Timanttikaivoksilla Zimbabwessa
Laiton kullankaivuu on johtanut ympäristötuhoihin Zimbabwessa. Paikalla ei ole erotusaltaita tai muita järjestelmiä sen takaamiseksi, että joki ei sekoittuisi maamassaan ja mineraaleihin.

Zimbabwen suojattomat: maailman suurimpien timanttiesiintymien äärellä valtio ei suojaa ympäristöä – eikä ihmisiä

Koska muutakaan ei ole ole tarjolla, moni zimbabwelainen tekee työtä, jossa palkkiot ovat pieniä ja riskinä on elinkautinen tuomio.

Teksti: Hanne-Mari TarvonenKuva: Hanne-Mari Tarvonen

PitkätZimbabwe

On lokakuinen aamu Zimbabwessa vuonna 2013. Maastoauto heittelehtii puolelta toiselle kivisellä vuoristotiellä. Kello on vasta yhdeksän, mutta kuumuus hiipii iholle, vaikka auton ikkunat ovat auki.

Olemme välttäneet päätiellä normaalisti olevan poliisipartion, joka tarkkailee Chimanimanin kylään ja vuorille suuntaavaa liikennettä.

Täällä, lähellä Mosambikin rajaa, maan suurimpien kulta- ja timanttiesiintymien äärellä viranomaiset ovat tavallista valppaampia. Valkoisia asuu alueella vain kourallinen, eikä kuuma lokakuu ole turistiaikaa, joten herätämme tavallista enemmän huomiota.

Edessä kohoava Mhakwen vuori on laelta lähes paljas. Kivimassaa ja maata on vyörynyt alas tuhansia kiloja. Kyse ei ole kuitenkaan luonnollisesta maanvyörymästä. Kivimassaa on työnnetty alas, jotta Mhakwen laella työskentelevät timantinkaivajat pääsevät etenemään syvemmälle vuoren seinämää.

Toinen syy ovat viranomaiset. Paikallinen poliisi ei ole päässyt huipulle, koska laittomat timantinkaivajat ovat aiheuttaneet maanvyöryjä. Ylös on vain muutama reitti. Jos ne tukitaan, ovat viranomaiset voimattomia.

Maassa makaa kaksi lapiota ja hakku. Näillä välineillä miehet etsivät ja kaivavat timantteja 365 päivää vuodessa.

Etenemme metsikön poikki vuoren juurelle. Heti alkumetreillä kuljemme ohi tulisijan. Oppaanamme on paikallisen oppositiopuolue MDC:n jäsen Makuta. Hän kertoo, että tässä timantinkaivajat pitävät taukoa, syövät ja lepäävät.

Jatkamme eteenpäin reittiä, jota ei voi kutsua poluksi. Kiipeämme noin viidenkymmeneen asteen kulmassa olevaa seinämää ylöspäin.

Vajaan tunnin kuluttua kohtaamme ensimmäiset kaivajat. Miehistä kaksi on noin 40–50-vuotiaita, nuorin noin 15-vuotias. Maassa makaa kaksi lapiota ja hakku. Näillä välineillä, risaiset kengät jalassa, miehet etsivät ja kaivavat timantteja 365 päivää vuodessa. Talvella he työskentelevät kesää lujemmin, tekevät pidempää päivää.

”Kesällä täytyy pitää enemmän taukoja ja muistaa juoda”, toinen vanhemmista miehistä sanoo.

Miehet louhivat timantteja polttavan auringon alla, koska muita töitä ei ole tarjolla. Yli 14 miljoonasta zimbabwelaisesta jopa yli 90 prosenttia työskentelee niin sanotuilla harmailla työmarkkinoilla. Tämä tarkoittaa työskentelyä perheenjäsenille tai muille tahoille ilman virallisia sopimuksia, sosiaaliturvaa ja kilpailukykyistä palkkaa.

