Totuus kansakunnan äidistä

Teksti: Peik Johansson

LyhyetDemokratiaHallintoIhmisoikeudetNaisetAfrikkaEteläinen AfrikkaEtelä-Afrikka

Valtavasta mediakohusta olisi voinut luulla, että Etelä-Afrikan totuus- ja sovintokomission päätarkoituksena oli julistaa tuomio Etelä-Afrikan presidentin Nelson Mandelan entiselle vaimolle Winnie Madikizela-Mandelalle. Totuuskomissio ei kuitenkaan jaa tuomioita eikä yleensä selvitä totuuttakaan.

Etelä-Afrikan totuuskomission toistaiseksi käsittelemästä noin kymmenestä tuhannesta ihmisoikeusloukkauksesta valtaosa koskee rotuerottelukauden poliisin ylilyöntejä apartheidin vastustajia kohtaan. Johannesburgissa joulun alla käsitelty Winnie Madikizela-Mandelan tapaus sai kuitenkin enemmän huomiota kuin kaikki muut tapaukset yhteensä.

Winnie Madikizela-Mandelaa on syytetty osallisuudesta ainakin 18 ihmisen surmaan. Syytökset eivät ole uusia. Soweton asukkaat tunsivat Mandela United Football Clubiksi kutsutun Winnien henkilökohtaisen iskujoukon menetelmät jo 1980-luvun lopun joukkodemokratialiikkeen ajoilta, jolloin Nelson Mandela virui yhä vankilassa.

Jalkapalloklubilla oli tapana järjestää Winnie Mandelan johdolla omia kansankäräjiään, joissa rikokset sovittiin oman käden oikeudella. Poliisin ilmiantajiksi epäiltyjä tai muusta syystä jalkapalloklubin jäsenten kanssa riitaantuneita mustia nuoria poltettiin hengiltä bensalla valeltu autonrengas kaulan ympärillä.

Jalkapalloklubi koostui Winnien kotona majailleista kouluakäymättömistä syrjäytyneistä nuorista. Pelätyn nuorisojengin jäsenet partioivat Soweton katuja keltamustissa verkkareissa, jotka Winnie oli heille hankkinut ulkomailta saaduilla raha-avustuksilla. Koko historiansa aikana jalkapalloklubi ei pelannut ainuttakaan oikeata ottelua.

Totuus yhdeksästä vuodesta

Ulkomailla ja kansan syvissä riveissä Winnie Mandela tunnettiin Afrikkalaisen kansalliskongressin ANC:n vangitun johtajan vaimona ja "kansankunnan äitinä", mutta Etelä-Afrikan demokratialiikkeessä hänellä ei ollut minkäänlaista virkaa. Kiellettyjä vapautusliikkeitä edustaneen Yhdistyneen demokraattisen rintaman UDF:n johtajana oli Nelson Mandelan vankitoverin Walter Sisulun vaimo Albertina.

ANC:n johtajat ja demokratialiikkeen aktivistit eivät tahtoneet Winnie Mandelaa riveihinsä, sillä jalkapalloklubin toimintatavat olivat yleisessä tiedossa. Winnien syyksi väitettyjä julmuuksia puitiin perusteellisesti jo tammikuussa 1989 pidetyssä kansalaisliikkeiden joukkokokouksessa Sowetossa.

Totuuskomission joulukuisessa erityisistunnossa tarkoituksena oli löytää totuus yhdeksän vuoden takaisista tapahtumista. Todistukset ja uudet paljastukset koskivat pääasiassa kolmea surmaa, joihin Winnie Madikizela-Mandelan väitetään osallistuneen:

Teini-ikäinen aktivisti Lolo Sono "katosi" marraskuussa 1988 pian sen jälkeen, kun hänet oli pahoinpidelty Winnien asunnolla. 14-vuotias Stompie Seipei siepattiin metodistikirkon tiloista Winnien asuntoon, pahoinpideltiin ja surmattiin uudenvuodenaattona 1988. Sowetolaislääkäri Abu Baker Asvat ammuttiin kuoliaaksi vastaanotollaan 27. tammikuuta 1989.

