Monille suomalaisille sanasta lapsityö tulee mieleen yksittäisiä tuotteita kuten jalkapallot tai matot. Kuitenkin lapsityövoimaa käytetään keskeisten tuontitavaroiden valmistuksessa. Asian laajuuden vuoksi yhden tuotteen nostaminen silmätikuksi on ongelmallista. Kuluttajaboikottien tilalle tarvitaan muita keinoja.

Valtiotieteen maisteri Päivi Mattila on tehnyt Suomen lapsityön käytön vastaiselle kampanjalle selvityksen Suomen tuonnin ja lapsityövoiman käytön yhteydestä. Lapsen työllä -kirjanen on harvinaisen selkeästi kirjoitettu työkalu lapsityön hyväksikäyttöä vastaan. Se on suunnattu meille kuluttajille.

Mattilan mukaan kuluttajaboikotit ovat ongelmallisia. Ensinnäkin vain pieni osa lapsista työskentelee vientisektorilla. Toiseksi lapsen työllä tuotetaan suuri osa keskeisistä tuontitavaroista: hedelmiä, sokeria, teetä, tupakkaa, riisiä, alkoholia, puuvillaa…

”Ongelma ei ratkea sillä ostammeko me jotain tai jätämmekö ostamatta! Itsekin ostan hedelmiä, joista toisen nipun on poiminut lapsi ja toisen äiti.”

Mattila sanoo boikotilla mentävän yleensä siitä, missä aita on matalin. Kuluttaja haluaa helpolla itselleen hyvän omantunnon jättämällä jonkin tuotteen ostamatta. Ja jos lapset savustetaan ulos vientiteollisuudesta, he siirtyvät kotimaiseen tuotantoon tai jäävät heitteille.

Lapsityövoiman käyttö on Mattilan mukaan yhteydessä ennen kaikkea maailmanlaajuiseen työvoiman polkumyyntiin. Me saamme nykyään tuotteemme aivan liian halvalla, jolloin tuottajalle jää vain minimisumma. ”Yritysten on itse asiassa helppoa ottaa lapset huomioon julistamalla lapsityövoima kielletyksi heidän tuotteissaan ja näin unohtaa koko muu työvoiman riisto.”

Globaali markkinatalous lisää mahdollisuuksia työntekijöiden hyväksikäyttöön. ”On poliittinen päätös sallia jatkuva hintakilpailu. Länsimailla olisi asiassa valtaa. Toisaalta lapsityön käyttö ei aina johdu jonkin maan köyhyydestä ja siihen eivät aina talouden ohjailukeinot vaikuta. Myös länsimaissa käytetään lapsityövoimaa: USA:ssa, Espanjassa, Portugalissa, Italiassa, Englannissa. Kaikki nämä ovat maita, jotka eivät ole vaikkapa IMF:n talutusnuorassa.”

Kehitysmaita ei saa Mattilan mukaan nähdä asiassa hyvinä ja länsimaita pahoina tai päinvastoin. Kehitysmailla on itselläänkin suuret ongelmat korruptioineen ja kansallisen eliitin suosimisineen.

Myös Euroopan unioni on maailmankaupan rakenteen tyypillinen ilmentymä. Hintoja pyritään pitämään alhaisina ja kuluttaja on mahdollisimman kaukana tuottajasta. Tuotteen alkuperän valvonta on vaikeata, sillä Euroopan unioni on kieltänyt alkuperämaan merkinnät. Suomeen tulee Saksasta teetä, vaikka sitä ei Saksassa kasvakaan.

Eettiset toimintasäännöt tervetulleita

Mattila pitää länsimaissa erittäin hyvänä aseena lapsityön käyttöä vastaan yritysten eettisiä toimintasääntöjä. Niistä keskeisenä kohtana on minimipalkka: yritykset maksavat voitoistaan hieman enemmän tuottajalle, jotta työntekijöille voidaan maksaa minimipalkkaa. Näin heillä on varaa lähettää lapsensa kouluun.

Nykyiset lapsityöläiset eivät voi odottaa talouden sääntelykeinojen vaikutuksia. Kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua suuri osa heistä on kuollut. Kehitysmaissa tarvitaan konkreettisia avustusohjelmia kuten ILO:n IPEC. Työlle täytyy olla vaihtoehto, joka käytännössä tarkoittaa koulua. Lisäksi lapsen perheelle täytyy turvata vaihtoehtoinen toimeentulo. ”Parasta olisi auttaa niin kauan, että perheet itse huomaavat koulutukseen panostamisen kannattavan.”

Suomessakin yritykset ovat muutaman viime vuoden aikana alkaneet ottaa varovaisia askeleita toimintasääntöjen suuntaan. Yrityksiin vaikuttaminen ei Mattilan mukaan tarkoita mitään rankkaa radikalismia. Yritykset ovat niin tarkkoja julkisuuskuvastaan, että usein pelkkä tuotteen alkuperän kysyminen riittää. Mattila korostaa, että yrityksiä ei saa syyllistää. Niissä toimii tavallisia ihmisiä. Asia ei kuitenkaan saisi jäädä vain imagoasteelle.

Toimintasääntöjen valvonta on vaikeata. Maailmalla on jonkin verran riippumattomia valvontaelimiä, esimerkiksi Ruotsissa ja Hollannissa. Niissä on jäseninä kansalaisjärjestöjä, ammattiliittoja ja yritysten edustajia. Suomeen ei vastaavaa ole ainakaan vielä ajateltu perustaa, koska asia on täällä niin uusi.

Päivi Mattila sanoo lapsityön vastaisen kampanjan jatkavan vakaana toimintaansa. ”Verkosto on nyt valmis. Kampanjalla on ollut selkeä tavoite, tietoisuuden lisääminen, jossa on onnistuttu erittäin hyvin. Meidän täytyy nyt kehittää vaikuttamiskeinoja nimenomaan Suomessa. Ensin pitää kuitenkin luoda yhteistyötä järjestöjen ja yritysten välille ja sitä ollaan tällä hetkellä tekemässä.”

TOMMI KETONEN