Iranilaisohjaaja tavattiin DocPoint-festivaalilla
The Other Side of Burkha -elokuvassa Qeshm-saaren naisilla on burkhan lisäksi kasvoillaan kulmakarvat ja nenän peittävä naamio.

DocPointin helmiä: Iranin naamioidut naiset

Ohjaaja Mehrdad Oskouei valitsi dokumenttielokuvan näyttääkseen kotimaansa todelliset kasvot.

Teksti: Kaisu KinnunenKuvatoimisto: Docpoint

PitkätElokuvaIran

Kärpäset surraavat kuumassa ilmassa. Rannan hiekassa lepää kuolleita kaloja, joiden hampaat törröttävät hiekasta. Kalojen kuolleet silmät tuijottavat kameraan, meren aallot lyövät hitaasti rantaan.

Aurinko on laskenut, ja taivas on värjäytynyt punaisen ja harmaan haaleaksi sekoitukseksi. Ollaan Qeshmin saarella, Iranin eteläosassa. Tällä saarella naiset puhuvat omituisten naamioidensa takaa.

The Other Side of Burkha (2004) on Helsingissä parhaillaan DocPoint-elokuvafestivaalilla vierailevan iranilaisen Mehrdad Oskouein (s.1969) ohjaama elokuva. Erityisesti maansa naisten elämän kuvaajana tunnettu Oskouei on myös tuottanut elokuvan ja toiminut sen toisena kuvaajana.

”Kun olin nuori, katsomani iranilaiset fiktiiviset elokuvat eivät olleet mielestäni aitoja naisten näkökulmasta. Ymmärsin, että voin dokumenteilla näyttää iranilaisen naisen ”oikeaa” elämää – totuuden. Siksi halusin kertoa nimenomaan naisten tarinoita”, Oskouei sanoo.

Elokuvan alussa yhteisö suree kuollutta naista hautajaisissa. Nainen on hirttänyt itsensä. Rummut lyövät tasaista tahtia, kun kymmenkunta miestä kuljettaa häntä auton lavalla kohti hautapaikkaa ja laskee hänet lopulta hautaan. Hiekka pöllyää ja miehet lukevat rukouksia. Seremonian jälkeen yhteisö etsii vastauksia itsemurhalle.

Yhteisön keskustelua kuunnellessa syntyy vaikutelma, että naisten asema on hyvin heikko ja kontrolloitu. Konkreettinen todiste patriarkaalisen vallan jäljestä näkyy naisten kasvoilla. Heidän kasvoillaan on naamio, joka peittää kulmakarvat, nenän ja kasvojen keskiosan. Elokuvassa yhteisön naiset puhuvat kameralle, vaikka se on kiellettyä.

Vaikka naiset saavat avoimesti puhua elämästään ja mielenterveysongelmistaan, naamiot naisen kasvoilla herättävät kiukkua ja inhoa – jopa kauhua. Voiko naista alistaa enää enempää?

Oskouei ei esitä naisia ainoastaan uhreina.

Tunnelmaltaan ahdistava ja tiivistunnelmainen elokuva huipentuu zar-seremoniaan, jossa miehet rummuttavat tahtia ajaakseen paholaisia pois naisista. Suitsukkeiden tuoksu leviää tilaan ja naiset tanssivat peitettyjen huivien alla. Tämä on hetki, jossa nainen saa vapaasti ilmaista itseään, mutta sekin tapahtuu piilossa huivien alla.

Monin tavoin alistettujen naisten äänessä kuuluu silti toivo. Oskouei ei esitä naisia ainoastaan uhreina.

”Toivon, että poikani tulee kunnioittamaan ja rakastamaan minua naisena ja äitinä. Unelmoin, että hän tulee kunnioittamaan myös tulevaa vaimoaan ja mahdollisia tyttölapsiaan”, yksi naisista sanoo naamionsa takaa päättäväisesti. Hänen suklaanruskeat silmänsä loistavat.

Yli  viisitoista vuotta sitten tehdyn dokumentin jälkeen Iranin naisten asema on kohentunut.

”Uusi sukupolvi on ymmärtänyt koulutuksen tärkeyden. Nyt noin 60 prosenttia Iranin yliopistoissa opiskelevista on naisia”, Oskouei sanoo.

Iranilaisohjaaja tavattiin DocPoint-festivaalilla
Nenäleikkaukset ovat niin muodikkaita Iranissa, että teippiä käytetään, vaikka leikkausta ei olisi tehtykään. Docpoint

Toinen Oskouein ohjaama elokuva Nose, Iranian Style (2005) tuo komiikkaa katsojalle sopivina annoksina. Kontrasti edelliseen elokuvaan on suuri.

