Tutkija Maija Koivisto
Tutkija Maija Koiviston mukaan saamelaisilla ja kuuroilla on hyvin samankaltaisia vääryyden kokemuksia lähihistoriassa. Molempien yhteisöjen kielien käyttöä on esimerkiksi aikanaan rajoitettu kouluissa.

Tutkija pakkosteriloiduille kuuroille naisille: ”Se ei ollut sinun syysi”

Feministi ja tutkija Maija Koiviston mukaan kuurojen naisten lähihistoriaa on tutkittu liian vähän. Tutkimuksellaan hän haluaa nostaa esille näiden naisten kokemia ihmisoikeusrikkomuksia.

Teksti: Kaisu KinnunenKuva: Johannes John

PitkätVammaisuusSuomi

Oikea kämmen menee nyrkkiin, vasemman käden kämmen tekee pyöriviä liikkeitä. Molempien käsien sormet kohtaavat toisensa. Kädet viuhtovat ja puhuvat. Kasvojen ilmeet ja eleet tehostavat sanomaa, luovat kielelle rytmin.

Puhuvat kämmenet kuuluvat Maija Koivistolle, Helsingin yliopiston ensimmäiselle kuurolle väitöskirjatutkijalle.

”Kuurojen naisten historiaa ei ole Suomessa olemassa. Historia on keskittynyt lähinnä miehiin", Koivisto sanoo.

Koivisto tutkii valtiotieteiden väitöskirjassaan kuurojen naisten lähihistoriassa tapahtuneita pakkosterilisaatioita ja -abortteja. Aihepiiri on ollut vaiettu kuurojen yhteisössä pitkään, koska naisten kokemukset voivat olla hyvinkin traumaattisia.

"Haluan tutkimuksessani tuoda esille kuuroihin naisiin kohdistuneita ihmisoikeusrikkomuksia."

 

Oralismin aikana viittomakieli oli kouluissa kielletty.

 

Vuonna 1880 alkoi Suomessa melkein sata vuotta kestänyt oralismin aikakausi. Oralismin aikana viittomakieli oli kokonaan kielletty kouluissa. Kuurojen opetus kouluissa keskittyi puhumaan oppimiseen. Ajateltiin, että viittomakieli ei ole oikea kieli, vaan kuurojen olisi opeteltava puhumaan valtaväestön tavoin. Oralismi oli kansainvälinen ilmiö.

”Tuolloin kuurojen luku- ja kirjoitustaito romahtivat, koska opetus oli keskittynyt vain puhumaan oppimiseen. Esimerkiksi puolisoni kuurot vanhemmat kävivät koulua oralismin aikakaudella, eivätkä siten valitettavasti saaneet koulunkäynnistä irti niin paljon kuin mitä olisivat voineet saada.”

Koiviston mukaan esimerkiksi saamelaisilla ja kuuroilla on hyvin samankaltaisia vääryyden kokemuksia lähihistoriassa. Sekä saamelaisten että kuurojen kielen käyttöä on pyritty rajoittamaan.

Vuonna 1929 avioliittolaki nousi voimaan. Laki tarkoitti, että syntymäkuurot eivät saaneet mennä keskenään naimisiin. Avioliittokielto rajattiin koskemaan vain perinnöllisesti kuuroja, koska syntymäkuuroutta on vaikea todistaa. Lain taustalla oli käsitys rotuhygieniasta, ja avioliittolaki koski myös muitakin vähemmistöryhmiä kuin kuuroja. Laki kumoutui vuonna 1969. 

”Yleinen käsitys on, että rotuhygienia olisi jyllännyt natsismin aikaan vain Saksassa, mutta näin ei ole. Rotuhygienian aatemaailmaa on seurattu niin Yhdysvalloissa, Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa, Espanjassa kuin Suomessakin”, Koivisto kertoo.

Koiviston mukaan myös Japanissa tutkitaan nyt toisen maailmansodan jälkeisiä kuurojen ja eri vähemmistöryhmien pakkosterilisointeja. Suomessa pakkosteriloinnit koskivat kuurojen lisäksi myös esimerkiksi romaneita ja kehitysvammaisia.

