Vain sekä--että -ajattelu tuo ratkaisun Kyproksen kriisiin

Teksti: Marjut Helminen

PitkätDemokratiaHallintoIhmisoikeudetRauhaAasiaLähi-itäTurkkiEurooppaKaakkois-EurooppaKreikka

Rajojen kyseenalaistajat:

Parituhatta kyproslaista on ryhtynyt tositoimiin saarta jakavan kriisin purkamiseksi. Kreikkalaisia ja turkkilaisia jakavalla ei-kenenkään maalla kokoonnutaan yhden yhteisön sijasta kahden yhteisön nimissä.

-- Kuinka tilanteen voi ratkaista, jos osapuolet eivät ole yhteistyössä ja tunne toisiaan ja toistensa ajatuksia? kysyykin eräs liikkeen jäsenistä.

Kyproksen kriisin pattitilanne on jatkunut vuodesta toiseen. Kummankin puolen hallinto on edelleen miehitys- ja jakotilanteessa valtaan tulleiden poliittisten johtajien käsissä.

-- Molemmilla puolilla poliittiset johtajamme ovat tilastollisesti kuolleita, sanoo nikosialainen kirurgi sarkastisesti ja viittaa siihen, kuinka sekä Kyproksen tasavallan että Turkin miehittämän pohjoisosan presidentit ja hallitusten jäsenten enemmistö ovat ylittäneet reilusti Kyproksen miesten tilastollisen eliniän.

-- Kaikki Kyproksen kreikkalaiset poliitikot ovat hyväksyneet federaation ajatuksen, mutta eivät tee käytännössä mitään sen toteuttamiseksi, sanoo professori Cesar Mavratsas Kyproksen yliopistosta.

-- Kansallisina juhlapäivinä ja poliitikkojen hautajaisissa he puhuvat kauniita sanoja kaikkien paluusta koteihinsa, hän jatkaa.

-- Turkkilaisella puolella federaatio on tunnustettu paperilla, mutta vallassa olevat poliitikot osoittavat kaikilla käytännön toimillaan, että heitä se ei lainkaan kiinnosta.

Kahdenlaisia neuvotteluja Ledra Palacessa

Yhä useampi kyproslainen on menettänyt uskonsa ratkaisuun, joka voisi syntyä vallassa olevien poliitikkojen resepteillä. Hehän eivät näytä tosissaan haluavankaan minkäänlaista ratkaisua. Federaation puolesta ollaankin ennen muuta sen vuoksi, että ulkopuoliset voimat painostavat mahdollisimman monien jännitteiden poistamiseen Lähi-idässä. Esimerkiksi Yhdysvallat on nimittänyt oman erikoislähettiläänsä Richard Hollbrooken ajamaan poliittista sopua Kyprokselle. Myös EU on kiinnostunut kiistan ratkaisusta ja on asettanut Turkin yhdeksi jäsenyysehdoksi luopumisen Kyproksen pohjoisosan miehityksestä.

Korkean tason neuvotteluja käydään ei-kenenkään vyöhykkeellä, Ledra Palacessa, YK-joukkojen päämajassa Nikosiassa. Ledra Palacessa ja sen ympäristössä käydään myös toisenlaisia neuvotteluja. Jo yli 2 000 kyproslaista saaren kreikkalaiselta ja turkkilaiselta alueelta on ryhtynyt yhdessä uhmaamaan vanhaa juupas-eipäs -asettelua ja etsimään jotakin muuta.

-- Kummallakin puolella on omat nationalistinsa, jotka ovat kiinnostuneita vain ja ainoastaan oman etnisen ryhmänsä eduista ja hyvinvoinnista, sanoo kyproksenturkkilainen runoilija Neshe Jasin.

-- Me tarjoamme ihmisille mahdollisuuden liittyä uudenlaiseen etniseen ryhmään. Se on kahden yhteisön yhteinen liike, joka ei aseta yhden etnisen ryhmän etuja toisen ryhmän etuja vastaan. Sen tarjoama vaihtoehto on sekä-että -vaihtoehto.

Neshe Jasin ja Marios Mihailidis edustavat kumpikin omaa etnistä ryhmäänsä, mutta yhdessä ja Kyproksen rauhankeskuksen kautta he samalla luovat edellytyksiä vastakkainasetteluun kyllästyneille kyproslaisille etsiä uutta tietä. Omiensa joukossa heitä syytetään maanpettureiksi, mutta mitä on maanpetturuus?

