Näkökulmat

  -henkilökuva

Ujuni Ahmed: Rasistiseen kuvastoon perustuva hyväntekeväisyyskampanja on epäonnistunut

Nenäpäivän taustalla oleva tavoite on tärkeä, mutta ilman epätasa-arvoisten rakenteiden kohtaamista emme voi puhua aidosti tasa-arvoisesta ja rasismista vapaasta kehitysyhteistyöstä, kirjoittaa Ujuni Ahmed.

Kehitysyhteistyöhön liittyvä varainkeruu ja kampanjointi ovat kovaa peliä: toiminnan toteuttaminen vaatii paljon rahaa, mutta jaossa olevan rahan määrä on rajallinen. Rajallisten resurssien vuoksi kehitysyhteistyössä pärjäävätkin useimmiten parhaiten ne, joilla on paras kyky markkinoida omaa toimintaansa. Haitallisia rakenteita vahvistavalla varainkeruulla on kuitenkin pitkäkantoiset vaikutukset.

Suomalaisten käsitys Afrikasta on tutkitusti kaukana todellisuudesta. Tätä tilannetta ei paranna meille jatkuvasti syötetty kurjuuskuvasto, afrikkalaisen kurjuuden toistuva ja yleistävä esittäminen ilman yhteiskunnallista, poliittista ja historiallista kontekstia.

Kurjuuskuvastot vahvistavat valkoisen pelastajan syndroomaa. Ne rakentuvat useimmiten niin, että auttaja on valkoihoinen ja autettava ruskea. Kurjuuskuvastojen haitallisuutta ja valkoisen pelastajan syndroomaa ymmärtääksemme meidän pitää palata ajassa taaksepäin siirtomaa-aikaan.

Vuosisatojen aikana valkoihoisten toteuttama ”auttamistyö” on kasvanut nykyiseen epäterveeseen loistoonsa. Kolonialismin aikoina luodut rakenteet näyttävät yhä määrittävän kansainvälistä kehitysyhteistyötä.

Kurjuuskuvastot vahvistavat valkoisen pelastajan syndroomaa. Ne rakentuvat useimmiten niin, että auttaja on valkoihoinen ja autettava ruskea.

Kehitysyhteistyöjärjestöille rahaa keräävä Nenäpäivä on tullut suomalaisille tutuksi Yleisradion vuosittaisen hyväntekeväisyyskampanjan kautta. Nenäpäivään vuosien varrella kohdistunut kritiikki on pakottanut pohtimaan myös uusia viestintäkeinoja.

Nenäpäivän ongelmana ei ole ainoastaan aiheeseen valmentamattomien julkisuuden henkilöiden lähettäminen kurjuudessa eläviin kyliin. Ongelmat ovat paljon syvemmällä. Nenäpäivä heijastaa näyttävästi valkoiseen pelastajuuteen liittyviä syviä valtarakenteita, jotka kestävän ja tasa-arvoisen kehityksen sijaan syventävät kurjuutta ja köyhyyttä edistäviä taustatekijöitä.

Nenäpäivän ongelmat eivät kuitenkaan ratkea valtarakenteita vahvistamaan lähteneiden julkkisten ja juontajien valkopesulla. Koko konsepti tulee asettaa itsekriittisen pohdinnan alle. Muutos alkaa studiolavasteiden takana olevissa kokouspöydissä.

Tällä hetkellä näemme tämän: markkinoinnin ehdoilla rakennetun näyttävän ja glamouria huokuvan shown, jossa tv-ruudussa heiluvat afrikkalaiset köyhät lapset viihdyttävät valkoihoisia katsojiaan tunteisiin vetoavilla kertomuksilla. Onko se kehitysyhteistyön tavoite?

Nenäpäivän taustalla oleva tavoite on tärkeä. Ilman epätasa-arvoisten rakenteiden kohtaamista emme voi puhua aidosti tasa-arvoisesta ja rasismista vapaasta kehitysyhteistyöstä. Kestävä kehitysyhteistyö on tasa-arvoa edistävää globaalia kasvatustyötä, jonka tavoitteena on tukea hauraimmassa asemassa olevia ja purkaa siihen johtaneita epätasa-arvoa ruokkivia rakenteita.

Kirjoittaja on ihmisoikeusvaikuttaja.