Shellin hiljainen diplomatia

Öljyjättiä syytetään kirjailija Ken Saro-Wiwan ja muiden ogoniaktivistien teloituksista Nigeriassa

Teksti: Liisa Laakso

LyhyetIhmisoikeudetTalousYhtiötAfrikkaKeski-AfrikkaNigeriaEurooppaLänsi-EurooppaSuomi

Lokakuun viimeisenä päivänä 1995 Nigerian hallituksen nimeämä erityistuomioistuin tuomitsi yhdeksän nigerialaista ympäristöaktivistia ja kansalaisoikeustaistelijaa hirtettäväksi. Tuomitut kuuluivat puolimiljoonaiseen ogonikansaan, joka on yksi Nigerjoen suistoa asuttavista alkuperäiskansoista.

Tässä tapauksessa tuomiot vahvistettiin maan sotilashallituksen tasolla toisin kuin muutamia kuukausia aikaisemmin oli käynyt vallankaappausyrityksestä syytettyjen poliitikkojen ja sotilaiden kohdalla. Molemmat oikeudenkäynnit nostattivat laajan kansainvälisen protestien aallon. Paitsi että yhdeksän ogonin tuomitseminen tapahtui Nigerian lakien ja Nigerian allekirjoittamien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastaisesti, myös heidän tuomionsa pantiin täytäntöön lain vastaisella kiireellä 10. marraskuuta.

Oikeuden päätöksen mukaan yhdeksän ogonia tuomittiin osallisuudesta toukokuun 1994 tapahtumaan, jossa vihainen väkijoukko tappoi raa'asti kokousta pitäneet neljä ogonipäälliköä. Kyseiset päälliköt kannattivat myöntyväisyyslinjaa Ogonimaan ongelmien ratkaisemiseksi.

Tuomitut yhdeksän ogonia edustivat ehdottomampaa linjaa suhteessa vastapuoleen: Shelliin ja Nigerian sotilashallitukseen. Konfliktin ytimen muodosti ogonien olemassaolon puolesta taisteleva kansanliike Mosop eli Movement for the Survival of the Ogoni People, jonka johtaja, kirjailija Ken Saro-Wiwa oli tuomittujen joukossa.

Saro-Wiwan ei katsottu suoranaisesti sekaantuneen murhiin, mutta hänen katsottiin valmistelleen maaperää näille murhille organisoimalla Mosopia ja erityisesti sen nuorisosiipeä.

Shell ja Nigerian hallitus vastasivat teloituksia seuranneisiin protesteihin väittämällä, ettei Saro-Wiwaa tuomittu hänen Shelliin kohdistamansa kritiikin vuoksi, eikä siksi, että hän vaati oikeutta ja puhdasta ympäristöä kansalleen. Oikeuden päätös on kuitenkin täsmällinen: Saro-Wiwa tuomittiin aktiivisuudestaan kansanliikkeessä, jonka radikaalien vaatimusten katsottiin synnyttäneen poliittista jännitystä ja lopulta johtaneen maltillisen siiven kannattajien murhiin.

Kansanliikkeen sisältö oli taistelu Shellin ympäristöstä ja alueen asukkaista piitaamatonta toimintaa vastaan.

Uskottavuus kriisissä

Tämän tragedian myötä Saro-Wiwasta tuli marttyyri, jonka merkitys yltää pitkälle Ogonimaan ulkopuolelle. Saro-Wiwan johtajuuden myötä Mosop oli tehnyt asiastaan kansainvälisesti tunnetun. Saro-Wiwa voitti mm. Goldman Environmental -palkinnon, vaihtoehtonobelina tunnetun Right Livelihood -palkinnon ja hän oli ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.

Juuri tämä Mosopin kampanjan kansainvälisyys teki Saro-Wiwan teloituksesta Shellille niin kiusallisen. Kyse ei ollut enää vain Shellin toiminnasta Ogonimaassa tai edes Nigerjoen suistossa, vaan sen imagosta tärkeimmillä markkinointialueillaan, joissa kuluttajat ovat tulleet yhä ympäristötietoisemmiksi.

Nigerian tapahtumien vuoksi Shell mm. vastikään hävisi Torontossa kunnallisen 560 000 punnan arvoisen öljyntoimitussopimuksen, vaikka sen tarjous oli edullisin.

Shell on Nigerian tapahtumien vuoksi historiansa vakavimmassa uskottavuuskriisissä. Siksi Shell on ollut valmis kustannuksia säästelemättä kampanjointiin toimintansa puolustamiseksi Nigeriassa. Marraskuussa Shell julkaisi koko sivun ilmoituksen näkemyksistään Saro-Wiwan tuomiosta maailman johtavissa sanomalehdissä, Helsingin Sanomat mukaan lukien.

