Koruton katsaus maailman tilaan

LyhyetDemokratiaKehitysyhteistyöGlobalisaatioVäestöAmerikkaKaribia

Otteita UNDP:n Inhimillisen kehityksen vuosiraportista 97/98:

Itseään onnellisiksi kuvaavien amerikkalaisten määrä oli huipussaan vuonna 1957 --vaikka kulutus on nykypäivänä yli kaksinkertaistunut senaikaisesta.

Teollisuusmaahan syntynyt lapsi lisää kulutusta ja saastumista elinaikanaan 30--50 kertaa enemmän kuin kehitysmaahan syntynyt lapsi.

Fossiilisten polttoaineiden käyttö on lähes viisinkertaistunut vuodesta 1950.

Jätevuoret kasvavat: teollisuusmaissa tuotetaan henkeä kohti lähes kolme kertaa enemmän jätettä kuin 20 vuotta sitten.

Puhtaan makean veden käyttö on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 1960. Vuonna 1950 maailmassa oli käytettävissä vettä henkeä kohden keskimäärin 17 000 kuutiometriä vuodessa, kun tänään enää 7 000 kuutiota. 20 maassa on vettä enää alle 1 000 kuutiometriä henkeä kohden vuodessa.

Kuudesosa maapallon maapinta-alasta -- lähes kaksi miljardia hehtaaria -- on vahingoittunut ylilaiduntamisen ja huonojen viljelymetodien vuoksi.

Puuta käytetään polttoaineena sekä yksityistalouksissa että teollisuudessa nyt 40% enemmän kuin 25 vuotta sitten. Metsän peittämä alue maapallolla tuhatta asukasta kohden on vuodesta 1970 pienentynyt 11,4 neliökilometristä 7,3 neliökilometriin.

Kahden viime vuosikymmenen aikana Latinalainen Amerikka ja Karibian alue menettivät seitsemän miljoonaa hehtaaria trooppista metsää, Aasia ja Saharan eteläpuolinen Afrikka neljä miljoonaa hehtaaria kumpikin. Suurin osa metsästä on mennyt puuksi ja paperiksi, joiden kysyntä on kaksin- ja nelinkertaistunut vuodesta 1950. Yli puolet puusta ja lähes kolme neljännestä paperista kulutetaan kuitenkin teollisuusmaissa.

Meristä nostettava kalansaalis on kasvanut nelinkertaiseksi. Maailman kalavarannosta noin neljäsosa on jo ryöstökalastettu tai uhkaa tyhjentyä, minkä lisäksi noin 44% kalavaroista kalastetaan jo biologisen uusiutumiskyvyn äärirajoilla.

Villieläinlajit kuolevat sukupuuttoon 50-100 kertaa nopeammin kuin mitä ne häviäisivät luonnonolosuhteissa.

Teollisuusmaissa asuva maailman väestön rikkain viidennes tuottaa 53% maapallon hiilidioksidipäästöistä, köyhin viidennes 3%. Hiilidioksidipäästöjen aiheuttaman globaalin lämpenemisen seuraukset tulevat olemaan kauheat nimenomaan monissa maailman köyhimmistä maista. Bangladesh saattaa menettää veden alle 17% pinta-alastaan.

Lähes miljardi ihmistä 40 kehitysmaassa on vaarassa menettää pääasiallisen proteiinilähteensä, kun heidän kalavarantonsa ryöstökalastetaan vientitulojen toivossa ulkomaille eläinten ruoaksi ja öljyraaka-aineeksi. Vedenpuutteesta kärsivillä alueilla asuu 132 miljoonaa ihmistä lähinnä Afrikassa ja osissa arabimaita. Jos nykyinen suunta jatkuu, heitä saattaa vuonna 2050 olla jopa 1-2,5 miljardia.

Ilmansaasteet tappavat arviolta 2,7 miljoonaa ihmistä joka vuosi, heistä 2,2 miljoonaa kuolee sisäilman saasteiden vuoksi. 80% näistä uhreista asuu kehitysmaan maaseudulla.

Bangkokissa 70 000 lasta saattaa menettää kehityksestään neljän älykkyysosamääräpisteen verran korkeiden lyijypäästöjen vuoksi. Latinalaisessa Amerikassa samassa riskiryhmässä on noin 15 miljoonaa alle kaksivuotiasta lasta.

Lähes puolet maapallon köyhimmistä asukkaista -- yli 500 miljoonaa ihmistä -- asuu maalla, jonka viljeleminen ei ole kannattavaa.

Vuonna 2050 maapallolla ennustetaan nykyvauhdilla asuvan 9,5 miljardia ihmistä, joista yli kahdeksan miljardia elää kehitysmaissa. Tämän väestömäärän ruokkiminen kunnolla vaatii kolme kertaa nykyisen kalorimäärän tuottamista, arviolta 10 miljardia tonnia viljaa vuodessa.

