Pomminvarmasti pommiin

Teksti: Juha Rekola

NäkökulmatDemokratiaIhmisoikeudetMuuttoliike ja pakolaisuusVelkaAasiaLähi-itäIranAfrikkaItä-AfrikkaEritreaEtiopiaEurooppaKaakkois-EurooppaBosnia ja HertsegovinaLänsi-EurooppaSuomi

Ensimmäinen viikko Naton pommitusten aloittamisen jälkeen vahvisti oikeiksi rauhanliikkeen kriittiset etukäteisarviot. Ilmasota vain kiihdytti Kosovon taisteluja ja Serbian joukkojen terroria albanialaisväestöä kohtaan. Tapahtui se, joka iskuilla juuri piti juuri estää.

"Serbit ryntäävät kuin villieläimet, raiskaten ja ampuen", kertoivat albaanit ensimmäisten 250 pommituslennon jälkeen. Samalla ilmaiskut tekivät humanitaarisen avustustyön monin paikoin mahdottomaksi.

Riskinä on sodan laajentuminen konfliktiksi, joka aiheuttaa kymmenkertaisesti enemmän inhimillistä kärsimystä, nyt ja tulevaisuudessa.

Serbien mielestä helvetti heidän yläpuolellaan on albaanien syy. Saavutti Nato pommituksilla lyhyen tähtäimen tavoitteensa tai ei, serbit kokisivat hävinneensä Kosovon. Konflikti syövytettiin yhä syvemmälle kummankin kansanryhmän tajuntaan, ja vihan kylväminen on humanitaarisen toiminnan vastakohta. Pommitusten myötä meni viimeinenkin mahdollisuus serbien ja albaanien rinnakkainelolle, arvioivat monet aluetta tuntevat tutkijat.

On järjetöntä väittää, että pommitukset olisivat olleet länsivaltojen "viimeinen keino" tehdä jotakin. "Missään muussa konfliktissa ei ole ennakolta ollut näin paljon selviä varoitusmerkkejä ja näin vähän ennaltaehkäisevää diplomatiaa", väitti ruotsalainen rauhan- ja tulevaisuudentutkija Jan Öberg heti Naton pommituspäätösten jälkeen.

Miksi siis tällainen päätös, tällainen riski? Washington ja Lontoo lupasivat pommittaa ja siksi heidän täytyy pommittaa. "Nuoria miehiä uhrataan vanhempien miesten kasvojen säilyttämiseksi", kommentoi kansainvälinen kolumnisti Jonathan Powers.

Huippupanoksin pelattavan ruletin taustalla voi olla arvio, että Jugoslavian presidentti Slobodan Milosevic etsii syytä antautua ja tarvitsee vain näyttävän tekosyyn sanoakseen tukijoilleen, että "kaikkeni yritin, mutta tämän pidemmälle ei voida mennä". Showtako siis?

Ainakaan tätä kirjoitettaessa ei näytä siltä, että pommitusten avulla kannatustaan Serbiassa vain tiivistänyt Milosevic taipuisi ilmaiskujen edessä. Bosnian rauhanprosessin entinen valvoja Carl Bildt ehti jo ennen pääsiäistä sanoa vanhan totuuden, että sotaa ei voi käydä puolittaisesti. Jos tuloksia halutaan, Kosovoon pitää lähettää miehitysarmeija eikä vain piipahtaa pudottamassa pommeja.

Mihin se taas johtaisi? Ehkä olemme pian jo viisaampia.

Tutkija Jan Öberg on nyt jo masentunut B52-humanismista. "Tämä yhdistelmä maailman johtajien hyvin rajallista luovuutta, täysin rajoittamatonta kukkoilunhalua ja ylivoimaista sotilaallista voimaa ei vähennä vaan ainoastaan lisää inhimillistä kärsimystä."

Milloin mennään väliin?

Kosovon sodassa on kuollut vuoden aikana n. 2000 ihmistä. Tämä on vakava asia, sillä jokainen ihmiselämä on pyhä. Kosovo ei ole Jugoslavian sisäinen asia, kuten eräät Naton toimien kriitikot väittävät.

Mutta kuitenkin: sama kansainvälinen yhteisö ei ole tullut väliin kun 80 000 ihmistä on tapettu Algeriassa, noin 10 000 ihmistä parin maaliskuun

loppuviikon aikana Etiopian ja Eritrean sodassa, 820 000 ihmistä Ruandassa viiden vuoden aikana, 1 500 000 Sudanissa 15 vuodessa tai kun yli miljoona ihmistä on kuollut Irakissa lännen rankaisutoimien ja pakotteiden seurauksena ja ehkä jopa 500 000 ihmistä Burmassa jo vuodesta 1948 lähtien.

Arviolta noin 100 000 ihmistä kuolee joka päivä ympäri maailmaa peruselinehtojen, kuten veden, vaatteiden, suojan, ruoan ja lääkkeiden puuttumiseen. Sadalla miljoonalla ihmisellä ei ole kotia. Ainakin 800 miljoonaa ihmistä menee nälkäisenä nukkumaan. Jo nyt maailmassa on 40 miljoonaa pakolaista.

Länsimaat ovat kasvattaneet kulutustasoaan hurjaa vauhtia, mutta yhteensä 70 kehitysmaalla menee nyt selvästi huonommin kuin 30 vuotta sitten. Samalla kehitysmaat maksavat joka päivä 717 miljoonaa dollaria rikkaille länsimaille mm ulkomaanvelkansa korkoja. Velanhoitokustannuksia ne maksavat yhdeksän kertaa enemmän kuin mitä saavat rikkailta kehitysapua.

Rahallisesti murto-osa maailman asemenoista poistaisi suurimman osan näistä inhimillisistä kärsimyksistä ja epäoikeudenmukaisuudesta.

Mistä löytyisi se mahtava presidentti tai pääministeri joka päättäisi pelastaa kasvonsa hyökkäämällä näiden ongelmien kimppuun?

Tätä kysyy myös maailmanlaajuinen Jubilee 2000 -kampanja, esimerkiksi toukokuun lopussa Maailma Kylässä -festivaaleilla. Liity kyselijöiden joukkoon: www.kepa.fi/jubilee.

JUHA REKOLA


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!