Shellin ilmoitus antaa ymmärtää, että Saro-Wiwa "kuoli", koska hänen puolestaan kampanjoitiin niin äänekkäästi: "Meidän kokemustemme mukaan hiljainen diplomatia toimii parhaiten. Sitä käyttämällä myös Ken Saro Wiwan olisi saattanut käydä toisin.

Maailmanlaajuisten uhkailujen ja vastalauseiden kasvaessa Nigerian hallitus otti jyrkemmän kannan. Ymmärsivätkö vastalauseiden esittäjät minkä riskin he ottivat? Tuliko kampanjasta itse asiaa tärkeämpi?"

Syyttävä sormi osoittaa siis yhtälailla kohti John Majoria, Tarja Halosta, Paavo Haavikkoa, Amnesty Internationalia ja Greenpeacea. Saro-Wiwan puolesta vetosi julkisesti valtava joukko yhteisöjä ja yksilöitä.

Shell mukana oikeudessa

Shell otti etäisyyttä Ken Saro-Wiwan tapaukseen tuomion tultua julki toteamalla, että Saro-Wiwaa syytettiin rikoksesta nigerialaisessa tuomioistuimessa ja ettei ole kaupallisen yhtiön asia puuttua oikeusprosesseihin suvereeneissa valtiossa.

Viikoa myöhemmin Shell kuitenkin julkaisi tiedotteen, jonka mukaan Shell-yhtymän toimitusjohtajiston puheenjohtaja oli lähettänyt Nigerian sotilashallituksen johtajalle, kenraali Sani Abachalle kirjeen, jossa hän vaati armahdusta Saro-Wiwalle ja muille syytetyille humanitaaristen syiden perusteella.

Tiedotteessa yhtiö varoitti siitä, että Nigerian hallitukseen kohdistetut protestit saattoivat sillä haavaa johtaa kehitykseen, jonka yhtiö halusi välttää. Oikeudenkäynnissä läsnä ollut ainoa riippumaton lakimies edusti Shelliä. Syytetyillä nimittäin ei ollut omaa puolustusasianajajaa, koska tämä oli jättänyt tehtävänsä sen jälkeen, kun oikeus kieltäytyi huomioimasta puolustuksen tärkeimmän todistusaineiston eikä sallinut sen esittämistä oikeudessa.

Oikeudenkäynnistä vetäytynyt syytettyjen puolustusasianajaja, tunnettu lagosilainen lakimies Gani Fawehinmi sanoo, että hänellä on halussaan asiakirjoja, joiden mukaan Port Harcourtissa asuva lakimies Okocha seurasi oikeudenkäyntiä Shellin toimeksiannosta ja Shell maksoi Okochalle palkkioksi puoli miljoonaa nairaa.

Ogoniöljyä vuodesta 1958

Kansainvälisen, yli sadassa maassa toimivan Shell-yhtymän emoyhtiöitä ovat hollantilainen Royal Dutch Petroleum Company ja brittiläinen The "Shell" Transport and Trading Company. Ensin mainittu oli vuonna 1994 markkina-arvoltaan maailman arvokkain yhtiö ja jälkimmäinen maailman neljänneksi arvokkain yhtiö. Nigerian Shell, Shell Petroleum Development Company of Nigeria, on Shell-yhtymän tytäryhtiö, jonka osakkeista Shell-yhtymä omistaa 30 prosenttia, Nigerian valtiollinen öljy-yhtiö 55 prosenttia, Elf-yhtiö kymmenen prosenttia ja Agip-yhtiö viisi prosenttia.

Yksin Ogonimaasta Shellin arvioidaan poranneen öljyä 30 miljardin dollarin arvosta vuosina 1958--1993. Vuonna 1994 Nigerian Shell tuotti 853 000 tynnyriä öljyä päivässä. Koko Shell-yhtymän päivittäisestä tuotannosta tämä on 11,4 prosenttia. Osuus saattaisi olla huomattavasti suurempikin: vuonna 1994 Nigerian Shellin tuotanto kärsi yhdeksän viikkoa kestäneestä öljyalan lakosta, joka aiheutti yhteensä 25 miljoonan tynnyrin menetyksen, sekä ongelmista tuotantoalueiden paikallisten asukkaiden, mm. ogonien kanssa, minkä vuoksi Nigerian Shell laskee menettäneensä noin 85 000 tynnyriä öljyä päivässä.

