Rodullistettu mies lukee lehteä bussissa
Etnisten vähemmistöjen asema suomalaisessa journalismissa on toimituksissa yleinen keskustelun aihe.

Suomalaistoimitukset pitävät etnisten vähemmistöjen näkymistä journalismissa tärkeänä, mutta vieroksuvat kiintiöitä

Kysyimme Imagen, Ylen ja Helsingin Sanomien toimituksilta, millaisilla käytännöillä heidän medioissaan edistetään moninaisuutta.

Teksti: Mikko KoskinenKuva: IStockKuvatoimisto: iStockphoto

PitkätJärjestötTyöVähemmistötViestintäMediaTasa-arvoEriarvoisuusNaisetSuomi

Vuonna 2013 Yhdysvalloissa perustettu yhteiskunnallinen liike Black Lives Matter on viime aikoina nostanut etnisen yhdenvertaisuuden kysymyksiä uudelleen pinnalle Suomessakin. Päätimme tehdä kyselykierroksen tämänhetkisistä ajatuksista maamme kolmessa keskeisessä toimituksessa ja mediatalossa.

Imagen, Ylen ja Helsingin Sanomien toimitusten kesken vallitsee selkeä yksimielisyys siitä, että suomalaisen yhteiskunnan muuttumisen etnisesti monimuotoisemmaksi on heijastuttava myös journalismiin. 

Toistaiseksi toimituksissa ei kuitenkaan juurikaan ole käytössä mittareita, joilla asian kehittymistä tarkasteltaisiin. Toimittajia ei myöskään haluta velvoittaa edistämään etnistä monimuotoisuutta esimerkiksi haastateltavien valinnoilla. 

“Kehotamme meille kirjoittavia toimittajia etsimään mahdollisimman monipuolisen katsantokannan erilaisia näkökulmia ja saatamme vinkata ihmisiä, mutta mitään velvoittavaa työkalua meillä ei ole. Luotamme tekijöihimme”, Imagen toimituspäällikkö Sonja Saarikoski sanoo.

Helsingin Sanomissakaan ei nähdä tarvetta kiintiöille. Uutisislinjasta vastaava päätoimittaja Antero Mukka uskoo haastateltavien asiantuntijoiden monipuolistuvan luontevasti yliopistomaailman kansainvälistymisen myötä. Lehti luottaa siihen, että vääristymistä etnisten vähemmistöjen osuudessa haastateltavista tulisi lehdelle palautetta. Mukan mukaan palautteita ei ole tullut.

 

"Suomi on monimuotoinen maa, ja olisi tärkeää, että se näkyisi muissakin kuin syrjintäaiheisissa jutuissa.”

 

Kaikissa toimituksissa korostetaan, että ykkösprioriteettina haastateltavien valinnassa on heidän sopivuutensa juttuun. Tärkeänä pidetään myös, etteivät vähemmistöhaastateltavat ole jutuissa pelkästään edustamassa vähemmistöjään. 

“Haastateltavat ovat jutuissa ensisijaisesti asiantuntemuksensa tai kokemuksiensa takia. Suomi on monimuotoinen maa, ja olisi tärkeää, että se näkyisi muissakin kuin syrjintäaiheisissa jutuissa”, kertoo Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja Riikka Räisänen

Ylellä on reagoitu monimuotoisuuden kasvuun Suomessa. Uutis- ja ajankohtaistoimitus on tilannut diversiteettiselvityksen Tampereen Yliopiston journalistiikan työelämäprofessorilta, toimittaja Reetta Rädyltä. Selvitys tarkastelee toimituksen arjen käytäntöjä, sisältöjä ja rekrytointia monimuotoisuuden näkökulmasta. Tarkastelussa on muun muassa alueellinen, etninen, sukupuolinen toimintarajoitteinen ja ikään liittyvä monimuotoisuus. 

“Pyysimme selvityksen tekijäksi ulkopuolisen henkilön, jotta toimintaamme arvioitaisiin kriittisesti. Reetta on perehtynyt paljon diversiteettikysymyksiin”, Räisänen kertoo. 

Selvityksen ensimmäisiä tuloksia odotetaan saapuviksi tämän syksyn aikana. Vielä ei kuitenkaan ole arvioita siitä, millaisiin toimiin selvityksen perusteella on tarkoitus ryhtyä.

Vaikka etnisen monimuotoisuuden halutaan näkyvän, ei toimituksissa Ylen selvitystä lukuun ottamatta pidetä asian toteutumisesta kirjaa, eikä sen suhteen olla asetettu määrällisiä tavoitteita. 

