Sarjakuvapiirtäjä Trevor Ford - Piikki poliitikon ilmapallossa

Teksti: Tiina-Maria Levamo

PitkätDemokratiaHallintoIhmisoikeudetTaideAfrikkaEteläinen AfrikkaSambia

Sambian ainoa poliittinen pilapiirtäjä herää Lusakassa kymmentä vaille viisi, kuuntelee radiota ja suunnittelee uutta satiiria oppositiolehti The Postiin, yhtä niistä 365:stä. Näin on tapahtunut vuodesta 1991 lähtien.

Yhdeksältä sambialainen vaimo patistaa suihkuun. "Älä sitten juo haastattelussa". Trevor syö energiaa antavan banaanivoileivän. Sambiassa hän on ollut vuodesta 1967, naimisissa 17 vuotta.

Varhaisimman tuotantonsa Trevor on maalannut Leedsin yliopiston vessojen seinille. Äiti kärsi, kun poika piirteli koulubussin ikkunaan ristinollien sijaan sukuelimiä.

-- Olen piirtänyt moniin afrikkalaisiin julkaisuihin sekä Afrikassa että sen ulkopuolella, englantilaisiin, ranskalaisiinkin. Sambiassa The Postin lisäksi piirrän The Zambian Farmer- ja The Monitor -lehtiin sekä useille kansalaisjärjestöille.

-- Erona Eurooppaan on että, jos koskee pyhään lehmään Afrikassa, lehti yksinkertaisesti lopetetaan. Euroopassa voi kävellä oikeudenkäynnistä ulos voittajana. Kaundan hallintokaudella Newsweek vedettiin kerran markkinoilta, Chiluban aikana on The Post ollut pannassa.

-- Ensimmäinen työni The Postiin oli piirros Sambian kuparikaivoksista, missä Sveitsin pankkitilin lapsi oli pukeutunut valtion kupariseen uniformuun. Tuttavat varoittelivat: "Kohta olemme kaikki lukkojen takana".

-- Eiväthän ne Sambiassa olleet tyytyväisiä, mutta 1990-luvun alussa elettiin Afrikan demokratian elvyttämisen aikaa, jota ulkopuolinen maailma seurasi. Sambian maine olisi ollut pilalla, jos pienen lehden sarjakuvapiirtäjä olisi napattu.

Suukko rakennesopeutukselle

Trevor painii samassa sarjassa Steven Spielbergin kanssa: ideat alkavat jostain mihin matti meikäläisen loppuvat.

-- Osa töistäni perustuu jo olemassaoleville oivalluksille. Yhtenä päivänä näin kaksi miestä kaivamassa kuoppaa ja yhdeksän miestä katsomassa. Kertoivat, ettei heillä ole kuin kaksi kuokkaa. Muistin Puolassa kuulleeni vitsin lamppua vaihtavista miehistä: nautittavan tyypillinen pilapiiroksen teema, josta voi tehdä variaatioita loputtomiin.

-- Lempipiirroksessani tanssii presidentti Frederick Chiluba SAPin kanssa. SAP (Structural Adjustment Programme) on isokokoinen blondi, jolla on paljon vahaa suuressa tukassaan ja isot rinnat. Chilubahan on sanonut, että hän suutelee SAPia aamuin illoin. Pilapiirroksessa Chiluba kysyy uhkealta SAP -neidolta, saako hän suukon. Neito vastaa: "Tottahan toki, mutta se maksaa".

-- Luin lehdestä, että Zimbabwessa mies sai kuukauden vankeutta, koska oli kaupannut virtsaansa hajuvesipulloissa. Siitä tuli mieleeni Sambia. Täällä ongelmana on julkisten käymälöiden puute ja työttömyys. Kuvittele työtön kadun jätkä myymässä kotimaista parfyymiä hienostuneelle eliittileidille.

-- Tietysti sambialaiset tarjoavat minulle mainioita ideoita.

Bloody piikki

Britannian suurlähettiläskin kehuu, vaikka Trevor aikoinaan kirjoitti "fuck off, vapauttakaa Wales" hänen autoonsa ja joutui poliisikuulusteluun.

