Artikkelikuva
The Invasion of Bunnybots -sarjakuva-albumi julkaistiin kiinaksi maaliskuun lopussa.

Kilpa-autoilevia mummoja ja avaruudessa seikkailevia pikkutyttöjä – Iriini Kalliomäki laajentaa sarjakuvien naiskuvaa

Kuvittaja Iriini Kalliomäki tekee sarjakuvia hurjapäisistä mummoista, noidista ja rohkeista pikkutytöistä. Hän haluaa piirtää hahmoja, joita ei niin usein nähdä lastenkirjoissa.

Harmaahiuksinen, pitsikauluksinen vanha nainen kutoo vihreällä langalla, kenties sukkaa. Välillä hän silittää kissaansa. Mutta kas, mummo ei kudokaan mitään tavallista, vaan se näyttää mustekalan lonkerolta! Lopulta olohuone on täynnä suuria lonkeroita.

Mummo pakkaa mustekala-asun vedettävään kauppakassiin ja suuntaa kissan kanssa kaupungille. Autiolla uimarannalla hän riisuutuu ja pukeutuu mustekalapukuun. Myös kissalle on oma mustekalapukunsa. He sukeltavat yhdessä mereen, jossa kohtaavat vanhan miehen samanlaisessa mustekalapuvussa. Mummo ja vaari liikuttuvat jälleennäkemisestä.

Sarjakuva-albumin nimi on Dolores, ja sen on tehnyt muutama vuosi sitten Iriini Kalliomäki, 39. Kyseessä on omakustanne, joka liittyy hänen lastenkirjojen kuvittamisen maisteriopintoihin Cambridgen taidekoulussa.

”Olen yhä ylpeä Doloreksesta, mutta kustantamot eivät tienneet, kenelle sitä voisi markkinoida. Kuitenkin esimerkiksi ystäväni pieni tytär rakasti Doloresta”, Kalliomäki kertoo videopuhelun välityksellä.

Dolores-sarjakuvassa päähenkilönä on harmaatukkainen mummo.

Maaliskuun 2021 lopulla julkaistiin kiinaksi hänen ensimmäinen sarjakuva-albuminsa The Invasion of Bunnybots. Kustantaja Yehoo Press oli ihastunut sarjakuvaan, kun Kalliomäki oli esitellyt töitään Cambridgen taidekoulun messukojulla Bolognan lastenkirjallisuusmessuilla pari vuotta sitten. Sarjakuvassa punkhenkinen tyttö ja tämän avaruusolentokoira taistelevat avaruudessa pahoja robottipupuja vastaan. Kalliomäki halusi, että pääpahis on epätyypillisesti söpö tyttöpupu.

”Olen aina tykännyt peppipitkätossumaisesta maailmasta, eikä tässäkään kirjassa ole yhtään aikuista holhoamassa lasta. Halusin sankarin olevan nuori tyttö, koska mummojen jälkeen lähimpänä sydäntäni ovat nuoret tytöt. Heitä esiintyy toki paljon lastenkirjoissa, mutta koskaan ei voi olla liikaa pystyviä, kykeneviä tyttöhahmoja.”

The Invasion of Bunnybots -sarjakuvassa punkhenkinen tyttö ja tämän avaruusolentokoira taistelevat avaruudessa pahoja robottipupuja vastaan.

Kalliomäen sarjakuvissa seikkailee yleensä mummoja tai pikkutyttöjä.

”Minusta on mielekkäämpää antaa tilaa ja aktiivisia rooleja niille, joilla sitä ei yleensä ole. Vanhat naiset ovat tarinoissa usein seinäruusuja. Heidän roolinsa on olla joko ystävällinen, pullaa leipova mummo tai ilkeä noita”, Kalliomäki kertoo.

Minulla oli vain simppeli ajatus siitä, että halusin sekoittaa stereotyyppisiä sukupuolirooleja. Yleensä toimintasankari on nuorehko mies. Tällaisen hahmon vastakohta on mummo.

Hän istuu työpöydän ääressä tilavassa Kallion kodissaan, jonka jakaa brittiläisen miesystävänsä, sisarensa ja tämän aviomiehen kanssa. Viidentoista Lontoossa vietetyn vuoden jälkeen Kalliomäki muutti viime joulukuussa takaisin vanhaan kotikaupunkiinsa Helsinkiin.

Opiskellessaan aiemmin kuvittamista Lontoon taideyliopistossa, hän toteutti kandidaatintyönään sarjakuvan Racing Granny. Siinä vanha nainen osallistuu autokilpailuun.

”Minulla oli vain simppeli ajatus siitä, että halusin sekoittaa stereotyyppisiä sukupuolirooleja. Yleensä toimintasankari on nuorehko mies. Tällaisen hahmon vastakohta on mummo.”

Kalliomäki kertoo, että hänen työnsä alkaa hahmojen suunnittelemisella, ja sen jälkeen hän keksii tarinan.

