Ekoturismi

Kalastusta, riisinistutusta ja vilkkaita kyläkokouksia

Onko kehitysmaaturismi reilua, jos se on ekomatkailua? Thaimaassa reilun turismin mallia etsitään nyt kansalaisjärjestötyönä. TVS-REST vie matkailijoita Thaimaan maaseudulle tutustumaan paikallisten ihmisten elämään ja kulttuuriin. Ja tietysti kansalaisjärjestötoimintaan ruohonjuuritasolla.

Voiko hyvää tarkoittava eurooppalainen millään muotoa matkustaa Aasiaan muuttumatta – tahtomattaan – näytelmän roistoksi? Yksi hahmotelma myönteiseksi vastaukseksi on ekoturismi: kestävä ja vastuullinen matkailu kohdemaan luontoa, kulttuuria ja kansaa kunnioittaen. Ajatus on kaunis. Käytäntö on kuitenkin moni-ilmeisempi, sillä ekoturismin nimissä myydään eri puolilla maailmaa hyvin erilaisia tuotteita.

Varsin käyttökelpoiseksi myynninedistämisleimaksi ekoturismi on osoittautunut niissä kehitysmaissa, joissa massaturismin sosiaaliset ja ympäristöhaitat ovat nousseet kärjistyneimmin esille.

Thaimaa lienee tyypillinen esimerkki. Trenditietoiset yksityisyrittäjät vievät jo turisteja murskaamaan koralleja Andamanmeren aaltoihin ekoleimalla ja lisämaksulla. Pohjois-Thaimaan ekoretkillä kierrätetään kymmeniä tuhansia turisteja eksoottisten vuoristoheimojen kylissä kuin eläintarhassa – useimmiten kyläläisiltä lupaa kysymättä tai heille mitään maksamatta.

Myös Thaimaan hallitus on käynnistänyt kansainvälisten rahoittajien tuella varsin laajoja hankkeita ekoturismin kehittämiseksi. Suurisuuntaisimman hankkeen tavoite on saada piakkoin yli 15 000 kylää ja niiden 700 000 asukasta ekoturismielämysten tarjoajien joukkoon. Maan metsäviranomaiset puolestaan valmistelevat Thaimaan kansallispuistojen avaamista matkailubisnekselle ja matkailijoille – tietenkin ekoturisteille.

Tutustumismatkoja Thaimaan maaseudulle

Jos turistin on tässä todellisuudessa vaikea erottaa jyviä akanoista, ei matkailuyrittäjienkään ole helppoa erottautua joukosta. Ei vaikka olisi kuinka puhtaat jauhot pussissa. Tämän tietää kansalaisjärjestöpohjalta ekomatkailua kehittävä Potjana Suansri, TVS-REST-matkojen järjestäjä.

”Ehkä REST-matkojen uskottavuutta kasvattaa eniten taustajärjestö TVS, Thai Volunteer Service”, arvioi Potjana Suansri. TVS on satojen thaimaalaisten kansalaisjärjestöjen tukijärjestö, joka on organisoinut jo kahdenkymmenen vuoden ajan nuoria, koulutettuja vapaaehtoisia tekemään työtä kansalaisjärjestöjen kehityshankkeisissa.

TVS on järjestänyt vuosikausia toimintaansa liittyviä koulutus- ja tutustumismatkoja Thaimaan maaseudulle. Reilut viisi vuotta sitten TVS ryhtyi myös kaupalliseksi matkanjärjestäjäksi aloittamalla TVS-REST-ohjelman (Responsible Ecological Social Tours). Vaikka REST-toiminnan yhtenä keskeisenä tavoitteena on lisätä TVS:n taloudellista omavaraisuutta, ei kyseessä ole pelkkä liiketoiminta.

”Alunperin me halusimme lisätä maaseudun ja kaupungin välistä sosiaalista ja kulttuurista vuorovaikutusta Thaimaan sisällä. Nyt me tarjoamme myös ulkomaalaisille mahdollisuutta tutustua thaimaalaisiin maaseutuyhteisöihin, paikalliseen kulttuuriin ja elämäntapaan – unohtamatta kehityksen tuomia ongelmia”, selittää Potjana Suansri.

