Artikkelikuva
Eläkkeellä oleva Marja-Liisa Ezzine tekee töitä Kauhajoella kotoaan käsin. Hänen mielestään turvapaikanhakijoita ei saisi eristää suomalaisesta yhteiskunnasta.

Turvapaikanhakijoiden kannustamista tunteja laskematta: "Ulkoilkaa, pyöräilkää, menkää kirjastoon, kirjoittakaa elämäkerta"

Marja-Liisa Ezzine auttaa marokkolaisen miehensä kanssa irakilaisia turvapaikanhakijoita ja paperittomia selviytymään byrokratiaviidakossa.

”Minulla ja miehelläni ei ole tällä hetkellä varsinaisesti omaa elämää. Ihmiset soittavat ja lähettävät viestejä jatkuvasti. Olen siunattu, en valita”, Marja-Liisa Ezzine, 69, sanoo.

Viestien lähettäjät ovat Suomeen asettuneita turvapaikanhakijoita ja paperittomia. Heitä Marja-Liisa Ezzine auttaa käytännön asioissa: opastaa maahanmuuttoviraston, asianajajien ja eri oikeusasteiden viidakossa. Kirjallisia selvityksiä ja hakemuksia on kirjoitettava joka suuntaan.

Ezzinen pariskunnan auttamistyö kumpuaa kristillisestä vakaumuksesta. Autettaviaan he eivät lajittele uskonnon perusteella.

Nuorena Marja-Liisa Ezzine kertoo olleensa kommunisti ja taistolainen maailmanparantaja. 1970-luvun alussa hän tapasi Englannissa tulevan aviomiehensä, marokkolaisen David Ezzinen. Mies oli aiemmin kääntynyt muslimista kristityksi, ja myös Marja-Liisa Ezzine tuli uskoon joitakin vuosia myöhemmin. Pariskunta asettui Ranskaan, jossa te tekivät vuosien ajan kristillisiä radio- ja televisio-ohjelmia Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-itään.

Kun Ezzinet jäivät eläkkeelle Medialähetys Sanansaattajien palveluksesta viitisen vuotta sitten, he ryhtyivät järjestön vapaaehtoistyöntekijöiksi juuri turvapaikanhakijoiden parissa.

Apua tarvitseviin ihmisiin pariskunta saa yhteyden järjestönsä tai eri seurakuntien kautta. Nykyisin autettavat ottavat usein yhteyttä Ezzineihin myös suoraan, ilman välikäsiä.

”Tuntuu siltä, että toisen elämä on minun käsissäni.”

Marja-Liisa Ezzine liikuttuu muistellessaan turvapaikanhakijaa, joka palasi vapaaehtoisesti Suomesta Irakiin. Mies joutui kuitenkin pakenemaan uudelleen ja elää nyt jossain päin Pariisia ilman turvaverkkoa. Häntä suomalaisten apu ei enää tavoita.

Ezzine tiedostaa vaaran samastua autettaviin liikaakin.

”Yöunet ovat menneet useammankin kerran. Tuntuu siltä, että toisen elämä on minun käsissäni. Silloin sitä yrittää tehdä mahdottomankin.”

Kun Marja-Liisa Ezzine joutui syksyllä jalkaleikkaukseen, hän naputteli sairaalassa turvapaikanhakijoihin liittyviä sähköposteja yötä myöten. Se oli paljon mielekkäämpää kuin katsella leikkauksen jälkeisiä lääkehöyryisiä painajaisia.

David Ezzine opettaa maahanmuuttajille mielellään Raamattua arabian kielellä. Hänen arabi- ja muslimitaustastaan on auttamistyössä etua, sillä hän tuntee monen tulijan temperamentin ja ajatusmaailman.

”Pieni tytär puhuu vain itse keksimäänsä kieltä.”

Irakilainen perhe, joka on elänyt viime kesästä saakka paperittomana Suomessa, on nyt Ezzinen pariskunnan mielessä. Paperittomaksi turvapaikanhakija putoaa, kun hän on käynyt läpi kaikki oikeusasteet, eikä oleskelulupaa ole myönnetty. Tämä tarkoittaa sitä, ettei yhteiskunnalla ole velvollisuutta auttaa millään tavalla.