-- Me haluamme etsiä tapoja, joilla eri etniset ryhmät voivat elää yhdessä, saavuttaa reilun sopimuksen, joka kaikkien mielestä turvaa elämän rauhassa.

-- Me kasvatamme uudenlaista puuta, sanoo Marios.

-- Se on erittäin kyproslainen. Se antaa mahdollisuuden huomata, kuinka samanlaisia me olemme. Me tarjoamme ihmisille uudenlaisen kulttuurin.

Varajohtajat yhteistyön kannalla

Kaksi yhteisöä yhdistävä liike tapaa ei-kenenkään maalla. Illan pimettyä kummallakin raja-asemalla kohtaa yhä uudelleen saman näyn: sekä turkkilaiselta että kreikkalaiselta puolelta alkaa virrata ihmisiä rajavyöhykkeelle. Liikkeen ensimmäiset tapaamiset pidettiin Kyproksen ulkopuolella Englannissa ja Saksassa. Yhden tällaisen tapaamisen jälkeen Neshe Jasin kirjoitti vetoomuksen Kyproksen kreikkalaisille runoilijoille ja kirjailijoille.

-- Runojani alettiin kääntää kreikaksi, ja nyt opetan turkkilaista kirjallisuutta Kyproksen yliopistossa Nikosiassa, hän sanoo.

Kyproksen hallituksen virallisen politiikan mukaan jokainen kyproksenturkkilainen on edelleen valtion kansalainen, mutta matkustaminen miehitysalueelta vihreän linjan yli puolelta toiselle on ongelmallista. Voidakseen oleskella pidempään vihreän linjan toisella puolella on matka alle kilometrin päähän tehtävä Istanbulin ja Ateenan kautta.

Kreikankielinen media vaikenee pienen saaren oloissa yllättävän laajasta liikkeestä. Tiedotusvälineet ovat kiinnostuneempia kourallisesta nuoria moottoripyöräilijöitä, jotka kutsuvat kamerat rajalle, kun he provosoivat jännitystä lisääviä rajaselkkauksia. Kaksi yhteisöä yhdistävä liike saa median ja nationalistit yhteiseen rintamaan molemmilla puolilla vihreää linjaa. Ne pitävät sitä maanpetturuutena.

Yhdysvaltalaiset sen sijaan ovat erittäin kiinnostuneita kahden yhteisön liikkeestä. Se on ainoa, joka ei toista vuosikymmeniä jauhettuja fraaseja, vaan edustaa uutta ja realistista mahdollisuutta.

Täytyy myöntää, että ajattelin aluksi liikkeen vaikuttavan idealistien touhulta. Mutta mitä pahaa idealismissa on? Vaikuttavaa oli päästä seuraamaan yhtä liikkeen satojen ryhmien tapaamisista. Ledra Palacen salissa -- saman pyöreän pöydän ääressä, jonka ympäriltä poliittiset johtajat ovat poistuneet taas kerran tyhjin toimin -- kokoontuu joukko keski-ikäisiä, huolitellusti pukeutuneita ja matkapuhelimistakin päätellen johtavassa asemassa olevia henkilöitä. Osa heistä tuntee toisensa, ja he kättelevät ja halaavat toisiaan iloisina. Kun he kokouksen aluksi esittäytyvät, käy ilmi, että he ovat pankkien varajohtajia ja korkeita hallintoviranomaisia. He keskustelevat yhteisestä tulevaisuudesta sekä Kyproksen yhdistymisen mukanaan tuomista käytännön hallinto-ongelmista ja niiden ratkaisusta. Olisivatko nämä ihmiset mukana, elleivät myös talouspiirit näkisi liikkeessä avaimia tulevaisuuteen? Tapaaminen on lyhyt, koska kyproksenturkkilaiset ovat kutsuneet eteläiset naapurinsa ravintolaan Kyreniaan. Riehakkaina he katoavat pimeyteen, kohti turkkilaismiehittäjien pystyttämää tarkastusasemaa.

Viemäristä on hyvä ponnistaa

-- Liikkeen ryhmät ovat hyvin erilaisia. Tärkeintä on, että molemmilta puolilta tapaamiseen tulee ihmisiä, joilla on jokin intressi. Ei-kenenkään maalla kokoontuu turkkilais-kreikkalainen kuoro, täällä tapaavat arkkitehdit, jotka keskustelevat yhteisistä rakennusprojekteista. Omat ryhmänsä on eri alojen opiskelijoille, naisille, lääkäreille, juristeille, insinööreille, hallintoihmisille, Neshe ja Marios luettelevat.


Juttu jatkuu > > >


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!