Elokuva kertoo Iranin suosituimmista kauneusleikkauksista. Neniä leikkauttavat niin naiset kuin miehet, mutta enimmäkseen naiset. Dokumentti seuraa nenäleikkauksia haluavien naisten (ja miesten) käyntejä plastiikkakirurgeilla ja leikkausoperaatioita. Elokuvassa kysytään nuorilta tytöiltä, mitä mieltä he ovat nenäleikkauksista ja millaisia kauneusihanteita he haluavat tulevaisuudessa edustaa. Vallitsevana ihanteena on länsimainen nenä, jollaisen myös Michael Jackson itselleen aikoinaan muovautti.

Kun tytöiltä kysytään, aikovatko he korjauttaa joskus nenänsä, järjestäen jokainen naisen alku vastaa myöntävästi. Nenäleikkaus on tytöille itsestäänselvyys.

Myös miesten nenäleikkauksia ruoditaan.

”Pojilla on niin isot nenät, että nenä saapuu ensimmäisenä joka paikkaan, ennen henkilöä. Poikien pitäisi mennä nenäleikkaukseen!”

"Monet tytöt ja naiset kertovat ihailevansa varsinkin pohjoismaalaisten naisten neniä".

Plastiikkakirurgit katselevat tietokoneiltaan potilaidensa nenän rakennetta ja tekevät parilla klikkauksella nenän muodoista länsimaisen kauneusihanteen mukaisen. Naiset nyökkäilevät tyytyväisinä ruudun kuvaa, tulevaa lopputulosta.

Koska iranilaisessa kulttuurissa naisen kehoa ei juurikaan korosteta vaatteiden avulla ja pää on peitetty huivilla, huomio saattaa helposti kiinnittyä kasvoihin ja nenään.

”Monet tytöt ja naiset kertovat ihailevansa varsinkin pohjoismaalaisten naisten neniä. On kiinnostavaa, että samalla kun Iranissa naiset haluavat tehdä nenistään sirommat, Japanissa halutaan pienistä nenistä isompia”, Oskouei sanoo.

Iranilaisessa katukuvassa vilisee kasvoja, joissa nenä on peitetty korjausteipillä. Korjausteipin käyttäminen leikkauksen jälkeen on tavallista. Nenäleikkauksissa käymisen osoittamisesta on tullut jopa muoti-ilmiö. Teippiä saatetaan ostaa oman nenän päälle, vaikka ei olisi käynytkään leikkauksessa. Elokuvassa jopa näyteikkunassa seisovan mallinuken nenä on teipattu.

Dokumentin tragikoominen tunnelma saa katsojan pohtimaan, miten ihmeessä iranilaisen elämän keskipisteenä voi olla pelkkä nenä? Naisilla on niin kauniit nenät, ei niitä tarvitse leikata!

Mutta katsoja saa myös nauraa, komiikka syntyy tahattomasti.

”Vaikka elokuviani ei ikinä esitetä televisiossa, Iranin elokuvafestivaaleilla niitä esitetään.”

Oskouei on DocPoint-festivaalin päävieras ja kuuluu Iranin kuuluisimpiin ja arvostetuimpiin ohjaajiin, vaikka elokuvia ei saakaan näyttää iranilaisessa televisiossa.

”Vaikka elokuviani ei ikinä esitetä televisiossa, Iranin elokuvafestivaaleilla niitä esitetään”, ohjaaja sanoo.

Retrospektiivin lisäksi festivaalilla nähdään Oskouein uusin elokuva Sunless Shadows (2019). Dokumentti kertoo iranilaisessa vankilassa elävistä naisista, jotka ovat joutuneet paikkaan murhattuaan miehensä, isänsä tai lankonsa. Vankilan naiset tulevat hyvin väkivaltaisista lähtökohdista, perheistä ja elämäntilanteissa, joissa he itse ovat olleet väkivallan uhreja. Elokuva palkittiin parhaasta ohjauksesta Amsterdamin dokumenttielokuvafestivaaleilla.

Sunless Shadows perjantaina 31.1. klo 18.30 (Orion) ja lauantaina 1.2. klo 20.45 (Kinopalatsi 1). Ohjaaja Mehrad Oskuei ja tuottaja Siavash Jamali paikalla perjantaina keskustelemassa ja vastaamassa yleisön kysymyksiin näytöksen jälkeen.

 

 

Iranilaisohjaaja tavattiin DocPoint-festivaalilla
Mehrdad Oskouei on DocPoint-festivaalin päävieras ja kuuluu Iranin kuuluisimpiin ja arvostetuimpiin ohjaajiin, vaikka elokuvia ei saakaan näyttää iranilaisessa televisiossa. Kuva: Mari Mur

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!