Julkirasistit yleisönosastossa

Teksti: Sirpa Patronen

LyhyetIhmisoikeudetMuuttoliike ja pakolaisuusMediaEurooppaLänsi-EurooppaSuomi

Voidaan sanoa kaksimielisesti, että rasisti paljastaa itsensä yleisönosastossa. Ensimmäisessä lauseessa hän julistaa: "En ole rasisti, mutta..." Tämän jälkeen maineensa puhdistanut kunnon kansalainen, aito ja tosi suomalainen, voi alkaa laukoa vaikka millaisia mielipiteitä pakolaisista tai ulkomaalaisista.

Suomalaisella rasismilla on paljon yhteistä muualla Euroopassa esiintyvän rasismin kanssa, mutta myös omia erityispiirteitään. "Mielestäni rasisti on se, joka yrmii ihmisiä rodun perusteella, ei se, joka haluaa säilyttää esim. Suomen vain suomalaisille" (AL 10.2.1991), kirjoitettiin Aamulehden yleisönosastossa.

Kirjoittajille ulkomaalaiset edustavat uhkaa ja kirjoituksissa halutaan pitää kiinni kynsin hampain suomalaisuudesta ja omasta kulttuurista.

Suomalaiset tuntevat tarvetta puolustautua rasismisyytöksiltä ja niinpä eritoten päättäjiä syytetään tilanteen kärjistämisestä. Taloudellisin syin perusteltu muukalaispelko oli yleisönosastokirjoituksissa yleisintä.

Koulutytön surma viritti yleisökeskustelun

Tutkin kahta pakolaiskeskustelua Aamulehden yleisönosastossa. Ensimmäinen keskustelu käytiin vuonna 1991, kun somalipakolaisia oli saapunut Suomeen. Toinen keskustelu virisi Tampereella 1995 tapahtuneen koulutytön surman jälkeen, kun Aamulehti paljasti surmaajan olleen somalimies. Keskustelu alkoi syksyllä 1995 ja jatkui kevääseen 1996. Siinä käsiteltiin aluksi surmaa ja surmaajan etnistä taustaa, mutta mitä enemmän aikaa surmasta kului, sitä yleisemmäksi pakolaiskeskusteluksi se muuttui.

Yleisönosastokirjoittelu on viestinnän erityistapaus, jossa vastaanottajat ovat reagoineet julkisesti tiedotusvälineissä esitettyihin tapahtumiin. Noin 60 prosenttia kirjoittajista mainitsi tietojensa lähteeksi tiedotusvälineet. Lopuistakin oli pääteltävissä, että tiedot olivat peräisin mediasta.

"Kansan selkänahasta revityt markat"

Yleisönosastokirjoituksien yleisin väite oli, että pakolaisilla on paremmat sosiaaliset edut kuin suomalaisilla. Tästä väitteestä on muodostunut suorastaan stereotypia, jota yleisönosastokirjoituksissa toistellaan. Pakolaisvastaiset kannanotot perustuvat nationalistiselle ajattelutavalle ja rasismille.

"Mutta jos johto unohtaa kokonaan sen, kuka on maksumiehenä ja estottomasti jakelee kansan selkänahasta revityt veromarkat, niin varmaa on, että "muukalaisvihaa" esiintyy" (AL 22.1.1991).

Tämä lainaus kiteyttää pakolaisvastaisten yleisönosastokirjoitusten perusviestin. Rasistisuutta ja muukalaispelkoa peitellään syyttämällä ongelmien aiheuttajaksi sosiaaliviranomaisia ja hallintoa. Omaa rasistisuutta ei myönnetä. Rasistisina pidetään ääriryhmiä, lähinnä skinheadejä, mutta ei itseä. Omaa ennakkoluuloisuuttaan yleisönosastokirjoittajat pitävät pääsääntöisesti vain "taloudellisen tilanteen huomioon ottavana realismina".

Suomalaisten pakolaisvastaisuudessa ovat mielipidekirjoitusten mukaan vahvasti esillä nationalismi ja perinteisten arvojen -- koti, uskonto, isänmaa -- kunnioittaminen. "Todellisina" suomalaisina pidetään vain valkoihoisia, syntyperäisiä, suomea äidinkielenään puhuvia Suomen kansalaisia, jotka toimivat normina, joihin muita verrataan.

Suvaitsemattomuutta esiintyy myös Suomen omia etnisiä vähemmistöjä kohtaan. Pakolaisia saatetaan myös kuvata huomattavan vastakohtaisilla tavoilla ja usein nämä vastakkaiset diskurssit esiintyivät vieläpä samanaikaisesti.

Pakolaisvastaiset kirjoittavat nimimerkillä

Yleisönosastokirjoittajat ovat normaalia aktiivisempia kansalaisia. Yleisönosastoihin kirjoittamisen lisäksi he myös seuraavat aktiivisesti tiedotusvälineitä, keskustelua ja tapahtumia yhteiskunnassa. Pakolaiskielteisiä kirjoituksia oli tutkimusaineistossani kaksi kertaa enemmän kuin myönteisiä ja pakolaisvastaiset kirjoittelivat useimmin nimimerkkien suojassa kuin pakolaismyönteiset.

Kirjoittajien pyrkimyksenä on vaikuttaa omalla mielipiteellään asioiden kulkuun ja vedota muun muassa päättäjiin. Yleistä yhteiskuntakritiikkiäkin esiintyi kirjoituksissa suhteellisen paljon.

Ennakkoluulot ja syrjintä eivät kuitenkaan ole sidottuja yksittäisiin ihmisiin, vaan kulttuuriin ja sosiaalisiin normeihin, arvoihin ja ideologioihin. Samankaltaisiin väittämiin, joita yleisönosastossa esitettiin, törmää jatkuvasti myös muualla tiedotusvälineissä, arkipuheissa ja jopa oppikirjoissa.

Sirpa Patronen

Artikkeli perustuu kirjoittajan Tampereen yliopistossa tekemään tiedotusopin pro gradu -työhön: "Mielestäni rasisti on se, joka yrmii ihmisiä rodun perusteella" -- Kaksi pakolaiskeskustelua Aamulehden yleisönosastossa, 1998.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!