Totuus päävalmentajasta

Lolo Sonon isä Nicodemus Sono kertoi totuuskomissiolle nähneensä poikansa viimeisen kerran myöhään illalla 13. marraskuuta 1988, kun Winnie Mandela oli tullut käymään Sonon perheen talolla. Pahasti piesty Lolo-poika oli istunut Winnien pikkubussin takapenkillä isokokoisen henkivartijan tiukassa otteessa. Winnie oli syyttänyt Loloa vakoojaksi, joka oli ilmiantanut kaksi poliisin iskussa surmattua toveria.

Nicodemus Sono ei uskonut Winnie'ä. Hän oli itse läheisesti mukana aseellisessa taistelussa kuljettaen omistamallaan pikkubussilla aseita ja ANC:n sissejä määränpäähänsä. Toinen surmatuista sisseistä oli Nicodemus Sonon serkku, joka oli kehottanut Loloa lähtemään ulkomaille aseelliseen koulutukseen.

Winnie Madikizela-Mandela kiisti totuuskomission edessä tietävänsä mitään Lolo Sonon kohtalosta. Winnien jalkapalloklubin "päävalmentaja" Jerry Richardson puolestaan tunnusti olleensa poliisin ilmiantaja. Hän sanoi kehottaneensa poliisia hyökkäämään kotiinsa, jonne Winnien tuomat sissit oli majoitettu.

Totuus katoamisista

Ennen joulukuista erityisistuntoa totuuskomissio kuulusteli Winnien entistä autonkuljettajaa, joka kertoi Winnien määränneen Lolo Sonon siepattavaksi. Nuorukainen oli autokuskin mukaan siepattu kotoaan Winnien asuntoon, hakattu henkihieveriin ja viety pikkubussilla kotiinsa noutamaan joitakin "dokumentteja", joita ei löytynyt.

Lolon äiti oli saanut Winnieltä luvan noutaa pojalleen villapuseron. Sen jälkeen Lolo oli viety takaisin Winnien asuntoon. Aamulla hän oli kadonnut.

Autonkuljettaja kertoi totuuskomission tutkijalle todistaneensa Winnie Mandelaa vastaan jo poliisikuulustelussa marraskuussa 1988. Kun juttua tutkittiin Nicodemus Sonon pyynnöstä uudelleen vuonna 1995, autonkuljettajan vanha kuulustelukertomus katosi. Entinen autonkuljettaja puolestaan katosi pari päivää ennen totuuskomission varsinaista istuntoa.

Winnie Madikizela-Mandela totesi totuuskomission istunnossa, että autonkuljettajan yhdeksän vuoden takainen poliisikuulustelu oli varmasti kiduttamalla hankittu tekaistu todistajanlausunto.

Totuus metodistipapista

Yksinhuoltajaäidin poika Stompie Seipei varttui Tumaholen townshipissa Parysin kaupungin laitamilla ja osasi kymmenvuotiaana ulkoa ANC:n vapausjulistuksen vuodelta 1956. Kahdentoista vanhana hän organisoi toista tuhatta townshipin lasta taisteluun silloisessa Oranjen vapaavaltiossa riehuvia äärioikeistolaisten buurien iskujoukkoja vastaan. Stompie oli neljätoista, kun Winnien jalkapalloklubin miehet sieppasivat hänet ja kolme muuta poikaa valkoihoisen sowetolaispapin kotoa Winnien asunnon takahuoneeseen, missä hänet hakattiin tajuttomaksi. Winnie syytti poikia ilmiantajiksi ja suosittua metodistipappia Paul Verryniä poikien seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Pojat tuotiin Winnien asuntoon 29. joulukuuta 1988. Seuraavana päivänä Winnie vei Paul Verrynin luona lyhyen aikaa asustaneen 18-vuotiaan entisen taskuvarkaan Katiza Cebekhulun tohtori Abu Baker Asvatin vastaanotolle väittäen metodistipapin raiskanneen tämän. Lääkäri ei löytänyt merkkejä raiskauksesta.

Winnie palasi Katizan kanssa kotiin. Stompie'a hakattiin taas. Uudenvuodenaattona poika oli niin heikossa kunnossa, että tohtori Asvat kutsuttiin kotikäynnille. Stompie sai sanotuksi lääkärille, että Winnie oli hakannut hänet. Asvat käski Winnien viedä pojan välittömästi sairaalaan. Aamulla Stompie oli poissa, mutta "päävalmentaja" Jerry Richardsonin kengissä oli veritahroja.

Juttu jatkuu > > >


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!