Artikkelikuva

Balladeja ja hauskanpitoa piazzalta – CGS:n levy tarjoaa rytmejä kesään

Ajattelikohan Rina Durante kauas tulevaisuuteen perustaessaan Canzoniere Grecanico Salentinoa vuonna 1974? Ehkä hän osasi jo aavistaa veljensä Danielen perivän bändin ohjat, mutta tuskin näki vuoteen 2007, jolloin veljenpoika Mauro nousisi nokkamieheksi.

CGS on monille maailmanmusiikkifaneille kaikkein kovin italialaisbändi. Salenton alueen perinne pizzica sykkii heillä sydämessä, mutta terää he hakevat muistakin kulttuureista ja popmusiikista.

Uusi Meridiana-albumi vyöryttää pyörremyrskymäistä viulua ja hypnoottista harmonikkaa, joita pizzica-poljento ja tyylikkäät elektrobiitit ajavat eteenpäin. Tumma, intohimoinen, melkein apokalyptinen lataus painaa päälle.

Kuulijan onneksi CGS osaa muitakin moodeja kuin tämän tärkeimpänsä. Seitsenhenkinen yhtye maalaa kauniita sävyjä hienovaraisessa balladissa (Ninnarella), pitää hauskaa Brooklynista tulevan Red Baraatin kanssa (Pizzica bhangra), ja loihtii silmiemme eteen naapurustofarssin musikaalimaisessa numerossa (Quannu camini) kuin suoraan piazzalta.



CANZONIERE GRECANICO SALENTINO:
MERIDIANA PONDEROSA

Tilaa Maailman Kuvalehti