Tomaatti: Atsteekkien särpimestä koko maailman ruoaksi (osa 1)

Teksti: Mika LehtoTeksti: Soma Rytkönen

LyhyetKulttuuriRuokaAmerikkaLatinalainen AmerikkaEtelä-AmerikkaChileEcuadorPeruEurooppaLänsi-EurooppaSuomi

Tomaatti on maailman yleisin vihannes, sitä viljellään ja syödään kaikkialla maapallolla. Vain japanilainen ja muutama muu keittiö ei käytä sitä perinteisesti. Mistä mahtaa tämän kimmoisan, makeanhappaman vihanneksen suosio johtua?

Tertuissa kasvavien kellertävien marjojen alkukoti oli Andeilla, Chilessä, Ecuadorissa ja Perussa. Meksikon atsteekkien uskotaan aloittaneen kasvin viljelyn 700-luvulla, ja heidän puhumallaan nahuatlin kielellä sen nimi oli tomatl. Nykymeksikolaisten ruokapöytään kuuluu joitakin atsteekkien ruokalajeja lähes alkuperäisessä muodossa, ja tomaatti on edelleen jokapäiväistä särvintä.

Espanjalaiset valloittajat toivat kasvin 1500-luvulla Eurooppaan, jossa sitä viljeltiin aluksi koristeena, koska hedelmien uskottiin olevan myrkyllisiä. Ravintokasvina tomaatin viljely yleistyi 1750-luvulla. Italialaiset omivat tomaatin nopeasti, ja siitä tuli yksi maan keittiön olennaisia perusmakuja. Yksinkertaista arkiruokaa on pasta ai pomodori, jossa tomaattikastikkeen hapokkuus ja intensiivisyys on mehevässä liitossa neutraalin makaronin kanssa. Helppo ja halpa on myös bruschetta-leipä, jolla tavataan kiihottaa ruokahalua.

Napolissa vähäväkiset keksivät lisätä punaisia lohkoja päivittäisen taikinakiekkonsa päälle, ja ensimmäisessä 1830 avatussa pizzeriassa myös ulkopaikkakuntalaiset saivat maistella tätä basilikalla ja mozzarella-juustolla ryyditettyä erikoisuutta.

Tomaatti kotiutui salaatteihin, kastikkeisiin, gratiineihin ja patoihin kaikkialla Välimeren rannoilla, myös Pohjois-Afrikassa ja arabimaissa. Talven varalle sitä säilötään mehevänä lasipurkkeihin öljykerroksen suojaan sekä kuivatetaan auringossa Italiassa ja muuallakin.

Hyvä vitamiinin lähde

Suomessa asuva kreikkalainen Vassilis muistaa, kuinka hänen lapsuudessaan parikymmentä vuotta sitten äiti ja isoäiti säilöivät punaisia pallukoita purkkeihin talven varalle. Nykyisin harva näkee vaivan, koska tuoretta tomaattia saa ympäri vuoden kaupasta, tosin kasvihuone- tai tuontivihanneksena.
Välimeren pohjukassa Libanonissa valmistetaan tabboulia, omaperäistä kylmää viljaruokaa, jossa tomaatin kumppanina on bulguria eli rikottuja vehnänjyviä.

Suomessa tomaattia on viljelty 1870-luvulta, ja ensimmäisen kerran sitä oli myytävänä Helsingin torilla 1890-luvulla. Tulokkaan makua oudoksuttiin aluksi ja se kävi huonosti kaupaksi. Anna Olsonin 1910 julkaistu koulukeittokirja sisälsi jo useita tomaattireseptejä. Kasvin viljely yleistyi 1930-luvulla.

Nykyisin suomalaiset kuluttavat tomaattia kymmenisen kiloa ja perunoita 60 kiloa vuodessa henkeä kohden. Ei ole kauppaa, josta ei saisi ainakin perunoita ja tomaatteja, jotka ovatkin kaukaisia sukulaisia. Punainen vihannes on pohjoisilla leveysasteilla hyvä A- ja C-vitamiinin ja hivenaineiden lähde.

Tomaatin alkujuurilta, Chilestä, kotoisin oleva Ricardo Parada sanoo, ettei chileläinen voi elää päivääkään ilman tomaattia. Suomessa vuodesta 1990 asunut Parada ikävöikin kotoisia tomaatteja, joita kasvatetaan avomaalla ympäri vuoden ja tuodaan pöytään suoraan kasvimaalta.

