Artikkelikuva
Maanviljelijänä työskennellyt Raj Giri innostui politiikasta tajutessaan, että pystyy aidosti vaikuttamaan yhteisönsä kehitykseen.

Yksi ääni, kuten kaikilla muillakin – kolme nuorta kertoo, mitä demokratia heille merkitsee

Mitä ajatuksia demokratia herättää juuri nyt? Kysyimme Pospalta Nepalissa, Saralta Espanjassa ja Martinilta Uruguayssa.

POSPA RAJ GIRI, 32, KALIKOT, LÄNSI-NEPAL:

”Nousin päättäjäksi eliittipiirien ulkopuolelta”

Olen maanviljelijän poika ja itsekin alun perin viljelijä. Asun 80-vuotiaan leski-isäni ja kolmilapsisen perheeni kanssa köyhässä ja syrjäisessä Kalikotin vuoristossa Länsi-Nepalissa.

Aluetta vaivaavat monet haasteet: kastisyrjintä sekä haitalliset perinteet, kuten chau, jossa naiset eristetään kuukautistensa ajaksi vajoihin. Vaikeakulkuisella alueella viljelymenetelmien päivittäminen uusiin ilmaston muutoksen edetessä ei ole helppoa. Sähköstä ja vedestä on pulaa.

Suomen Lähetysseura on tukenut kehitysyhteistyöllä paikallisen Sahas-
järjestön yhteisöryhmien toimintaa Kalikotissa. Näissä ryhmissä pyritään voimaannuttamaan marginaalissa eläviä ihmisiä.

Liityin aikanaan tällaisen ryhmän toimintaan oppiakseni uusia taitoja. Halusin saada aikaan paljon kaivattua muutosta omassa yhteisössäni.

Pidin paljon Sahasin työskentelyotteesta, sillä se oli erilainen kuin muilla järjestöillä. Sahasin tapa on voimistaa ihmisiä ajamaan muutosta omissa yhteisöissään. Sahasin johtaja Surendra Shrestha sanoo, että vähemmistöt ja nuoret ovat usein sivussa politiikasta. Tähän vaikuttavat osaltaan patriarkaalinen yhteiskunta ja kastijärjestelmä. Valta-asemissa ovat yläkastiset ja vanhemmat miehet.

Ajattelin aiemmin, ettei minulla ole maanviljelijänä sellaisia taitoja, josta alue voisi hyötyä. Yhteisöryhmään liityttyäni nousin kuitenkin pian näiden paikallisryhmien verkoston johtoon. Sitä kautta sain kokemusta päätöksenteosta.

Innostuin politiikasta, kun tajusin, että voin aidosti vaikuttaa yhteisöni kehitykseen. Nyt minut on valittu vaalein Khadachakran kunnan edustajaksi. Mitä enemmän tapasin Sahasin verkostoissa eri kylien ihmisiä ja toimijoita, sitä enemmän paikalliset alkoivat luottaa minuun. Siksi he sitten äänestivät minua.

Sahasin hankkeen ansiosta 39 ihmistä asettui alueella vaaleissa ehdolle – heistä 21 oli naisia. Yhteensä 24 tuli valituksi: 13 naista ja yhdeksän alakastista dalitia. Ihmisiä, jotka on perinteisesti pidetty nepalilaisesta päätöksenteosta ulkopuolella.

Minulla on hyvät suhteet muihin kyläläisiin. En tule eliittiryhmistä, vaan samoista lähtökohdista kuin muutkin.

Tahtoisin nopeampaa muutosta sosiaalisiin ongelmiin, kuten naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseen, syrjinnän ja chau-perinteen lopettamiseen. En ole tyytyväinen nykyiseen hitaaseen kehitykseen. Ihmisten herääminen muutokseen on hidasta.

Sara Delpierre Pérez on äänestänyt kaikissa vaaleissa siitä asti kun täytti 18. Sopiva ehdokas on aina löytynyt
Sara Delpierre Pérez on äänestänyt kaikissa vaaleissa siitä asti kun täytti 18. Sopiva ehdokas on aina löytynyt

SARA DELPIERRE PÉREZ, 20, BARCELONA, ESPANJA:

”Uskon, että Espanjassakin on poliitikkoja,
 jotka ajattelevat kansan parasta”

Espanjassa puhutaan nyt paljon demokratian tilasta. Syynä siihen ovat esimerkiksi viimeaikaiset protestit.

Muutama vuosi sitten ihmiset protestoivat Katalonian itsenäisyyden ja itsenäisyysjohtajien vangitsemisen vuoksi, nyt sanoitustensa ja tviittiensä vuoksi vankilaan joutuneen räppäri Pablo Hasélin.

Mielenosoittaminen on kansalaisten perusoikeus jokaisessa demokratiassa, mutta en allekirjoita protesteissa esiintynyttä ilkivaltaa ja väkivaltaa. Siksi en myöskään ole osallistunut väkivaltaisiksi äityneisiin protesteihin.

En usko, että mielenosoittajien sanoma menee paremmin perille roskiksia ja poliisiautoja polttamalla. 

Sen sijaan olen osallistunut naistenpäivän sekä seksuaalivähemmistöjen oikeuksia puolustaviin mielenosoituksiin. Niissä olen huomannut, että myös rauhanomaisilla keinoilla voi saada äänensä kuuluviin ja muutosta aikaan.