Irakilaisten asuinkunta on hyvää hyvyyttään tarjonnut perheelle majapaikaksi yksiön. Lapset ovat kuitenkin alkaneet oireilla. Toinen isommista lapsista on alkanut valehdella vanhemmilleen ja lintsata koulusta, ja pieni tytär puhuu vain itse keksimäänsä kieltä.

Ezzinelle on selvinnyt, että ennen pakoa ääri-islamistit vaativat perheeltä rahaa. Koska he eivät pystyneet maksamaan, heidän ravintolansa poltettiin. Lapset uhattiin viedä äärijärjestön sotilaskoulutukseen ja perheen äiti kidnapata.

”Olemme lukeneet mitä raaimmat uhkauskirjeet ja tekstiviestit, joita perhe on saanut sukulaisiltaan ja heimoltaan. He eivät voi palata Irakiin”, Marja-Liisa Ezzine sanoo.

”Jos he vain istuvat pää käsien varassa, osa heistä sekoaa.”

Erityisesti turvapaikanhakijoiden ja paperittomien henkinen jaksaminen huolettaa Ezzineitä. Vuosia kestävä oleskelulupapäätöksen odottelu on piinallista. Vaikka turvapaikkapäätös olisi kielteinen, sen saaminen nykyistä nopeammin olisi inhimillistä ja kohtuullista.

Marja-Liisa Ezzinen mielestä ei ole viisasta sijoittaa vastaanottokeskuksia syrjään muusta yhteiskunnasta. Tulijoille olisi tärkeää kotoutua suomalaisten parissa. Eristäminen muista ihmisistä altistaa myös ääriajattelulle.

Ezzine kannustaa turvapaikanhakijoita opettelemaan suomen kieltä, vaikka takeita oleskeluluvasta ei olisikaan.

”Me aivan vaahtoamme heille: ulkoilkaa, pyöräilkää, menkää kirjastoon, kirjoittakaa elämäkerta. Jos he vain istuvat pää käsien varassa, osa heistä sekoaa.”

Tähän saakka Ezzinet ystävineen ovat aina keksineet autettavilleen jonkinlaisen ratkaisun.

”Vaikka se olisi ollut huonokin vaihtoehto, se ei ole ollut pahin.”

Paperittomille on oma klinikka

Marja-Liisa ja David Ezzine toimivat turvapaikanhakijoiden parissa Medialähetys Sanansaattajien nimissä. Osa heidän autettavistaan on paperittomia.

Paperittomille on Suomessa tarjolla myös terveydenhuoltoa ja erilaista neuvontaa. Global Clinic toimii pääasiassa vapaaehtoisvoimin. Sen Helsingin-klinikalla työskentelee vapaaehtoisia lääkäreitä, terveydenhoitajia, sairaanhoitajia, kätilöitä, hammaslääkäreitä, psykologeja ja muuta henkilöstöä. Klinikalla on mahdollisuus tulkkaukseen.

Global Clinic auttaa niitä, joilla ei ole oikeutta julkiseen terveydenhuoltoon ja jotka tarvitsevat tietoa hoitomahdollisuuksistaan. Apua saa veloituksetta ja nimettömänä. Henkilökunta on sitoutunut vaitiolovelvollisuuteen. Paperittomat voivat saada lisäksi muun muassa oikeudellista neuvontaa.

Global Clinic toimii Helsingin lisäksi Turussa, Lahdessa, Tampereella ja Joensuussa. Toiminnassa on eri paikkakunnilla mukana eri kansalaisjärjestöjä. Mukana verkostotyössä ovat muun muassa Lääkärin Sosiaalinen Vastuu ry, Helsingin Diakonissalaitos, Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän Diakoniakeskus, Oikeudet ilman rajoja ry, Pakolaisneuvonta ry, Pro-tukipiste ja Hivpoint.

Lähde: globalclinic.fi

Tilaa Maailman Kuvalehti