”Maailmalla on vieläkin olemassa rajoituksia kuuroille. Vain muutama vuosi sitten Espanjassa tuotiin esille avioliittolakiehdotelma, jonka mukaan kuuroilla ja sokeilla täytyisi olla lääkärin lausunto, jotta he voisivat mennä naimisiin”, Koivisto sanoo.

 

Kuuroja naisia kohtaan tehdyt vääryydet täytyisi rehellisesti tunnustaa.

 

Kuurojen yhteisössä asiasta on tiedetty, mutta tarkkaa lukumäärää pakkosteriloitujen määrästä ei vielä tiedetä. Näitä naisia saattaa olla edelleen elossa Suomessa. 

”Vähäisen tutkimuksen vuoksi tarvitaan enemmän tutkimusta, jotta päästäisiin todellisiin lukumääriin”, Koivisto pohtii.

On myös mahdollista, että Suomessa on pakkosteriloituja naisia, jotka eivät itse tiedä olevansa steriloituja.

”Tämä on huhupuhetta, mutta voi hyvinkin pitää paikkansa. Tuohon aikaan, kun ei ollut vielä Suomessa tulkkipalvelua olemassa, kuurojen sukulaiset tai kirkon työntekijät hoitivat heidän asioitaan. Kuurojen luku- ja kirjoitustaito olivat oralismin aikakauden vuoksi heikkoja, joten asioiden hoitamisesta saatettiin luovuttaa valta helposti muille. Tarvitaan lisää tutkimusta, jotta näitä asioita voidaan selvittää”, Koivisto sanoo.

Vaikka aihepiiri on ollut kuurojen yhteisössä vaiettu, muutamat naiset ovat rohkaistuneet kertomaan kokemuksistaan. Ensimmäisen kerran omista kokemuksistaan kertoi kuuro nainen vuonna 2005, kun Kuurojen Liitto täytti sata vuotta. Hän kertoi tuolloin, kuinka hänet oli pakotettu aborttiin.

”Vuonna 2014 kaksi kuuroa naista kertoivat Kuurojen Liiton -lehdessä julkisesti omista kokemuksistaan. Sen jälkeen vuonna 2019 MOT-ohjelmassa ja Ylen esittämässä Hyvissä aikeissa -dokumenttisarjassa toinen näistä naisista on kertonut kokemuksestaan”, Koivisto sanoo. 

Koiviston mukaan tarvitaan rahoitusta tutkimukselle, jotta kuurojen naisten lähihistoriasta päästäisiin paremmin selville. Moni asia on edelleen hämärän peitossa. Kuuroja naisia kohtaan tehdyt vääryydet täytyisi rehellisesti tunnustaa. Rahoitusta tarvitaan myös muihinkin viittomakielisen yhteisön kokemien vääryyksien tutkimukseen.

”Kuurojen yhteisö tarvitsee rehellisen tunnustuksen, jotta yhteisömme voi jatkaa eteenpäin. Minusta virallinen anteeksipyyntö valtiolta olisi paikallaan. Tällä hetkellä hallitusohjelmassa on maininta siitä, että valtioneuvosto käynnistää valtiollisen sovintoprosessiin kuuroihin kohdistuneista ihmisoikeusloukkauksista Suomen historiassa.” 

Onko tutkijan mielestä kuurojen naisten asemassa sitten parannettavaa nyky-Suomessa?

”Olen huolissani esimerkiksi väkivaltaa kokeneiden kuurojen naisten avun saannista. Kriisitilanteissa tulkkipalveluja on vaikea saada. Kuuro nainen ei voi soittaa kriisipuhelimeen”, tutkija toteaa.

Entä mitä tutkija haluaisi sanoa niille kuuroille naisille, jotka ovat lähihistoriassa kokeneet pakkosterilointeja tai -abortteja?

”Se ei ollut sinun syysi tai vikasi.”


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!