Eläkkeellä oleva kuninkaamme on vapaalla jalalla, vaikka hän on todisteiden perusteella syyllistynyt korruptioon.

Väkivalta saa aikaan ennemminkin vastareaktion ja vahvistaa äärioikeistoa, joka voi oikeasti uhata maamme demokratiaa. He haluavat palata ajassa taaksepäin ja heikentää esimerkiksi naisten ja seksuaalivähemmistöjen asemaa.

Yksi maamme epäkohdista on myös monarkia.

Eläkkeellä oleva kuninkaamme on vapaalla jalalla, vaikka hän on todisteiden perusteella syyllistynyt korruptioon ja jättänyt veroja maksamatta.

Kuninkaan syytesuoja pitäisi poistaa ja häntä pitäisi kohdella lain edessä samalla tavalla kuin rivikansalaisia.

En ole tällä hetkellä kuitenkaan varsinaisesti huolissani demokratian tilasta tai samaa mieltä varapääministerimme kanssa. Hän sanoi vastikään, ettei Espanjassa ole normaalia demokratiaa.

Uskon, että Espanjassakin on poliitikkoja, jotka ajattelevat kansan parasta.

Olen äänestänyt kaikissa vaaleissa siitä lähtien, kun täytin 18. Aina olen löytänyt ehdokkaan, joka edustaa arvojani. Kuulun seksuaalivähemmistöön ja siksi äänestän poliitikkoa, joka ajaa LGBTI-yhteisön oikeuksia.

Minulle tärkeitä teemoja ovat myös koulutukseen ja terveydenhuoltoon liittyvät kysymykset sekä siirtolaisten oikeudet ja rasismin kitkeminen.

Espanja on viime vuosina muuttunut enemmän hyvään kuin huonoon suuntaan. Toivon, että kehitys jatkuu.

Martin Rorra muistaa hyvin, kuinka innossaan odotti mahdollisuutta äänestää ensimmäistä kertaa.

MARTÍN RORRA, 28, MONTEVIDEO, URUGUAY:

”Uruguayssa vaalijärjestelmä on onneksi luotettava,
toisin kuin monissa muissa maissa”

”Minulle demokratia tarkoittaa ihmisten välisiä suhteita. Sitä rakennetaan joka päivä yhdessä.

Olen aina kasvanut demokratiassa. Uruguayssa oli vuosina 1973–1985 diktatuuri, jonka aikana ihmisiä katosi jäljettömiin. Haavat ovat yhä auki, sillä rikoksia ei ole selvitetty. Mielestäni nykyinen demokratia on yhteiskunnalle selvitystyön velkaa.

Sukupolveni nuoret ovat tottuneet demokratiaan. Luulen, että vaadimme siksi enemmän esimerkiksi ihmisoikeuksissa ja ympäristöasioissa. Aiemmin nuo aiheet eivät olleet yhtä paljon esillä.

Kuulun Uruguayn afrikkalaisperäiseen vähemmistöön. Lapsena minua kiusattiin ihonvärini takia. Nykyään kutsun sitä rasismiksi. Yhteiskunnassa syrjintä näkyy esimerkiksi niin, että tummaihoisia ei päästetä kaikkiin ravintoloihin. Se on yksi demokratian heikkouksista.

Politiikka on kiinnostanut minua lapsesta asti. Perheeni oli aktiivinen, ja kotona puhuttiin politiikkaa. Kuuntelin poliittisia puheita ja odotin innolla äänestysikää.

Nykyään toimin afrouruguaylaisten nuorisojärjestössä. Järjestämme työpajoja ja keskustelutilaisuuksia.

Pari vuotta sitten liityin vasemmistopuolueen toimintaan presidentinvaalikampanjan aikana. Tällä hetkellä kerään nimiä adressiin yhden tietyn lain kumoamiseksi. Yritän myös tuoda afrouruguaylaisten näkökulmaa esille puolueessa.

Uruguayssa demokratia on vahva, mutta puutteitakin on. Tavoitteeni on, että rasismista puhuttaisiin enemmän. Toivon, että ihmiset olisivat tiedostavampia ja avoimempia uusille asioille.

Koen, että kaikki on politiikkaa. Siksi aloin myös opiskella yliopistossa valtiotieteitä.

Äänestäminen on Uruguayssa pakollista, muuten saa sakkoja eivätkä viranomaisasiat etene. Monet äänestävät vain, koska on pakko. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä todelliset tulokset olisivat ilman sitä. Uruguayssa vaalijärjestelmä on onneksi luotettava, toisin kuin monissa muissa maissa. Koen, että olemme etuoikeutettuja.

Muistan, kun äänestin ensi kertaa vaaleissa. Tunsin itseni tasa-arvoiseksi: minulla oli yksi ääni, kuten kaikilla muillakin. Se tuntui hetkelliseltä saavutukselta. Vaikutin samalla tavalla kuin kaikki muut!

Ihanteellista olisi tuntea niin aina, myös vaalien ulkopuolella. Minulle tasa-arvo on demokratian sydän.”                                                                   

Tilaa Maailman Kuvalehti