-- Minua ei ole koskaan varsinaisesti uhkailtu. Minulla on kuitenkin tunne, ettei minusta pidetä. The Postin päätoimittaja Fred Mwembe on jatkuvasti pidätettynä. Olen yllättynyt, luulisi heidän hakevan minut Fredin sijaan. Kirjoitettu sana nähdään ehkä vakavampana, sarjakuva menee vitsistä.

Trevor kertoo tv-haastattelussa puhkovansa poliitikkojen suuria ilmapalloja.

-- The Post -lehden toimittaja Dickson Jere haastatteli Sambian entistä valtionvarainministeriä Ronald Penzaa kysellen hänen ansioluetteloaan. Siihen Penza: "Miksi tulet tänne, kysy siltä teidän bloody pilapiirtäjältä". Poliitikot ovat varuillaan, eivät puhu niin räväköitä kuin ennen.

-- Tämä Kayope, joka nukkuu parlamentin istunnoissa. Piirsin hänestä pilapiirroksen, jossa parlamenttiin vietiin massiivista kaksoisvuodetta herätyskelloineen. Kayope on pysynyt viime aikoina hereillä.

-- Eräässä piirroksessani naiset kuljettivat uupuneina vettä ruukuissa päänsä päällä. Tiedän, että eräs poliitikko näki piirroksen ja rakennutti alueelleen kolme porakaivoa: "unohdetaan puheet, rakennetaan kaivoja". Epäsuorasti uskon saavani aikaan muutosta. Suureen muutokseen tarvitaan kuitenkin paljon piirroksia.

Pieni presidentti, mahtava kansa

Koomista Trevorissa on iso nenä ja vatsa, sisään päin kääntyneet tennistossuiset jalat, lähekkäin sijaitsevat silmät, neliskanttiset muovisankaiset silmälasit, klimppiset hiukset ja nuhruinen "The Post Banned" -teepaita (vuosimallia 1993). Leuassa punoittaa tulehtunut hyönteisen pisto.

-- Sambian presidentti Chiluban pitäisi olla otettu, koska hän on pilapiirrosteni suosikki. Mies on aikamoisen karismaattinen, verbaalivirtuoosi ja hyvä saarnaaja.

-- Sellainen mukiinmenevän näköinen herra Keskiverto on kelvoton. Pitää olla pitkä tai lihava, erittäin laiha tai outo tukka, iso nenä niin kuin minulla. Karismaattisella Chiluballa on juuri oikea pieni koko poliittiseen pilapiirrokseen.

-- Hänellä on aivan uskomattoman suuri ego. Yhden tyypin firma teki kuivapesuja presidentin linnassa. Hän kertoi Chiluban vaatteiden olevan merkkiä "FJ Chiluba, Sambian tasavallan presidentti". Hänen kengissään on monogrammit. Mikä röyhkeys. Mies on pilapiirtäjän unelma, varsinkin nykyään hänen puhuessaan amerikkalaisittain "mään juu gais". Ystävä kirjoitti, että Trevor on köyhien visuaalinen ääni. Trevor sanoo kantavansa walesiläista kyynisyyttä, kokemuksia hiilikaivoksilta ja terästehtaista 200 vuoden takaa. Hän on katulapsi, jengeissä ja pahvilaatikoissa elänyt köyhän perheen kasvatti.

-- Köyhissä maissa, joissa ihmisillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa elämäänsä, poliittinen sarjakuva antaa ainakin mahdollisuuden nauraa.

-- Sambiassa pitkään asuneena ulkomaalaisena olen tyytyväinen, että kansa ymmärtää viestejäni: en ole yksin. Toki suurin osa ihmisistä jatkaa tekosiaan riippumatta meidän sanomisistamme. Ovat kuitenkin tyytyväisiä, että epäkohtia nostetaan esiin.

Viiden tähden Manchinchi Bay

Trevor on varma, että Suomessa on poroillekin oma kansalaisjärjestönsä.

-- Kansalaisjärjestöt ovat uusi sieni-ilmiö Sambiassa. Niiden päätehtävänä tuntuu olevan rahoituksen etsiminen, mutta mitä sitten tapahtuu, kun rahoitus on saatu?
 