"Meidän tomaatti on niin mehevä ja maukas, sen ihanan tuoksun tuntee heti kun veitsellä leikkaa sen pinnan."

Parada viljelee appensa kasvihuoneessa Chilestä tuomaansa paprikaa, korianteria ja sipulia. Chilen pihvitomaattia ei kannata yrittääkään, sillä kypsyäkseen täyteen mehevyyteensä se vaatii pitkän lämpimän kasvukauden eikä saavuta ominaista makuaan kasvihuoneessa. Chilessä tomaattia käytetään salaateissa ja erilaisten kylmien ja lämpimien ruokien raaka-aineena. Paradan mukaan maan kansallisruokaa on ensalada chilena, Chilen salaatti, joka on yksinkertaisesti tomaattiviipaleita ja suikaloitua makeaa sipulia öljyllä, suolalla ja tuoreella korianterilla tai persiljalla maustettuna. Hyvin luonteenomaisia ovat myös täytetyt tomaatit. Kesäkuumalla tomaatti on raikas ja vilvoittava vihannes, talvella se lämmittää ja antaa voimia chilillä ryyditettynä.

Tabbouli: (4 annosta)

Libanonilainen tabbouli on raikas salaatintyyppinen vilja–tomaattiruoka, jossa on käytetty raaka-aineena rikottuja vehnänjyviä, bulguria. Viileä tabbouli maistuu esimerkiksi lämpimän pitaleivän kanssa. Tarjoile ruoka rapeiden salaatinlehtien kera alkuruuaksi, ja halutessasi voit grillata vaikkapa mausteisia kananrintoja tekemään tabbouli-ateriasta pääruuan.

4 dl bulguria (tai kuskusia) kypsänä
5 keskikokoista tomaattia kuutioina
1 pieni sipuli silputtuna
2–3 rkl sitruunamehua
1/2 dl oliiviöljyä
1 dl silputtua tuoretta minttua ja persiljaa
1/2 tl suolaa

Bulguria saa ainakin luontaistuotekaupoista. Keitä n. 3 dl bulguria (tai kuskusia) viittä vaille kypsäksi, katso pakkauksesta ko. bulgurin keitto-ohje. Siivilöi ja huuhtele kylmällä vedellä. Leikkaa tomaatit lohkoiksi ja poista sisältä siemenet, kuutioi pieniksi paloiksi. Lisää tomaattisilppuun silputtu sipuli, sitruunamehu, oliiviöljy, yrtit ja suola. Sekoita mukaan bulguri, ja anna tabboulin maustua jääkaapissa reilu puoli tuntia.

Tomaattinen kala: (2 annosta)

Kalan ja tomaatin maut sopivat hyvin yhteen. Tomaatin happamuus raikastaa kalan merellistä aromia, ja selleri ja jauhettu pomeranssinkuori tuovat tähän ruokaan oman syvemmän vivahteikkuutensa. Lisätessäsi kalakuutiot ruokaan valmistuksen loppuvaiheessa muista, että kala kypsyy yllättävän nopeasti kuumalla kastikepedillään kannen alla. Ruoka on nopea ja helppo valmistaa vaikkapa lounaaksi, ja sunnuntaiversioon voit käyttää kastikkeeseen kalan ja tomaatin maunlisääjänä hieman kuivaa valkoviiniä tai sherryä limetin sijasta tai sen ohella. Tomaattinen kala maistuu mainiosti esimerkiksi keitetyn basmati- tai kokojyväriisin kanssa.

300–400 g kalaa (kuhaa/lohta/seitiä sulatettuna) kuutioina
1 prk tomaattimurskaa
1 pieni sipuli
1 varsisellerin varsi (tai maun mukaan)
1/2 limetin tai sitruunan mehu
2 dl kalalientä
2–3 rkl oliiviöljyä
1 tl jauhettua pomeranssinkuorta
mustapippuria
suolaa

Lorauta öljy kuumaan pannuun ja lisää mukaan sipulisilppu ja ohuiksi siivuiksi leikattu varsiselleri. Freesaa kasviksia tovin ja lisää pannuun tomaattimurska, jauhettu pomeranssinkuori ja kalaliemi. Mausta seos limetin mehulla, pippurilla ja suolalla. Anna hautua miedohkolla lämmöllä n. 15 minuuttia ilman kantta. Lisää joukkoon kalakuutiot ja anna kalojen kypsyä pannulla kannen alla muutaman minuutin.

Juttu jatkuu > > >


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!