TVS-RESTillä on nykyisin eri puolilla Thaimaata kolmetoista kohdetta, joihin järjestetään kaikille kiinnostuneille suunnattuja yhdistettyjä loma- ja tutustumismatkoja. Lisäksi RESTiltä voi tilata erilaisille ryhmille räätälöityjä opintomatkoja, joihin sisältyvät niin tutustumiskäynnit, asiantuntijaluennot, ruohonjuuritason toimijoiden tapaaminen kuin kaikki käytännön matkajärjestelyt.

”Me olemme yrittäneet luoda yhden vaihtoehtoisen ja aidosti kestävän mallin matkailulle”, sanoo Potjana Suansri ja vakuuttaa, että myös turismikriitikoita on kuunneltu herkällä korvalla. Esimerkiksi matkakohteet on valittu harkiten.

Vahvoja yhteisöjä ja kansalaisjärjestöjä

”Meidän kohteemme ovat vahvoja yhteisöjä, joissa toimii yleensä yksi tai useampia kansalaisjärjestöjä. Niillä on käynnissä erilaisia kehityshankkeita, joihin myös vieraat voivat tutustua.”

Esimerkiksi Etelä-Thaimaan kalastajat ovat mukana uhanalaisten mangrovemetsien suojeluprojekteissa. He kertovat myös kamppailustaan rannikkovesien ryöstökalastusta vastaan. Pohjois-Thaimaan vuoristolaiset taas kampanjoivat perusoikeuksiensa puolesta. Niihin kuuluvat kansalaisoikeuksien lisäksi oikeus omien peltotilkkujen ja yhteisömetsien omistukseen sekä koulutukseen ja työhön.
Etelä-Thaimaassa, Khao Luangin kansallispuiston kupeessa sijaitsevassa kyläyhteisössä vieras pääsee tutustumaan trooppisten hedelmien luonnonmukaiseen sekaviljelyyn. Lisäksi kylällä toimii useita ryhmiä, jotka kehittävät uusia sivuelinkeinoja kylän naisille: yrttien jalostusta, kankaiden värjäystä kasviväreillä ja kuivahedelmien tuotantoa.

Vajaan sadan kilometrin päässä miljoonakaupunki Bangkokista on alue, joka on erikoistunut kookoksen viljelyyn ja sen moninaiskäyttöön. Jokaisella kohteella on oma erityisluonteensa, omat kehityshankkeensa ja ongelmansa.

Thaimaalaisilla maaseutuyhteisöillä on paljon huonoja kokemuksia turismiteollisuuden vyörymisestä niiden alueelle. Kokonaisia kyliä on pakkosiirretty muualle tai niiden mahdollisuudet jatkaa entistä elämää ovat käyneet mahdottomiksi.

Kalastajakylien paikalle on rakennettu kilometrien pituisia hotelliketjuja, riisipellot ovat muuttuneet golfkentiksi ja vuoristokylät turistien suosimiksi ihmiseläintarhoiksi. Vain murto-osa turismin tuomista dollareista ja bahteista on kulkeutunut paikallisille asukkaille saakka.

Potjana Suansri vakuuttaa, että REST-matkojen tavoitteet ovat täysin päinvastaiset. Jokaisessa kohteessa matkailua on lähdetty suunnittelemaan yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa. He saavat itse päättää toiminnan ehdoista ja rajoituksista. Turistien on kunnioitettava yhteisön perinnäistapoja ja sopeuduttava olemassa oleviin mukavuuksiin ja palveluihin.

”Esimerkiksi Etelä-Thaimaan muslimiyhteisöissä naiset eivät voi pitää lyhythihaisia paitoja tai shortseja ja heidän toivotaan uivankin paikalliseen tapaan vaatteet päällä. Pohjoisen kylissä taas joudutaan usein nukkumaan samassa huoneessa isäntäperheen kanssa. Vieraat syövät samaa ruokaa kuin isäntänsä, yhdessä keittiön lattialla istuen. Matkat taitetaan yleensä julkisilla kulkuneuvoilla, avolavakuormurilla, täyteen tupatuilla veneillä, mopoilla, kävellen”, kuvailee Potjana Suansri.

Juttu jatkuu> > >

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!