Nigersuistossa 94 öljykenttää

Kansainvälisen Shellin julkilausuttuihin toimintaperiaatteisiin kuuluu ympäristön huomioon ottaminen. Nämä periaatteet muuttuvat kuitenkin varsin suhteellisiksi, kun niiden soveltamisessa vedotaan kunkin maan omiin stadardeihin.

Ekologiset, tekniset, taloudelliset ja muut olot vaihtelevat, joten myös ympäristöongelmien ratkaisujen tulee Shellin mukaan vaihdella. Niinpä Nigerian Shellin toiminnan ympäristövaikutukset pitäisi yhtiön mielestä nähdä yhteydessä Nigerian sosiaalisiin ja taloudellisiin ongelmiin ja asioiden tärkeysjärjestykseen Nigeriassa.

Varallisuudeltaan ja teknologiselta osaamiseltaan maailman johtaviin yhtiöihin kuuluva Shell vetoaa vuonna 1992 pidetyn Rion kokouksen julistukseen, jonka mukaan jollekin maalle sopivat standardit saattavat aiheuttaa kohtuuttomia taloudellisia ja sosiaalisia kustannuksia toisille maille, erityisesti kehitysmaille.

Ekologisilta olosuhteiltaan Nigerjoen suisto on äärimmäisen vaativa, ja siksi siellä olisi alusta pitäen tullut kiinnittää erityisen suurta huomiota ympäristönsuojeluun. Suot, maailman suurimpiin kuuluva mangrovemetsikkö, ajoittain tulvan alle jäävät metsät, joet ja meri ovat haasteita öljyntuotannolle.

Nigerjoen suisto on noin 70 000 neliökilometrin kokoinen alue, jolla Shellin 94 öljykenttää ja 6 200 kilometriä pitkä öljyputkisto levittäytyvät 31 000 neliökilometrin alueella. Erityisen haasteelliseksi tuotannon tekee hedelmällisen alueen tiheä asutus.

Siellä asuu kuusi miljoonaa ihmistä, jotka ovat perinteisesti olleet riippuvaisia pienimutoisesta maanviljelystä ja kalastuksesta. Nigersuiston asukkaat kuuluvat peräti pariinkymmeneen eri kansaan.

Nigerian "standardit" eivät kuitenkaan ole vaatineet ympäristön huomioon ottamista samalla tavoin kuin lännessä. Siksi Shell on tinkinyt alkeellisimmissakin asioissa, kuten putkiston maahanhautaamisessa ja kaasun hyötykäytössä polttamisen sijasta.

Mistä johtuvat sabotaasit?

Nigerjoen suiston ja Ogonimaan suurimmat öljyntuotannon aiheuttamat ympäristötuhot ovat seurausta öljyputkien vuodoista, jotka saastuttavat maaperää ja vesistöjä, ja jatkuvasta kaasun polttamisesta, joka lämmittää ja nokeaa ilmanalaa. Vuonna 1994 öljyä vuoti ympäristöön yli 2 700 tonnia ja kaasua poltettiin 10,23 miljardia kuutiometriä.

Kansainvälisessä kampanjassaan Shell on antanut ymmärtää, että suuri osa öljyvuodoista on seurausta sabotaaseista. Nigerian Shellin tuottamista raporteista käy kuitenkin ilmi, että sabotaasit ovat syynä vain 28 prosentissa vuodoista. Noin puolet öljyvuodoista johtuvat sen sijaan putkien ruostumisesta. Tuotantoon ja poraamiseen liittyvät toimet aiheuttavat puolestaan 22 prosenttia vuodoista.

Silti sabotaasit herättävät vakavan kysymyksen: miksi paikalliset ihmiset turvautuvat näin epätoivoisiin strategioihin saadakseen korvauksia Shelliltä?

Aliravitsemuksesta, korkeasta kuolleisuudesta, saastumisen aiheuttamista sairauksista, lukutaidottomuudesta ja työttömyydestä kärsivät paikalliset ihmiset ovat alkaneet pitää Shelliä paitsi ympäristöongelmana yhä enemmän myös taloudellisena mahdollisuutena. Tämän vuoksi sosiaalinen ulottuvuus on Shellin toimintaa arvioitaessa tärkeää, onhan yhtiö itsekin korostanut rooliaan alueen kehittämisessä.

Koska Nigeriaan jäävistä öljytuloista 97 prosenttia menee suoraan sotilashallitukselle ja loppuosastakin vain pieni osa päätyy öljyntuottaja-alueiden hyväksi, Nigerian Shellin toiminta alueen kehittämiseksi saattaisi olla hyvinkin merkittävä.