”Sarjakuvissa suurin osa päähahmoista on yleensä miehiä, ja niin sanotusti neutraalit sivuhahmotkin ovat miespuolisia. Haluan, että naisille annetaan kunnon rooleja, etteivät he ole vain naishahmoja. Haluan normalisoida sitä, että naisille annetaan kaikenlaisia rooleja”, Kalliomäki sanoo.

Hän huomauttaa, että taiteessa nähtävät naishahmot ovat enimmäkseen kauniita, nuoria naisia. Tällaisen hahmon roolikin on olla nätti ja nuori, ja saada mieshahmo rakastumaan itseensä.

Iriini Kalliomäki on opiskellut kirjojen kuvittamista kahdessa taidekoulussa Iso-Britanniassa.

Kalliomäen opiskeluaikana tekemässä The Broom Race -sarjakuvassa sinitukkainen, mustaihoinen pikkutyttö pääsee osallistumaan noitien lentokisaan luudilla. Kalliomäki on rakastanut noitia lapsesta lähtien. Silloin hänen yksi lempihahmojaan oli Camilla Mickwitzin luoma lapsinoita Mimosa.

”Halusin lapsena olla noita. Noidat ovat vahvoja ja iättömiä naisia, sillä he voivat olla vaikka 500-vuotiaita. Vaikka noidat ovat naisia, heidän roolinsa ei ole olla nätti ja romanttisen rakkauden kohde. Heillä on erilaisia luoteenpiirteitä, ja he voivat olla hauskoja ja räävittömiä, sellaisia kuin monet mieshahmot ovat.”

Kalliomäki nostaa esiin sen, ettei noitien maailmassa ole yleensä ollenkaan miehiä.

”Noidat voivat siksi olla tarinoissa kuin mieshahmot, eli sukupuolisesti tavallaan neutraaleita. He eivät edusta naiseutta vaan erilaisia persoonallisuuksia.”

Monessa satuklassikossa ei esiinny kuin vähän tai ei ollenkaan naishahmoja, kuten Nalle Puhissa ja Smurffeissa.

Kalliomäki ei kuitenkaan mainosta sarjakuviaan feministisinä, koska toivoo, että myös pikkupojat tarttuisivat niihin.

”Jotkut vanhemmat ja lapset eivät lue satukirjoja, joissa on feministinen agenda, joten yritän toimia enemmän ’piilossa’. Haluan saada pikkupojatkin lukemaan kirjojani, vaikka kaikki hahmot olisivat tyttöjä.”

The Broom Race -sarjakuvassa tummaihoinen pikkutyttö pääsee osalistumaan noitien lentokisaan luudilla.

Ristiriitaista tai ei, Kalliomäki on teinistä lähtien rakastanut muotia ja kauniita naisia. Hänen muotiesikuviaan ovat kuitenkin vanhat naiset, joilla on näyttävä tyyli. Suosikki on amerikkalainen, 99-vuotias muoti-ikoni Iris Apfel.

”Toivoisin, että julkisuudessa olisi enemmän tilaa vanhemmille naisille. Silloin voisimme myös katsoa omaan tulevaisuuteemme positiivisemmin”, Kalliomäki sanoo.

Teini-iässä häneen tekivät lähtemättömän vaikutuksen Todella upeeta -sarjan keski-ikäiset päähenkilöt Edina ja Patsy.

”Kaksi räävitöntä, epätäydellistä naista. Rakastan heitä yhä!”

Viimeksi häneen kolahti Sharon Stonen näyttelemän eksentrisen miljardöörin elegantti tyyli ja näyttävä asunto Ratched-sarjassa Netflixissä.

Hänen oman sukunsa naisilla on ollut persoonallinen pukeutumistyyli jo useammassa sukupolvessa. Kalliomäki ei kuitenkaan ehtinyt tuntea isoäitejään hyvin.

”Toinen mummoni kuoli ennen kuin synnyin, mutta hän oli kuulemma vahva nainen. Toinen mummo oli elossa, kun olin pieni. Hän oli ammatiltaan ompelija. Tunsin pelonsekaista ihailua tätä hieman etäistä, vahvaa ja hienosti pukeutunutta naista kohtaan.”

Kalliomäki on alkanut pohtimaan, miksei hän ole parikymppisenä piirtänyt ikäisiään nuoria naisia tai nykyisin kolminelikymppisiä naisia.

”Ehkä seuraavaksi alan piirtää keski-ikäisiä naisia. He vasta ovatkin näkymättömiä. Nyt alan itsekin olla keski-ikäinen. Vanhat naiset ovat vahvoja, mutta niin ovat muutkin naiset!”

Iriini Kalliomäen verkkosivut

Iriini Kalliomäen englanninkielinen haastattelu Yehoo Pressin verkkosivuilla

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!