Näkökulmat

  -henkilökuva

Globaali uusjako on välttämätön – rikkaiden teollisuusmaiden kuitattava todellinen osuutensa päästöistä

Yksittäisten asteiden lämpötilan nousu tulee pahimmillaan aiheuttamaan massiivisia muutoksia nykyihmisen elinympäristölle, tällä kertaa erityisesti globaalissa etelässä, kirjoittaa Suldaan Said Ahmed.

Glasgow’n ilmastokokous on synkkien pilvien ympäröimä. Ilmastohätätila on tieteellinen fakta, mutta fossiilikapitalismissa tiukasti kiinni oleva globaali eliitti on toistaiseksi ollut melko kyvytön konkreettisiin toimenpiteisiin edes Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin pääsemiseksi.

Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n lokakuussa julkaistun vuosiraportin mukaan Pariisin sopimuksen 1,5 asteen tavoitteeseen ei tulla pääsemään, vaan tällä tahdilla näemme ilmaston lämpenevän vuosisadan loppuun mennessä huomattavasti enemmän.

Glasgow’n synkin varjo lieneekin se, että nykyisillä päästövähennyslupauksilla ollaan menossa kohti 2,7 asteen lämpenemistä. Lämpötila on jo nyt noussut 1,1 astetta. Pariisin kipuraja kolkuttaa jo ovella.

Mitä näiden pikkulukujen tulisi tavalliselle ihmiselle kertoa? Moni ilmastoaktivismia vierastava kansalainen saattaa ihmetellä tai saivarrella, että mitä merkitystä on yhdellä tai kahdella asteella, kun lämpötila on syksyllä joka tapauksessa aamulla kymmenen astetta viileämpi kuin illalla.

Mittakaavaa asteille antaa esimerkiksi muinaishistoria. Jääkausi päättyi, kun viisi astetta muutti kaiken. 20 000 vuotta sitten koko Suomi oli kauttaaltaan kilometrien paksuisen jääpeitteen alla. Vuosituhansien aikana tapahtunut vain viiden asteen lämpeneminen muokkasi koko pohjoisen pallonpuoliskon sellaiseksi, kuin sen nykyisin tunnemme.

Kun 1,1 asteen lämpenemisen vaikutukset näkyvät kehittyvissä maissa jo nyt, olisi Pariisin sopimuksen maalin siirtäminen erittäin tuhoisaa maailman köyhimpien ihmisten kannalta.

Samalla tavalla yksittäisten asteiden lämpötilan nousu tulee pahimmillaan aiheuttamaan massiivisia muutoksia nykyihmisen elinympäristölle. Tosin tällä kertaa erityisesti globaalissa etelässä. Ilmastonmuutos näkyy jo nyt erityisesti maailman köyhimmissä maissa.

Ilmastonmuutoksen muuttamat olosuhteet vaikuttavat tänä päivänä viljelijöiden työhön ja arkeen esimerkiksi Afrikassa. Äärimmäiset sääilmiöt ja tuholaisten lisääntyminen tuhoavat vähät ja kestävät elinkeinomahdollisuudet ja pakottavat ihmiset liikkeelle.

Kun 1,1 asteen lämpenemisen vaikutukset näkyvät kehittyvissä maissa jo nyt, olisi Pariisin sopimuksen maalin siirtäminen erittäin tuhoisaa maailman köyhimpien ihmisten kannalta. Lopulta paikallisetkaan ilmastokatastrofit eivät ole enää paikallisia vaan globaaleja ongelmia, sillä elinolojen pilaaminen köyhissä maissa aloittaa jälleen uuden siirtolaisaallon.

Toisin sanoen ilmastonmuutoksesta maksavat tällä hetkellä eniten ne, jotka ovat ilmastonmuutosta vähiten edistäneet. Siksi Glasgow’n kokouksen tärkeimpiä tehtäviä onkin saada malli ilmastorahoituksesta, jossa rikkaat teollisuusmaat kuittaavat todellisen osuutensa aiheuttamistaan päästöistä ja tuhoista.

Kirjoittaja on helsinkiläinen kansanedustaja, toisen kauden kaupunginvaltuutettu ja kansalaisaktivisti.