-- Sambiassa on kansalaisjärjestöjen keskuudessa paljon tätä "Nice Going Overseas" -asennetta. Istutaan pöydän takana ja sanotaan kidutusten olevan pahasta. Seuraavaksi puhujaa lainataan sanomalehdessä ja pian hän on matkalla Tanskaan, Englantiin, Etelä-Afrikkaan. Pidetään kolmen viikon kokouksia viiden tähden hotellissa Manchinchi Bayssä, missä vahvistetaan virallisesti vankien huono kohtelu, mutta kukaan ei tee mitään. Miksi Manchinchi Bay, miksei rapistunut koulurakennus Lusakan slummissa.

-- 75 prosenttia sambialaisista elää kurjuudessa, seminaarit eivät ole bloody vastaus, työpajat eivät ole vastaus. Nopea asiantunteva apu ja ihmisten kuunteleminen ovat vastauksia. Vierailu vankilaan tai kuivaan Gwembe-laaksoon auttaisi.

-- Tuen kansalaisjärjestöaatetta, mutta kritisoin kansalaisjärjestöjen sanelupolitiikkaa. Euroopasta apua tarjoavat tekevät paljon virheitä, koska heillä ei ole käsitystä maasta: heidän pitäisi tehdä huolellisemmin kotiläksynsä, oppia tuntemaan maan logiikka. Usein he tukevat vääriä ihmisiä, vääriä projekteja, tekevät hallaa enemmän kuin aurinkoa. Sambialaiset kansalaisjärjestöt taas: monet niistä ovat ylemmän keskiluokan organisaatioita, joissa ollaan enemmän kiinnostuneita työntekijöiden eduista kuin köyhien oikeuksista.

-- Kansalaisjärjestöiltä puuttuu se palo, joka meillä oli silloin "Free Mandela" -aikoina. Piirsin pilapiirroksia ANC:lle ja suunnittelin julisteita SWAPO:lle. En näe samanlaista sitoutumista.

Korruptoitunut herra Apam

Trevor on ankara itselleen. Vaimo vaatii maksamaan sähkölaskun. Tyttöystävä pyytäisi varmasti ottamaan vakuutuksen, jos tietäisi minkä ikäinen Trevor on.

-- Radiopersoona Mateo Phirin kanssa ideoimme herra Apamin. Keniassa apa mamba tarkoittaa isoa vatsaa, siitä nimi. Näen herra Apameja Afrikassa kaikkialla: hän on taloudellisesti ja sosiaalisesti korruptoitunut, pettää vaimoaan vaihtaen lennossa tyttöystäviään. Seksuaalinen ahdistelu hänen toimistossaan kuuluu luontaisetuihin. -- Seuraavaksi piirrän herra Apamin salkkuineen astumassa pankkiin englantilaisessa sliipatussa puvussaan. Hänen vaatteistaan roikkuu Pariisin ja Tokion hintalappuja. Apam sanoo tiskillä: "Olen huolissani afrikkalaiseen kulttuuriin tunkeutuvista ulkomaisista vaikutteista".

"He maksavat bloody mistä?"

Trevor on tyytyväinen, kun on saanut myytyä töitään. On aika maksaa lainat.

-- Oletko käynyt Sambian länsiosissa? Sanotaan, että sambialainen perhe on länsimaille velkaa noin 6000 dollaria, mistä hyvästä? Kun kävelee lännessä kyliin: ei teitä, ei kouluja, ei terveyskeskuksia, ihmisiä kuolee nälkään.

-- Kannatan Jubilee 2000-kampanjaa, mutta oletko nähnyt juuri rakennetun Great East -kadun teräksisen ylikulkusillan Lusakassa: sellainen määrä terästä tietää isoa rahaa. Tulkoon Jubilee 2000, mutta maassa pitää olla kontrolli, etteivät samat onnettomuudet toista itseään.

-- Meidän on myös oltava kriittisiä siitä, mitä Sambian ulkopuolella tapahtuu. Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki väittävät tietävänsä, mikä meille on parhaaksi. Nekin ovat vain bloody byrokraatteja, jotka eivät halua luopua asemistaan.

Trevor piiloutuu Yuss-nimimerkin taakse. Unohdan kysyä, mitä se tarkoittaa. Trevor tarkoittaa kuitenkin sillan vartijaa.

Tiina-Maria Levamo
 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!