Ihaninta olisi rakentaa orpolaa kehitysmaahan

Teksti: Katri Simonen

PitkätTalousKauppaYhtiötAfrikkaItä-AfrikkaEtiopiaEurooppaLänsi-EurooppaSuomi

Edelläkävijä kehitysmaakasvatuksessa

Vuonna 1974 Norrbäck palasi IVOon. Hänen vastuulleen tuli yhtiön Afrikan, Arabimaiden ja Aasian projektit.

Tuolloin IVOssa oli jo muitakin insinöörejä, jotka olivat työskennelleet kehitysmaissa. Ilmeisesti juuri Norrbäckin aloitteesta -- vaikka niin hän ei itse sano -- yhtiössä alettiin miettiä, "miten voisimme toimia siellä oikein".

Alkoi suuri satsaus henkilökunnan kouluttamiseksi. Järjestettiin lukuisia kursseja ja seminaareja yhteistyössä muiden muassa Kehitysmaainstituutin ja Marja-Liisa Swantzin kanssa, kehitysmaiden viranomaisia ja Maailmanpankin ynnä muiden tahojen edustajia vieraili luennoimassa.

Ryhdyttiin myös yhteisiin tutkimusprojekteihin kehitysmaiden kanssa; IVOlla itsellään on 250 kokopäiväistä tutkijaa. Saattaa olla, että tässä kehitysmaatietoisuuskoulutuksessa konserni on ollut edelläkävijä koko maailmassa.

-- Halusimme, että kehitystarpeissa otetaan huomioon maan todelliset ehdot ja tarpeet. Se on usein vaikeata. He haluavat usein samaa kuin mitä teollisuusmaissa on, vaikka se ei olisi heille paras mahdollinen ratkaisu. Silloin on istuttava rauhassa yhdessä keskustelemaan.

1990-luvulla neuvottelutilanteisiin on tullut uusi piirre. Kehitysmaissa -- ja Kiinassa -- halutaan sellaista, mitä teollisuusmaat eivät ympäristösyistä enää haluaisikaan sinne rakentaa.

-- He sanovat, että helppo teidän on puhua, kun te olette jo rakentaneet kaiken ja siten pystyneet kehittämään talouksianne, nyt te yritätte estää saman meiltä.

Toimeksiantoihin ei voi juuri vaikuttaa

Norrbäck toimi toistakymmentä vuotta IVO Internationalin varatoimitusjohtajana. Se oli "IVOn kansainvälistymisen keihäänkärki", maailmanvalloituksen ydinryhmä. Sittemmin, kun koko konsernin toiminta on muuttunut niin internationaaliksi, nimi muutettiin IVO Power Engineeringiksi.

Norrbäckin vastuulla on ollut liiketoiminnan vieminen Euroopan ulkopuolelle, muiden muassa vesivoiman, lämpövoimalaitosten, ydinvoiman, puhtaamman polttotekniikan ja ja ympäristöosaamisen.

Kohdemaista valtaosa on muita kuin kehitysmaita.

Ydinvoiman -- ?

Johtajamme puheeseen tulee nyt melko paljon melko-sanoja:

-- Ehkä ydinvoimaa ei rakenneta teollisuusmaissa enää kovinkaan paljon. Mutta uskon, että ydinvoimalla on vielä melko monen vuoden aikana melko ratkaiseva rooli...

-- Mutta ydinvoima ei voi sallia erehdyksiä eikä se käy ratkaisuksi kehitysmaihin. Se vaatii kehittyneen teknisen kulttuurin, ja myös käyttäjäkoulutuksen on oltava yhtä perusteellista. Ydinvoiman työntekijät ovat erittäin tervehenkisiä ja vastuuntuntoisia ihmisiä...

Norrbäck kertoo, että Kiina on ostanut Venäjältä Loviisa-tyyppisen voimalan mutta haluaa ehdottomasti, että se toteutetaan IVOn valvonnassa.

Edelleen hän sanoo, että voimalasektorin hankkeita tehdään paljolti Maailmanpankin sekä Aasian ja Afrikan kehityspankkien toimeksiannoista. Tämä tarkoittaa, että vaikka IVOssa vilpittömästi haluttaisiinkin antaa suunnittelussa sijaa vastaanottajallekin, asia on kuitenkin niin, että toimeksiantoihin ei voi juuri vaikuttaa. Se tehdään mitä rahoittaja tilaa.

Siksi Norrbäck puhuukin niin innostuneesti loistavasta poikkeuksesta -- Tansaniaan rakennetusta Panganin vesivoimalasta. Se tehtiin muun muassa Suomen ulkoministeriön kehitysyhteistyöosaston rahoituksella ja hyvässä vuorovaikutuksessa vastaanottajan kanssa.