Yhdysvaltain kotitalouksista tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että kulutushalujen tyydyttämiseen tarvittava rahamäärä kaksinkertaistui vuosien 1986 ja 1994 välillä.

1980-luvulla Brasiliassa, Chilessä, Malesiassa, Meksikossa ja Etelä-Afrikassa oli kaksi tai kolme kertaa enemmän autoja kuin Itävallassa, Ranskassa ja Saksassa silloin, kun ne 30 vuotta sitten olivat tuolla samalla tulotasolla.

Kotitalouksien velat, erityisesti kulutusluotot, ovat lisääntymässä ja säästöt pienenemässä monessa teollistuneessa ja kehitysmaassa. Yhdysvalloissa kotitaloudet säästävät vain 3,5% tuloistaan eli yhtä paljon kuin 15 vuotta sitten. Brasiliassa kulutusluotot ovat keskittyneet alemman tulotason kotitalouksiin ja ylittävät jo kuuden miljardin dollarin rajan.

Markkinatutkimus tunnistaa jo "globaaleja eliittejä" ja "globaaleja keskiluokkia" jotka seuraavat samankaltaisia kulutusmalleja ja suosivat "globaaleja brändejä". "Globaaliteinejä" on noin 270 miljoonaa 40 maassa ja he elävät "globaalissa tilassa", yhtenäisessä popkulttuurimaailmassa, imevät samoja videoita ja samaa musiikkia ja muodostavat jättimäiset markkinat maailmanlaajuisille merkkituotteille, tossuille, farkuille ja T-paidoille.

Kuluttaja saa valtavan tulvan informaatiota kaupallisen mainonnan kautta. Keskivertoamerikkalainen näkee elinaikanaan arviolta 150 000 mainosta televisiosta. Ja mainonta lisääntyy kaikkialla maailmassa nopeammin kuin väestö tai sen käytettävissä olevat tulot.

Varovaisimpien arvioiden mukaan maailmassa käytetään mainontaan jo 435 miljardia dollaria vuodessa. Kasvu on ollut erityisen nopeaa kehitysmaissa. Korean tasavallassa mainonta kasvoi lähes kolminkertaiseksi vuosina 1986--89 ja Filippiineillä 1987--92 jopa 39% vuodessa.

Vuonna 1986 oli 20 suurimman mainontamaan joukossa vain kolme kehitysmaata, vuosikymmentä myöhemmin jo yhdeksän. Ja suhteutettaessa mainontaan käytetyt varat kansantuloon Kolumbia pitää kärkisijaa 1,4 miljardilla dollarillaan, mikä on 2,6% sen kansantulosta.

70 maassa, joissa asuu yhteensä lähes miljardi ihmistä, keskimääräinen kulutustaso on tänään alhaisempi kuin 25 vuotta sitten.

***

24 000 000 000 000 000 000 Kuluttavaa elämää

Kulutus on 1900-luvulla kasvanut ennennäkemätöntä vauhtia. Yksityiseen ja julkiseen kulutukseen käytettiin vuonna 1998 maailmassa 24 triljoonaa dollaria, kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 1975 ja kuusi kertaa enemmän kuin vuonna 1950. Vuonna 1900 maailman reaalikulutus oli vain 1,5 triljoonaa dollaria.

Henkeä kohden kulutus on noin 25 vuoden ajan kasvanut teollisuusmaissa vakaasti (noin 2,3 % vuosivauhtia), huikeata vauhtia Itä-Aasiassa (6,1 %) ja kiihtyvästi Etelä-Aasiassa (2,0 %). Nämäkin kehittyvät alueet ovat vielä kaukana teollisuusmaiden tasosta ja monilla alueilla kasvu on ollut hidasta tai olematonta. Keskimääräinen afrikkalaisperhe kuluttaa tänään 20 % vähemmän kuin 25 vuotta sitten.

Epätasa-arvo kulutuksessa on hätkähdyttävä. Maailman väestön rikkain viidennes käyttää 86 % yksityiseen kulutukseen menneistä rahoista -- ja köyhin viidennes vain 1,3 % rahoista.

Rikkain viidennes:

  • Kuluttaa 45 % kaikesta lihasta ja kalasta, köyhin viidennes vain 5 %.
  • Kuluttaa 58 % kaikesta energiasta, köyhin viidennes alle 4 %.
  • Pitää hallussaan 74 % kaikista puhelinliittymistä, köyhin viidennes vain 1,5 %.
  • Kuluttaa 87 % kaikesta paperista, köyhin viidennes vain 1,1 %.
  • Omistaa 87 % maailman ajoneuvoista, köyhin viidennes alle 1 %.

Lähde: UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportti 1998, Yleiskatsaus


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!