Köyhyys poistuu ajatusten vallankumouksella

Teksti: Juha Rekola

NäkökulmatKehitysyhteistyöEurooppaLänsi-EurooppaSuomi

YK:n kehitysohjelma UNDP vaatii juuri ilmestyneessä Inhimillisen kehityksen vuosiraportissa köyhien emansipaatiota ja vahvoja poliittisia toimia suitsimaan "itsemurhavauhtia mutta ilman karttaa tai kompassia eteenpäin syöksyvää" talouden globaalistumista.

UNDP:n raportti tutkii köyhyyttä ja edellyttää köyhyyden kukistamisen asettamista etusijalle kansainvälisessä ja kansallisessa politiikassa. Vaikka 50 viime vuoden aikana on yleisesti ottaen saavutettu paljon köyhyyden vähentämisessä, inhimillinen kehitys on kulkenut väärään suuntaan 30 eri maassa 1970-luvulta lähtien.

Globaalistuminen on prosessina jakanut maailmaa nopeasti entisestään. Häviäjiä on syntynyt paljon enemmän kuin ennestäänkin rikkaita voittajia. Vähiten kehittyneiden maiden kannalta kaupan ehdot ovat heikentyneet kumulatiivisesti 50% viimeksi kuluneiden 25 vuoden aikana. Teollisuusmaat perivät vähiten kehittyneiltä mailta kansainvälistä keskiarvoa 30% korkeampaa tullia. Yksin teollisuusmaiden maataloustukiaisten ja tekstiilitavaroiden tuontiesteiden vuoksi kehitysmaat menettävät 60 miljardia dollaria vuodessa.

Perinteinen tulotasoon perustuvan köyhyyden perusmittari on lohduton: Maapallon väestön köyhin viidennes tienaa nyt surkeat 1,1 % koko maailman tuloista. Vuonna 1991 luku oli 1,4% ja vuonna 1960 osuus oli 2,3%. Maailman rikkaimman ja köyhimmän viidenneksen tulotason välinen kuilu kasvaa yhä hurjempaa vauhtia: 30:1 vuonna 1960, 61:1 vuonna 1991 ja huikea uusi ennätys 78:1 vuonna 1994.

UNDP on kuitenkin toiveikas. Absoluuttinen köyhyys on poistettavissa 2000-luvun ensimmäisten vuosikymmenten aikana. Se on halvempaa kuin luulisi, maksaa vain noin yhden prosentin maailman tuloista ja alle 2-3% kansantulosta kaikissa muissa maissa paitsi kaikkein köyhimmissä. Kysymys on taas kerran tahdosta, asioiden tärkeysjärjestyksestä.

Talouden globaalistumisen valtavirran trendi sanoo että vaihtoehtoa nykyiselle ei ole. UNDP vaatii vaihtoehdon löytämistä. Valtavirta sanoo, että valtiot eivät saa yrittääkään valvoa mitä talouselämä tekee. UNDP vaatii poliittisia toimia. Niistä riippuu, tuleeko globaalistumisesta köyhille maille kaiken tuhoava pyörremyrsky vai virkistävä tuulahdus. "Valtio ei voi välttää vastuutaan", toistaa UNDP.

Köyhät maat tarvitsevat tukea -- enemmän ja parempaa kehitysyhteistyötä, velkahelpotuksia, kauppaetuja, teknistä yhteistyötä ja kansallisen kapasiteetin rakentamista -- mikäli niiden halutaan selviävän raivoisassa kilpailussa maailmanlaajuisilla markkinoilla. Niillä pätee sama kuin kansallisilla markkinoilla: köyhille täytyy luoda ympäristö, jossa he voivat käyttää uudet mahdollisuudet täysin hyväkseen.

Tämä edellyttää UNDP:n mukaan köyhien emansipaatiota. Köyhien pitää näkyä poliittisella kentällä. Kansalaisyhteiskunnan, yritysten, median, puolueiden ja hallitusten täytyy yhdistää voimansa. Valtion tehtävänä on myös turvata köyhien vaatimusten ilmaisemiselle demokraattinen tila ja vastapaino taloudellisesti mahtavien poliittiselle painostukselle. Valtion oma oikeutus ja voima riippuvat osin sen kyvystä sekä mobilisoida että mobilisoitua taisteluun köyhyyttä vastaan.

Suoraa tekstiä, jota lukiessa tulevat väkisinkin mieleen Fidel Castron puheet pari vuosikymmentä sitten.

UNDP:n raportti on vahva puheenvuoro ja todistusaineisto. Se tuo paljon uutta myös köyhyyden tutkimukseen. Inhimillisen köyhyyden indeksi on puutteineenkin erittäin kiinnostava lisä keskusteluun köyhyyden ulottuvuuksista. UNDP:lle on YK-järjestelmässä annettu vahva normatiivinen rooli.

Onkin mielenkiintoista nähdä missä määrin ja kuinka nopeasti Maailmanpankin, IMF:n ja WTO:n kaltaiset järjestöt omaksuvat nämä johtopäätökset.

Kiitos värikkäästä vilinästä

Maailma kylässä -tapahtuma onnistui yli odotusten. Väkeä ja tunnelmaa riitti Auroran kentällä ja VR:n makasiineissa. Järjestelyt toimivat pääosin oikein hyvin. Tyytyväisiä tuntuivat olevan niin järjestäjät, Mahdollisuuksien torille osallistuneet järjestöt kuin yleisökin. Tämän lehden sivulta 13 alkaa Kumppanin toimituksen kooste tapahtumasta.

Kumppani-lehti haluaa näin virallisesti ja juhlallisesti kiittää onnistuneesta ja värikkäästä tapahtumasta jokaista järjestäjää ja osallistujaa erikseen ja kaikkia yhdessä. Kiitos hienosta juhlasta! Kesällä on tapana kerätä voimia ja hengähtää. Mitähän kaikkea sitten syksyllä taas keksimmekään?

Juha Rekola


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!