Artikkelikuva
”Yhteiskuntaluokka määrittyy hyvin paljon sen mukaan, millaiset mahdollisuudet ihmisellä on oman arjen järjestämiseen”, sanoo sosiologian professori Harri Melin.

Tyhmiä kysymyksiä maailmasta: Onko Suomi luokkayhteiskunta?

Rikkaat piilottelevat verotietojaan ja samaan aikaan tuhannet suomalaiset joutuvat seisomaan leipäjonoissa. Heidän välissään on suurin osa suomalaisista, eli keskituloiset. Onko Suomi siis luokkayhteiskunta? Saako luokkayhteiskunnasta ylipäätään puhua?

Alussa olivat suo, kuokka ja Jussi. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta välittyy sosiologian professori Harri Melinin mielestä hyvin suomalaisen yhteiskunnan luokkajako.

”Suomi on ollut luokkayhteiskunta koko suomalaisen yhteiskunnan olemassaolon ajan. Linnan kirjassa kyse oli maan omistamisesta, mutta nykypäivänä kyse on erilaisten tuotannollisten välineiden omistamisesta, olivatpa ne sitten tehtaita, kauppoja tai toimistoja; omaisuutta tuottavaan työhön”, hän kuvaa.

Yhteiskuntaluokka on siis edelleen sosiologiassa keskeinen työväline, jolla kuvataan teollisen, kaupungistuneen palkkatyöläisyhteiskunnan sisäisiä jakoja.

”Yhteiskuntaluokka määrittyy hyvin paljon sen mukaan, millaiset mahdollisuudet ihmisellä on oman arjen järjestämiseen, omien elämänehtojensa toteuttamiseen”, Melin sanoo.

Sata vuotta sitten Suomi oli talonpoikien ja maataloustyöntekijöiden yhteiskunta, jolloin noin 90 prosenttia väestöstä sai toimeentulonsa maataloudesta.

1970-luvulle tultaessa Suomi oli muuttunut palkkatyöläisyhteiskunnaksi eli melkein 70 prosenttia lukeutui työväenluokkaan, kolmannes oli keskiluokkaisissa asemissa. Alkoi merkittävän luokkanousun aikakausi.

”Kun tullaan 2020-luvulle, rakenteellinen kuva on kääntynyt päälaelleen: kaksi kolmasosaa suomalaisista lukeutuu erilaisiin keskiluokan ryhmiin ja kolmannes työväenluokkaan. Eli viimeisen 50 vuoden aikana Suomi on rajulla tavalla keskiluokkaistunut.”

Melin nostaa koulutuksen avaimena sosiaaliseen nousuun.

”Suomalaisnuorille yhteiskunnallisesta asemastaan riippumatta on avautunut erinomaiset kansainväliset mahdollisuudet kouluttautua ja hankkia tutkintojen kautta mahdollisuudet parempaan elämään.”

Mutta sitten tuli 1990-luvun lama ja vuosien 2007–8 talouskriisi.

”Yhteiskunnallinen liikkuvuus on meillä hidastunut tai oikeastaan pysähtynyt eli on entistä vaikeampaa työväenluokkaisista asemista nousta keskiluokkaisiin asemiin. Laaja keskiluokka uusintaa itse itseään”, Melin kuvaa.

”Keskiluokka on turvallisesti etätyössä kotonaan ja työväenluokka tekee töitä tehtaissa, kaupoissa ja rakennuksilla”

Korona-aika on tuonut yhteiskuntaluokkien väliset erot näkyviksi. Aluksi pandemia näyttäytyi varakkaan, laskettelulomaa Alpeilla viettävän keskiluokan sairautena. Mutta hyvin pian suurimmassa riskissä olivat työväenluokkaiset ryhmät: lähihoitajat, myyjät, rakennustyöntekijät ja erilaisten ajoneuvojen kuljettajat.

”Keskiluokka on turvallisesti etätyössä kotonaan ja työväenluokka tekee töitä tehtaissa, kaupoissa ja rakennuksilla. Tämä on selkeästi osoittanut koronan yhteiskunnallista eriarvoisuutta vahvistavan ja osaltaan myöskin tuottavan mekanismin”, Melin toteaa.

Koko maailman mittakaavassa Suomessa asiat ovat hyvin, sillä luokkaerot ovat kaikkein pienimpiä, Melin muistuttaa.

”Suomi on harvinaisen tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta.”

Kuuntele lisää aiheesta Tyhmiä kysymyksiä podcastissa.

Tilaa Maailman Kuvalehti