Maailman työjärjestön ILO:n mukaan zimbabwelaisten luku- ja kirjoitustaito on Afrikan huippua; 94 prosenttia zimbabwelaisista osaa lukea ja kirjoittaa. Maan koulutusjärjestelmää ei kuitenkaan ole kehitetty yli kolmeenkymmeneen vuoteen, materiaalit ovat vanhoja ja riittämättömiä eikä täydennyskoulutusta tai aikuiskoulutusta ole juuri saatavilla.

Vuoden 2014 työmarkkinatutkimuksen mukaan jopa yli 80 prosenttia työtä tekevistä zimbabwelaisista ei omannut riittävää tietotaitotasoa työhönsä. 

Kuten eivät todennäköisesti nämäkään miehet.

Kaikki alkoi siitä, kun eräänä päivänä lokakuussa 2007 miehet huomasivat ihmisiä kaivamassa maata vuoren juurella. Koska he itse asuvat korkeammalla sijaitsevassa kylässä lähellä lakea, he päättivät alkaa kaivaa ylempää rinteellä.

Täällä miehet ovat kaivaneet vasta muutaman päivän. He yrittävät päästä käsiksi timanttisuoneen, jonka voi nähdä tummana ohuena viiruna syvällä kiviseinässä. Kivimassan rikkomiseen miehet käyttävät lapioita, hakkuja ja vasaraa.

”Poltamme myös kiveä tulella, jotta se haurastuu ja murtuu”, toinen vanhemmista miehistä sanoo.

”Ja räjäytämme kiveä dynamiitilla!” toinen huudahtaa.

Laittomasta timanttien louhinnasta voi Zimbabwessa saada jopa elinkautisen vankeustuomion.

Työ on raskasta. Miehet seuraavat timanttisuonta, joka jatkuu syvälle kallion uumeniin. Tunnelia ei voi kaivaa mistä tahansa, koska osa kivestä murtuu herkästi ja voi romahtaa. Täytyy etsiä kohta, joka vaikuttaa tarpeeksi vakaalta.

Itse tunnelin kaivaminen on viikkojen työ. Mikäli timanttisuoneen pääsee käsiksi, on palkintona pääasiassa pieniä määriä arvokiviä.

Miesten mukaan karaatin timantista maksetaan laittomilla markkinoilla noin tuhat Yhdysvaltain dollaria.

Riskit ovat kuitenkin suuret. Laittomasta timanttien louhinnasta voi Zimbabwessa saada jopa elinkautisen vankeustuomion.

Siksi miehet pysyvät tässä jutussa nimettöminä.

Timanttikaivoksilla Zimbabwessa
Laiton timantinkaivanta on jättänyt jälkensä Mhakwen vuoreen: nykyään sen laki on lähes paljas. Miehet louhivat timantteja polttavan auringon alla, koska muita töitä ei ole tarjolla. Kuva: Hanne-Mari Tarvonen

Takana vuorenseinämässä avautuu metrejä korkea, vähintään neljästä viiteen metriä leveä syvennys, joka jatkuu kutistuen kallion sisään jopa yli kymmenen metrin verran. Sen kaivaminen on vienyt kolmelta mieheltä kaksi viikkoa.

Näky on hämmästyttävä, on vaikea kuvitella aukkoa kaivetuksi ilman suuria työkoneita.

Arvioita siitä, kuinka usein timanttisuoni palkitsee kaivajansa, ei ole.

”Se on lähes mahdoton tehtävä”, yksi miehistä sanoo hiljaa vieressäni.

Arvioita siitä, kuinka usein timanttisuoni palkitsee kaivajansa, ei ole. Miesten mukaan heidän ryhmänsä löytää noin kymmenen timanttia vuodessa. Kohtuulaatuisina ne voidaan myydä noin tuhannella dollarilla, hyvälaatuisista maksetaan enemmän.

