Elina Hirvosen profiilikuva oranssilla taustalla
Elina on kirjailija ja dokumenttiohjaaja.
Kuva: Teemu Ullgrén

Hävetkää, häpäisijät!

Naiset ovat päässeet avaruuteen, mutta yhtälöstä nainen, mies, seksi ja julkinen katse, yksikään nainen ei ole selvinnyt ilman häpäisyä, Elina Hirvonen kirjoittaa.

Teksti: Elina HirvonenKuva: Teemu Ullgrén

NäkökulmatTasa-arvoSuomi

Kesäkuussa 2014 Vanity Fair -lehdessä julkaistiin artikkeli, jonka pitäisi olla pakollista luettavaa jokaiselle, joka on koskaan pohtinut, mihin feminismiä tarvitaan länsimaisissa yhteiskunnissa. Artikkelissa Monica Lewinsky kertoo, millaista hänen elämänsä oli sen jälkeen, kun hän 24-vuotiaana harjoittelijana rakastui itseään vanhempaan, naimisissa olevaan pomoonsa, presidentti Bill Clintoniin.

Lewinsky kertoo, millaista on, kun jokainen yksityiskohta hänen suhteestaan Clintoniin on julkisesti esillä, kun hänen nimensä mainitaan yhä uudelleen häpäisevissä yhteyksissä, kun paparazzit yhä edelleen palaavat hänen kotiovelleen, kun työhaastatteluissa hän ei koskaan ole ”oikea ihminen tehtävään” ja kun hänen häpäisemiseensä osallistuvat jopa Erica Jongin ja Nancy Fridayn kaltaiset legendaariset feministit.

Suhteen toinen osapuoli, Bill Clinton on yksi maailman vaikutusvaltaisimmista ihmisistä.

Muistin Lewinskyn haastattelun, kun katsoin Vihreiden nuorten viestintäsuunnittelijan Iris Flinkkilän instagram-tililtä napattua, kontekstistaan irrotettua kuvaa iltapäivälehden lööpissä.

Lewinskyn tavoin myös Flinkkilä päätyi 24-vuotiaana suhteeseen itseään vanhemman, esimiesasemassa olevan, naimisissa olevan miehen kanssa. Netin keskusteluissa häpäistiin Flinkkilän lisäksi myös asiaan liittymättömät Vihreiden puoluetoimiston naiset. Samalla tavoin nainen yhä edelleen häpäistään joka ikinen kerta, kun samassa yhtälössä on nainen, mies, seksi ja julkinen katse.

Häpäisy on osa ikiaikaista jatkumoa, jonka tarkoitus on aina sama: määritellä naisen liikkumatila. Samaan jatkumoon kuuluvat esimerkiksi huorittelu, naisten syyllistäminen paljastavasta pukeutumisesta ja kyselytutkimukset, joiden mukaan ”huonomaineisen” tytön raiskaus ei ole raiskaus.

Kun Bernando Bertolucci ohjasi vuona 1972 todellisen raiskauskohtauksen sisältävän Viimeinen tango Pariisissa -elokuvan, sen 20-vuotias naispääosan esittäjä Maria Schneider joutui julkisen häpäisyn kohteeksi ja hänen uransa tuhoutui. Bertolucci ja miespääosanesittäjä Marlon Brando saivat suorituksistaan Oscarit.

Kun brittiläinen ohjaaja Michael Winterbottom teki vuonna 2004 Nine Songs -nimisen elokuvan, jonka seksikohtauksissa näyttelijät harrastivat oikeasti seksiä, elokuvan 21-vuotias naispääosan esittäjä Margo Stilley joutui massiivisen häpäisyn kohteeksi. Ohjaajaa ja miespääosanesittäjää kehuttiin neroiksi.

Kun Suomen entinen pääministeri Matti Vanhanen valehteli tavanneensa Ikeassa naisen, jonka oikeasti tapasi netissä, nainen joutui häpäisyn kohteeksi. Vanhanen jatkoi poliittista uraansa.

Kun entisen ulkoministerin Ilkka Kanervan suhde tanssija Johanna Tukiaiseen paljastui, Kanervan joutui jättämään ministerinpestinsä, mutta Tukiainen joutui Suomessa ennennäkemättömän, yhä jatkuvan, julkisen häpäisyn kohteeksi.

Naiset ovat päässeet avaruuteen, mutta yhtälöstä nainen, mies, seksi ja julkinen katse, yksikään nainen ei ole selvinnyt ilman häpäisyä. Sitä totisesti sietää hävetä.

Elina Hirvosen profiilikuva oranssilla taustalla

Elina Hirvonen

Elina Hirvonen on suomalainen kirjailija, toimittaja ja dokumenttielokuvien tekijä. Hirvosen esikoisromaani Että hän muistaisi saman oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Hänen kolmas romaaninsa Kun aika loppuu ilmestyi maaliskuussa 2015.