“Kiintiöiden hakeminen ei ole tullut ajankohtaiseksi, sillä pääkaupunkiseudulla toimiminen on tehnyt monimuotoisuuden lisääntymisen lehdessämme melko luontevaksi”, Mukka kertoo Helsingin Sanomien tilanteesta. 

Imagessa uskotaan, että pienen toimituksen takia lehti pystyy käsittelemään etniseen yhdenvertaisuuteen liittyviä asioita keskustelemalla keskenään.

“Meidän varmaan pitäisi mitata asioita enemmänkin, mutta lehtemme on pieni, joten emme tarvitse samalla tavalla tilastoja kuin lehdet, joissa sisältöjä on paljon. Mietimme kuitenkin koko ajan esimerkiksi, minkä näköisiä ja ikäisiä ihmisiä kannessa on”, Saarikoski sanoo. 

 

"Lehden vähemmistökirjoittajat on valittu heidän ammattitaitonsa, ei etnisen taustansa perusteella."

 

Image on ollut edelläkävijä tilaisuuksien antamisessa rodullistetuille toimittajille. Lehti julkaisi jo vuonna 2016 kokonaan rodullistettujen toimittajien tekemän numeron. 

Lehden vakituisten kirjoittajien joukossa on myös rodullistettuja henkilöitä, mutta Saarikoski myöntää heidän osuutensa olevan pieni. Hän haluaa myös korostaa, että lehden vähemmistökirjoittajat on valittu heidän ammattitaitonsa, ei etnisen taustan perusteella. 

Helsingin Sanomissakin on huomioitu, että toimittajakunta on Suomessa hyvin homogeenista esimerkiksi Ruotsiin verrattuna. Lehdessä ei kuitenkaan ole asetettu määrällisiä tavoitteita etnisiin vähemmistöihin kuuluvien kirjoittajien lisäämiseksi. Mukan mukaan riittävä suomen kielen taito on ainakin kesätoimittajien osalta ollut kynnyskysymyksenä. 

Ylen Riikka Räisänen heittää palloa toimittajakunnan monimuotoisuuden kasvattamisesta alan oppilaitoksille. 

“Oma havaintoni on, että meille ei hae töihin kovin moninaista porukkaa. Toivoisin, että alan oppilaitokset ottaisivat monimuotoisuuskysymykset nykyistä paremmin huomioon.”

 

"Vaikka toimittajat tekevät työtä ensisijaisesti journalististen periaatteiden mukaan, jokainen toimittaja tuo työhönsä omat taustansa, mikä monipuolistaa juttujamme”

 

Yle ei tee rekrytoinneissaan etnistä profilointia, mutta yhtiöllä on harjoitteluohjelma, jonka kautta se pyrkii aktiivisesti löytämään tekijöitä moninaisilla taustoilla. Räisäsen mukaan yhtiössä on tunnistettu, että vähemmistöistä tulee ammattitekijöitä, jotka jäävät kuitenkin taustansa takia työmarkkinoilla heikkoon asemaan. Uutis- ja ajankohtaistoiminnassa olleet harjoittelijat ovat päätyneet tekemään Ylessä pidemmänkin työjakson. 

“Uskomme, että mitä moninaisempi toimittajakunta, sitä moninaisempi ja kiinnostavampi sisältötarjonta on. Vaikka toimittajat tekevät työtä ensisijaisesti journalististen periaatteiden mukaan, jokainen toimittaja tuo työhönsä omat taustansa, mikä monipuolistaa juttujamme”, Räisänen sanoo.

Rodullistetun naisen kädet sanomalehden päällä
Etnisten vähemmistöjen näkyvyydestä suomalaisessa journalismissa ei juurikaan löydy tilastoja. Kuva: Jarno MelaLehtikuva

Ylessä myös järjestetään koulutuksia monimuotoisuusasioista yhtiön nykyisille toimittajille. Ylen omassa journalismin akatemiassa on käynyt esimerkiksi Elonka Soros, muun muassa BBC:lle pitkään työskennellyt monimuotoisuuskonsultti, kouluttamassa toimittajia siitä, miten päästä irti tiedostamattomista ennakkoluuloista. Akatemian koulutuksiin osallistutaan kuitenkin vapaaehtoisuuden perusteella tai esihenkilöiden ohjaamina. Läheskään kaikki Ylen toimittajat eivät koulutuksissa käy. 

