Artikkelikuva
Hyväosaiset asiantuntijatyötä tekevät ihmiset voivat usein valita etätyön. Näin koko kodin asukkaat voivat helpommin välttää tartunnan. Kuva: Edward Jenner

Sosiaalinen etäisyys on kulttuuri- ja varallisuuskysymys

Korona ei leviä väestöissä satunnaisesti vaan tavoilla, joihin vaikuttaa esimerkiksi yhteiskuntaluokka, kirjoittaa valtiotieteen tohtori Henni Alava AntroBlogin uutiskommentissa. 

Ympäri maailmaa ihmisiä vaaditaan pysymään kotona ja välttämään toistensa tapaamista koronapandemian hidastamiseksi.

Sosiaalisen etäisyyden on esitetty olevan joissain kulttuureissa helpompaa kuin toisissa. Enemmän sen ylläpitämisen helppouteen vaikuttaa kuitenkin luokka-asema.  

Antropologisin silmin katsottuna asia tulee näkyväksi sekä pitkään tutkimassani Ugandassa, että kotinurkillani Suomessa.

Pohjois-Ugandalaisen Kitgumin pikkukaupungin laitamilla samaa kotia asuttaa useampi sukupolvi. Perinteisesti pihapiirien välillä on ollut fyysistä etäisyyttä, mutta kokonaisen kylän tai kaupunginosan vedensaanti voi olla yhden käsikäyttöisen pumppukaivon varassa.

Yläluokan taloissa ja pihoilla riittää tilaa.

Kitgumin keskustassa perheet asuvat vuokralla yksittäisissä huoneissa. Ruoka laitetaan huoneita yhdistävillä sisäpihoilla lasten leikkiessä jaloissa. Pesu- ja juomavesi haetaan yhteishanoista.

Ugandan lenttokenttäkaupunki Entebben yläluokan taloissa ja pihoilla riittää tilaa.

Maassa, jossa minimipalkkaa ei ole ja työttömiä on valtavasti, yläluokka on riippuvainen kodeissaan käyvistä työntekijöistä: vartijoista, autonpesun hoitavista puutarhureista ja kotiapulaisista, jotka tekevät ruokaostokset torilla. 

Alempi keskiluokka vuokraa kapeiden sisäpihojen laidoilta huoneistoja, joista osassa on oma keittonurkkaus ja vesihana.

Ugandassa epätoivoisia rajoitusten rikkojia on jopa ammuttu. 

Useimmat ovat työmatkoillaan riippuvaisia Toyota Hiaceista muokatuista matatu-takseista, joissa istutaan lähes sylikkäin. Nyt kun matatut on presidentin käskystä pysäytetty, monet joutuvat yksinkertaisesti jäämään pois töistä.

Torimyyjät, samoin kuin suuri osa kaupunkilaisista, saavat toimeentulonsa muiden kädestä suuhun elävien päivittäisestä kulutuksesta.

Afrikkaan kiihtyvällä tahdilla leviävän epidemian rajaustoimenpiteiden onkin arvioitu iskevän kovimmin niihin, jotka jo valmiiksi ovat haavoittuvimmassa asemassa. Ugandassa epätoivoisia rajoitusten rikkojia on jopa ammuttu. 

Myös Suomessa kanssakäymisen kulttuurit vaikuttavat siihen, miten paljon tartuntoja ’vuotaa’ kodeista ulos ja niihin sisään, ja miten helppoa sosiaalisen etäisyyden sääntöihin on sopeutua.

Jotkut kodit ovat luonteeltaan kuin torikahviloita: väkeä tulee ja menee solkenaan, ystäviä, naapureita, sukulaisia, isovanhempia ja lasten kavereita.

Päiväkotiryhmissä on nyt väljää alueilla, joissa keski- tai hyvätuloiset vanhemmat pystyvät sumplimaan lastenhoidon etätyönsä lomassa.

Toisissa kodeissa asukkaat oleskelevat normaalioloissakin paljolti vain keskenään. Ja on niitä, joilla kotia ei ole lainkaan.

Siihen, miten helposti tietyn kodin asukkaat saavat tartunnan, vaikuttaa kulttuurin lisäksi oleellisesti se, käyvätkö sen asukkaat kodin ulkopuolella töissä.

Päiväkotiryhmissä on nyt väljää alueilla, joissa keski- tai hyvätuloiset vanhemmat pystyvät sumplimaan lastenhoidon etätyönsä lomassa, mutta myös siellä, missä pitkään työttömänä olleet tai epidemian talousvaikutusten vuoksi työttömiksi jääneet vanhemmat hoitavat lapsensa kotona.

Epidemiologien pallosimulaatioita tulkitessa on hyvä muistaa, että oikeassa elämässä jokainen simulaation pallo on ihminen. Korona ei leviä summamutikassa anonyymien pallojen välillä.

Se leviää tai pysähtyy sosiaalisissa verkostoissa tavoilla, joihin kulttuuri ja varallisuuserot vaikuttavat valtavasti. 

Näin aiheesta kirjoitetaan muissa medioissa:

Tilaa Maailman Kuvalehti