Voimala ystävien kesken

Tansanian sähköjohtajat ja Norrbäck olivat läheisiä ystäviä. Yksissä tuumin he rupesivat kaavailemaan Panganin vesivoimahanketta ja päättivät, että tässä hankkeessa kiinnitetään huomiota myös sosiaalisiin vaikutuksiin.

Yleensähän yhteisöt, joiden keskelle voimalaitos tulee, saavat kärsiä. Tulee prostituutiota, eriarvoisuutta, ympäristö häiriintyy ynnä muuta

-- Me yritimme minimoida negtiivisia vaikutuksia ja yhteistyönä järjestää sinne kouluja ja terveydenhoitoa. Yritimme alusta lähtien toimia sosiaalisesti oikein. Se oli hyvin haastavaa, missään muualla ei ole tehty mitään vastaavaa, johtaja kertoo.

Voimala valmistui 1995, etuajassa, mikä vähensi kustannuksia, ja kolmessa ja puolessa vuodessa se on jo maksanut investointinsa takaisin. Ympäristövaikutuksetkin on Norrbäckin mukaan otettu hyvin huomioon.

Eikö kuitenkin usein jouduta toteamaan, että ajan mittaan vesivoimaloiden kielteiset vaikutukset nousevat esiin? Vettä ei riitäkään, alajuoksu kuivuu, eroosio silttaa padot. Eivätkö kaikki isot hankkeet väistämättä ole myös suuria riskejä?

-- Kyllä, aivan. Siksi olisikin hyvä, jos niistä tehtäisiin evaluaatio esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua projektin valmistumisesta. Siitä voisi oppia paljon.

-- Tehdäänkö sellaisia?

-- Ei riittävän perusteellisesti.

Kehitysyhteistyövaroilla rahoitettuihin hankkeisiin voivat ivolaiset ja vastaanottajat itse vaikuttaa. Mutta niiden osuus IVOn liikevaihdosta on viime vuosina pudonnut 0,3 prosenttiin.

IVO on Pohjoismaiden toiseksi suurin voimayhtiö. The Financial Times -lehdessä, jossa voimayhtiöitä oli pantu paremmusjärjestykseen, se rankattiin Euroopan toiseksi parhaaksi.

Maailman mittakaavassa konserni on kuitenkin pieni tekijä: vain 8 500 työntekijää. Muun muassa sen takia se voi kilpailla vain laadulla -- eikä esimerkiksi lahjuksilla, kuten suuremmat tekijät. Norrbäck myöntää, että isossa bisneksessä lahjonta on iso ongelma. Siksi hän on henkilökohtaisesti osallistunut aina kun ollut seminaaria tai muuta, jossa sitä yritetään kitkeä.

Suurin voima

Aikaa on vierinyt, aurinko ehtinyt valaista jo uusia merten ja mannerten kaistaleita graniittiaulan kellokartasta. Norrbäck kertoo nuorena haaveilleensa vaimonsa kanssa siitä, mikä olisi kaikkein ihanin tehtävä.

-- Silloin olin vielä rakentaja, ja ajattelin että haluaisin mennä rakentamaan sairaalaa tai orpolaa johonkin kehitysmaahan. Nyt olen ehkä hyödyllisempi jossain voimayhtiössä, hyvillä neuvoilla.

Ja hän sanoo uudestaan, että on eläkkeelle jäämisensä jälkeen käytettävissä, vapaaehtoisesti. Myös kansalaisjärjestöhankkeisiin.

-- Sanon aina, että en ole koskaan tekemisissä voimayhtiöiden tai ministeröiden kanssa. Kaikki ovat ihmisiä. Eri tehtävissä on aina ihmisiä. Eli myös kaiken mitä firma tekee, ihmiset tekevät. Kaiken perusta on investoiminen ihmisiin.

Kuulemme, että naapuritalossa sijaitsee IVOn voimantuotannon keskusvalvomo. Siellä huolehditaan siitä, että voimaa tulee aina oikeassa suhteessa kulutukseen nähden.

-- Sillä verkossa tuotanto ja kulutus ovat aina tasapainossa.

Johtaja Norrbäck, mikä on suurin voima?

Hän naurahtaa yllättyneenä.

-- Sitä ei ilmeisesti mitata megawateissa tai kilowateissa. Tämä on jo paljon isompi kysymys... Jos otetaan tämä mitä Raamatussa sanotaan: usko, toivo ja rakkaus. Ja suurin niistä on rakkaus.

-- Uskon, että tämän vanhan kirjan toteamus on edelleen voimassa. Uskon, että myös kehitysmaassa toimiessa on mukana se, että siinä tuntee jotain. Se on hyvin lähellä sitä, rakkautta.

Sune Norrbäck saattaa meidät hissillä alas ja aulaan ja avaa kortillaan lasiovia, jotka ovat jo kiinni.

Katri Simonen

Jutun alkuosa > > >


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!