Kymmenen timantin myynti tuottaisi yhteensä 10 000 dollaria, eli reilut 3000 dollaria mieheen. 3000 dollaria koko vuodelle jaettuna ei kuitenkaan anna kuin 250 dollaria kuukaudessa. Maaseudullakin vähintään viidennes tuosta summasta kuluu vuokraan. Lisäksi on ostettava ruokaa ja maksettava lasten koulunkäyntikulut.

Kolmen hengen miesryhmä ei ole ainoa Mhakwen rinteellä. Kuuman auringon alla timantteja yrittää louhia tusina muitakin jalokivien toivossa.

Täällä, itäisessä Zimbabwessa sijaitsevan Chimanimanin vuoristoista ja metsäistä aluetta täplittävät joenuomat. Muutamien kymmenien kilometrien päässä Mhakwen vuorelta toinen joukko nuoria miehiä kaivaa lapioin ja hakuin esiin joen pohjaa, joka on metrien syvyydessä. Nuorimmat ovat 12-vuotiaita.

Suuria kivenlohkareita ja maamassaa loiskahtaa uoman pohjalle, johon hippukulta laskeutuu.

Kuusi miestä on kaivanut maata noin kolmen–neljän metrin syvyyteen sadan metrin matkalta.

Kyseisen joen pohjalta on huuhdottu kultaa aikaisemminkin. Miehet kaivavat maata huuhtoakseen kultaa jo kerran läpikäydyltä alueelta, koska jotain on voinut jäädä joenpohjan syvyyksiin. Hyöty on pientä; miehet löytävät satunnaisesti pieniä hippuja, jotka ovat arvoltaan kymmenisen dollaria.

Kullan kaivaminen ilman standardisoitua järjestelmää vahingoittaa ympäristöä.

Vuosikymmen sitten joki juoksi vapaana kukkuloiden lomassa ja oli metrejä syvä. Nyt uoma virtaa syvällä möyhityn maan uumenissa.

Laiton kullan kaivaminen alkoi tällä alueella vuonna 2004. Tapaamamme miehet ovat kaivaneet täällä kaksi vuotta.

Entä alueella partioiva poliisi? Miehet kertovat, että jos poliisi saa heidät kiinni, jokainen maksaa dollarin ”sakon”, jonka ansioista miehiä ei pidätetä tai syytetä. Sama toistuu lähes päivittäin.

Kullan kaivaminen ilman standardisoitua järjestelmää vahingoittaa ympäristöä. Paikalla ei ole erotusaltaita tai muita järjestelmiä sen takaamiseksi, että joki ei sekoittuisi maamassaan ja mineraaleihin.

Miehet toteavat, että joki puhdistuu myöhemmin alajuoksulla itsestään. Näin ei kuitenkaan ole.

Timanttikaivoksilla Zimbabwessa
Miehet kertovat, että jos poliisi saa heidät kiinni laittomasta kullankaivuusta, jokainen maksaa dollarin ”sakon”, jonka ansioista miehiä ei pidätetä tai syytetä. Kuva: Hanne-Mari Tarvonen

On marraskuu vuonna 2018. Olemme palanneet Zimbabwen Chimanimanin alueelle viisi vuotta myöhemmin.

Paljon on tapahtunut tuon viiden vuoden aikana: maan itsenäisyyteen johtaneen diktaattori Robert Mugaben vallasta syökseminen, uudet korruptoituneet vaalit ja edeltäjäänsä vielä brutaalimman presidentti Emmerson Manangagwan valtakausi.

Yksi asia ei ole muuttunut: laiton kullan ja mineraalien louhinta Chimanimanin alueella. Rinnalle ovat nousseet erityisesti sotaveteraanien harjoittamat laittomat metsänhakkuut.

Alueen maita jaettiin 2000-luvun taitteen maauudistuksen myötä pääasiassa Mugabea tukeneille sotaveteraaneille, jotka kaatavat vanhaa ikimetsää istuttaakseen tilalle muun muassa nopean kasvun ja pääoman eukalyptuspuita.