Yhtiö sanoo käyttävänsä koko toiminta-alueellaan kuitenkin vain noin 20 miljoonaa dollaria vuodessa kehitysprojekteihin. Niinpä tuettujen koulujen, opettajien, stipendiaattien, osuuskuntien ja terveyskeskusten määrät yltävät vain joihinkin kymmeniin ja koskettavat vain hyvin pientä osaa alueen asukkaista.

Mittavat kehitysprojektit, kuten alueen sähköistäminen tai puhtaan veden saannin turvaaminen eivät ole sen enempää liittovaltion kuin Shellinkään suunnitelmissa. Shell on kuitenkin sähköistänyt ja turvannut veden saannin omissa toimipisteissään. Näiden palvelujen ulottaminen paikallisille asukkaille tuskin aiheuttaisi ylitsepääsemättömiä kustannuksia. Shellin ansiosta Ogonimaa on nykyään Nigerian teollistunein ja kehittymättömin alue.

Armeija suojeli öljyhankkeita

Shell viittaa toistuvasti Nigerian hallitukseen ongelmien todellisena syynä ja väistää vastuunsa silloin, kun Nigerian lainsäädäntö ei sitä edellytä. Nigerian hallitus ei kuitenkaan estä Shelliä toimimasta kansainvälisesti hyväksyttyjen ympäristönormien mukaisesti, eikä se estä Shelliä toimimasta yhteistyössä paikallisten asukkaiden kanssa alueen ongelmien ratkaisemiseksi.

Pahinta Shellin osalta on ollut hallituksen selän taakse meneminen silloin, kun sen konfliktit paikallisen väestön kanssa ovat johtanneet armeijan väliintuloon.

Vaikka Shell väittää, ettei se toimi armeijan ja poliisin suojeluksessa, Ogonimaasta on päinvastaisia esimerkkejä. Shellin yllämainittu kokosivun ilmoitus päättyi toteamukseen: "Joidenkin mielestä meidän pitäisi puuttua Nigerian politiikkaan. Vaikka se kenties onnistuisikin, emme missään emmekä milloinkaan toimi niin. Politiikka on hallitusten ja poliitikkojen asia. Meidän mielestämme maailma, jossa yritykset käyttävät taloudellista vaikutusvaltaansa tukeakseen tai kaataakseen hallituksia, olisi todella pelottava paikka."

Toisaalta yhtiö väittää rakentaneensa Nigerian taloutta ja yhteiskuntaa toimittuaan maassa yli 50 vuoden ajan. Näin ollen sen pitäisi itsekin ymmärtää olevansa vastuussa siitä sosiaalisesta, taloudellisesta ja poliittisesta kaaoksesta, johon Nigeria joutunut. Nykyään koko öljyntuotannon osuus Nigerian valuuttatuloista on peräti 95 prosenttia ja arviolta kuusi kymmenestä nairasta Nigeriassa on Shellin ansaitsemia.

Missä globaali bisnesetiikka?

Nigerian poliittisen järjestelmän, sotilashallinnon, olennaisin piirre on vallan keskittyminen: lainsäädäntövallan, toimeenpanovallan ja oikeuden erottamattomuus toisistaan. Nigeriassa valta on oikeutta ja sen seurauksena valta on mielivaltaista.

Hiljainen diplomatia, johon Shell viittaa, tarkoittaa sen tapaa toimia mielivaltaisessa poliittisessa järjestelmässä. Hiljaisella diplomatialla voidaan ehkä joissain tapauksissa estää oikeusmurhia, mutta kuitenkaan se ei kyseenalaista järjestelmän toimintaperiaatteita.

Suomen Shellin tiedotusjohtajan mukaan Shell on hiljaisella diplomatialla kyennyt estämään kymmeniä teloituksia, joista ei kuitenkaan voi sen enempää puhua. Tässä mielessä hiljainen diplomatia on politiikan vastakohta. Se on vaikuttamista päätöksentekoon, joka ei ole julkista ja johon tavalliset kansalaiset sen enempää kansainvälisissä kuin paikallisissa yhteyksissäkään eivät määritelmän mukaan voi osallistua. Kansanliikkeitä, sen enempää paikallisia kuin kansainvälisiäkään, ei voi pakottaa hiljaiseen diplomatiaan.

Mosop on ottanut julkisuuden aseekseen taistelussaan oikeuksiensa puolesta ja sen esimerkkiä tulevat varmaan muutkin seuraamaan. Tähän skenaarioon monikansallisten yhtiöiden on sopeuduttava. Globalisoituvassa maailmassa toimiminen vaihtelevien standardien mukaan tulee entistä kalliimmaksi.

Liisa Laakso

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Helsingin yliopiston kehitysmaainstituutissa.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!