Artikkelikuva
Yksisuuntaisen avun ja rahavirtojen sijaan nykyään pyritään yhteistyöhön, sanoo globaalin kehitystutkimuksen yliopistotutkija Eija Ranta.

Tyhmiä kysymyksiä maailmasta: Mikä ihmeen kehitysapu?

Kehitysavun kerrotaan toimivan paremmin kuin uskotaan, mutta monen mielestä se on edelleen rahan heittämistä Kankkulan kaivoon. Sanaa kehitysapu käytetään usein myös kehitysyhteistyön synonyymina. Mitä kehitysavulla oikein tarkoitetaan?

Hyväksy markkinointievästeet katsoaksesi videon.

”Kehitysapu tarkoittaa yksinkertaisimmillaan vauraimmista maista köyhempiin siirrettäviä resursseja, joita käytetään köyhempien maiden taloudellisen kehityksen ja hyvinvoinnin edistämiseen,” sanoo globaalin kehitystutkimuksen yliopistotutkija Eija Ranta Helsingin yliopistosta.

Tämä on vakiintunut OECD DAC:n kehitysapumääritelmä.

Toisen maailmansodan jälkeen kehitysavun ympärille on rakentunut kattava ja moniulotteinen kansainvälisen politiikan verkosto ja rakenne, jossa on paljon erilaisia toimijoita.

”Nykyisin puhutaan myös pohjoisesta ja etelästä, eli niiden välisten maiden suhteiden rakentamisesta”, Ranta sanoo.

Kehitysyhteistyöstä on puhuttu Suomessakin jo 1960-luvulta lähtien.

”Sanalla pyrittiin viittaamaan siihen, että yksisuuntaisen avun tai rahavirtojen sijasta rakennettaisiin taloudellista kehitystä ja hyvinvointia etelän omien periaatteiden ja arvojen mukaisesti”, Ranta selittää.

Kun toisella on rahat ja toisella ei, valtasuhde ei sinänsä ole muuttunut.

Yhteistyöretoriikka kasvoi 1980-luvulla, kun alettiin kiinnittää enemmän huomiota avun tuloksellisuuteen ja tehokkuuteen.

”Nähtiin, että apu toimii paremmin silloin kun sitä ei tuoda ulkopuolelta, vaan se määritellään yhteisen oppimisen kautta ja paikallisista lähtökohdista”, Ranta sanoo.

2000-luvulle tultaessa on korostunut ajatus kumppanuudesta, ja siitä että kolonialistisilta kalskahtavien avunantajien- ja saajien sijaan puhuttaisiin yhteistyösuhteista. Tutkijat kuitenkin tiedostavat, että kun toisella on rahat ja toisella ei, valtasuhde ei sinänsä ole muuttunut.

Monelle tulee kehitysavusta ensimmäisenä mieleen järjestöt, vaikka suurin osa siitä on Suomen valtion toteuttamaa ja monenkeskistä yhteistyötä. Järjestöt tulivat mukaan kehitysyhteistyöhön 1970–80-luvuilla, ja 2000-luvulta lähtien noin 10 prosenttia Suomen kehitysyhteistyövaroista on suunnattu kansalaisjärjestöille. Tahojen toiminta on hyvin erilaista.

”Valtio tekee yhteistyötä toisen valtion kanssa, kansalaisjärjestöt puolestaan toimivat paikallisten järjestöjen kanssa usein ruohonjuuritasolla, aika lailla suoraan ihmisten arkielämän haasteiden kanssa”, Ranta toteaa.  

Entä miksi julkisessa keskustelussa tuodaan yhä esiin gepardipäähinemiehet ja Afrikassa ruostuvat traktorit? Kuuntele podcast, niin tiedät!

Tilaa Maailman Kuvalehti