Kävelemme jälleen yhden tiilenpunaiseksi värjäytyneen joenuoman kupeessa. Joki virtaa voimakkaasti, mutta ei juokse kirkasvetisenä, koska yläjuoksulla on kaivettu kultaa kestämättömällä tavalla – joko hallituksen luvalla tai laittomasti.

Paikallinen luonto-opas Collen Sibanda tuijottaa punertavaa joenuomaa surullisena.

Sibanda ja Jane Hyde – paikallisen Frog & Fern -nimisen majatalon omistaja – ovat nähneet Zimbabwen ympäristöministeriön alaisten metsänvartijoiden kaivavan kultaa suojelluilta luonnonpuistojen alueilta viime vuosien aikana.

”He kääntävät kiviä, joissa on vanhoja kirjoituksia mailla, joita pidetään pyhinä ja kaivavat lähteitä”, Sibanda sanoo.

Sibandan huomio kiinnittyi erityisesti, kun kaivajia alkoi näkyä Chimanimanin tunnetun luonnonmuodostelman, Skeleton Pass -alueen, luona.

”Hälytin Janen ja teimme hartiavoimin töitä päästäksemme ympäristöministerin pakeille.”

Viranomaisten kiinnostus vanhojen metsien hakkuisiin, maan köyhtymiseen ja vesistöjen pilaantumiseen kaivannaisten vuoksi näyttää olemattomalta.

Sibandan ja Hyden väsymättömästä raportoinnista huolimatta mikään ei muuttunut. Ympäristöministeriö lähetti kahdesti alueelle tarkkailijoita. He onnistuivat kuvaamaan metsänvartijoita, jotka kaivoivat kultaa laittomasti. Työntekijöitä ei erotettu; muutamat siirrettiin toisiin tehtäviin, aluejohtaja piti virkansa.

”Haluan suojella näitä metsiä ja maita, vaikka kukaan muu ei niitä suojelisi”, Sibanda sanoo vakavana.

Sibanda on kärsinyt ympäristönsuojelun seuraukset. Metsänvartijat latelivat hänelle tappouhkauksia. Sibanda teki uhkauksista ilmoituksen poliisille. Pian hänen kotitalonsa poltettiin.

”Perheenjäseneni pääsivät ulos, mutta tuli vei mukanaan kaiken. Minulle jäivät vain ylläni olevat vaatteet”, Sibanda huokaa.

Poliisi ei ole tutkinut tapausta.

Sibanda jatkaa sinnikästä raportointiaan ympäristöministeriölle, vaikka viranomaisten kiinnostus vanhojen metsien hakkuisiin, maan köyhtymiseen ja vesistöjen pilaantumiseen kaivannaisten vuoksi näyttää olemattomalta.

Zimbabwen hallitus ilmoitti lokakuussa 2019 tavoitteekseen yli kolminkertaistaa timanttien tuotannon vuoteen 2023 mennessä.

Itä-Zimbabwen Marangen esiintymän ohella suuri osa maan timanteista louhitaan Chimanimanin alueelta. Osa kaivoksista pyörii yhteistyössä kiinalaisten ja venäläisten kanssa. Työoloja kaivoksilla on kritisoitu sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Moni Chimanimanin asukas on havainnut ammottavat hakkuuaukeat vanhojen metsien keskellä, mutta paikalliset pelkäävät lehdistölle puhumista. Toisin kuin laittomat louhijat, Sibanda haluaa esiintyä omalla nimellään.

Sibanda ja Hyde toivovat kuumeisesti, että ympäristön merkitys ymmärrettäisiin, jotta alueella aiemmin kukoistanut turismi voisi palata.

Lokakuussa 2019 Zimbabwen hallitus kuitenkin ilmoitti tavoitteekseen yli kolminkertaistaa timanttien tuotannon vuoteen 2023 mennessä. Tällä kasvulla odotetaan saavutettavan 12 miljardin dollarin vuositulot.

Sibandan ja Hyden toiveen toteutuminen näyttää yhä epätodennäköisemmältä.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!