Akatemiassa on koulutettu toimittajia myös kielenkäyttöä koskevissa kysymyksissä. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Riitta Hyvärinen on pitänyt koulutuksia siitä, millaisilla termeillä viitataan esimerkiksi ihonväriin. 

Linjauksia termien ja ilmausten suhteen tehdään Räisäsen mukaan Ylessä tarpeen vaatiessa, mutta palautetta asiasta ei juurikaan ole tullut.

 

"Kieli kantaa mukanaan merkityksiä, ja Imagessa on varmasti kirjoitettu aiemmin asioita, joita enää ei kirjoitettaisi.”

 

Imagessa puolestaan toimitaan termien osalta tilanteen mukaan. Lehdellä ei Saarikosken mukaan ole linjauksia, jotka velvoittaisivat käyttämään aina tiettyä sanaa tietyssä kontekstissa. 

“Riippuu tilanteesta, kannattaako esimerkiksi puhua etnisistä taustoista vai rodullistetusta ihmisestä. Menee ojasta allikkoon, jos yrittää ennakoida kaikkea. Pyrimme enemmänkin aktiivisesti tiedostamaan ja reflektoimaan, millaisia latauksia sanoissa voi olla. Tunnustamme kuitenkin, että kieli kantaa mukanaan merkityksiä, ja Imagessa on varmasti kirjoitettu aiemmin asioita, joita enää ei kirjoitettaisi.” 

Helsingin Sanomien Antero Mukka luottaa siihen, että jos termien käytön suhteen ilmenisi merkittäviä epäkohtia, toimitus saisi kuulla siitä palautteen muodossa. 

“Suomessa on paljon monimuotoisuuden edistämiseen tähtääviä järjestöjä ja kansalaisia, joilta saisimme varmasti kuulla väärien termien käytöstä. Palautetta ei ole aikoihin tullut, joten hyvin lienee mennyt.” 

Ylessä ja Imagessa Black Lives Matter -liikkeen runsas esilläolo kuluneen kesän aikana ei ole näkynyt toimituksissa uusina toimenpiteinä, mutta keskustelua se on aiheuttanut. Saarikoski arvelee etniseen yhdenvertaisuuteen liittyvien aiheiden käsittelyn lisääntyneen Imagessa viime vuosina, vaikka tilastoja asiasta ei olekaan pidetty. Ylen Räisäsen mukaan yhdenvertaisuusasioiden pinnalla olo heijastuu luonnollisesti toimituksessa käytäviin keskusteluihin. 

Antero Mukka puolestaan ei tunnista etnisestä yhdenvertaisuudesta toimituksessa käytävän keskustelun lisääntyneen viime aikoina. Teema oli hänen mukaansa enemmän pinnalla syksyllä 2015, jolloin Suomeen saapui harvinaisen paljon turvapaikanhakijoita.

 

Etnisen tasa-arvon edistyminen mediassa on pitkälti toimituksissa käytävien keskusteluiden ja niissä tehtävän itsereflektion varassa.

 

Kaikki kolme julkaisua haluavat periaatetasolla edistää yhteiskunnallista tasa-arvoa, mutta kirjattuja tavoitteita etnisen tasa-arvon edistämiseksi niillä ei juuri ole. Kaikki julkaisut myös sanoutuvat irti missiojournalismista, eli jonkin aatteen edistämisestä journalismin keinoin, ja asettavat journalistiset arvot työnsä ylimmäksi ohjenuoraksi. 

Etnisen tasa-arvon edistyminen mediassa on pitkälti toimituksissa käytävien keskusteluiden ja niissä tehtävän itsereflektion varassa. Varsinkin Helsingin Sanomissa luotetaan siihen, että etnisten vähemmistöjen saama tila mediassa kasvaa luonnollisesti yhteiskunnan monimuotoistumisen myötä. 

Siitä, kuinka paljon etnisten vähemmistöjen edustajat suomalaisessa journalismissa todellisuudessa pääsevät ääneen, löytyy heikosti tilastoja. Naisten osuutta jutuissa esiintyvistä henkilöistä on sen sijaan mitattu monestikin, ja kerta toisensa jälkeen tulokseksi on saatu, että vaikka naiset muodostavat noin puolet väestöstä, journalismissa esiintyvistä henkilöistä heidän osuutensa jää noin kolmannekseen. Ainakaan sukupuolten jakauma ei siis ole itsestään heijastunut journalismiin. 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!