Suomi aktiiviseksi vaikuttajaksi rahoituslaitoksissa

Teksti: Max von Bonsdorff

HallintoTalousEurooppaLänsi-EurooppaSuomi

Suomi edustaa parhaillaan Pohjoismaita ja Baltian maita Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) johtokunnassa ilman minkäänlaista poliittista linjausta tai tavoiteohjelmaa, vaikka eduskunnan ulkoasianvaliokunta korosti jo vuonna 1998 parlamentaarisen valvonnan lisäämisen tärkeyttä. Tavoitteista tarvitaan laajaa kansalaiskeskustelua.

Jouko Lehmussaari (Kuva: Petri Kuokka)Pohjoismaiset kansalaisjärjestöt tapasivat Prahassa Jouko Lehmussaaren, Pohjoismaiden ja Baltian edustajan Kansainvälisessä valuuttarahastossa. (Kuva: Petri Kuokka)

Askel myönteiseen suuntaan otettiin lokakuun alussa eduskunnan ulkoasiainneuvoston ilmoittaessa haluavansa eduskunnan vastedes vaikuttavan siihen, minkälaista politiikkaa Suomi Kansainvälisessä valuuttarahastossa (IMF) ja Maailmanpankissa ajaa. Valiokunta haluaa kuulla ministereitä vuosikokousten yhteydessä ja saada hallitukselta säännöllistä raportteja Suomen edustajien tekemisistä.

Eduskunnan roolin vahvistaminen on ollut yksi Kepan keskeisistä vaatimuksista ja se välitettiin muun muassa ulkoasianvaliokunnalle Kepan edustajien tavatessa valiokunnan puheenjohtajan Liisa Jaakonsaaren (sdp) eduskunnan kuppilassa viikkoa ennen rahoituslaitosten Prahan kokousta.

Ministeriöillä epäselvä työnjako

Poliittiset linjaukset eivät yksinään vielä kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan myös säännöllistä raportointia, joka mahdollistaa laajemman kansalaiskeskustelun. Hallituksen tulisikin antaa vuosittain eduskunnalle raportti Suomen toiminnasta kansainvälisissä rahoituslaitoksissa. Suomi voisi ottaa esimerkkiä Britanniasta, jossa maan valtiovarainministeriö luovutti tänä vuonna parlamentille ensimmäisen vuosiraporttinsa IMF-politiikastaan.

Suomessa ministeriöiden työnjako on ollut pitkään epäselvä. Maailmanpankki on perinteisesti ollut valtiovarainministeriön vastuulla, kun taas ulkoasianministeriö on vastannut laitoksen politiikasta köyhimmissä maissa. Tämä on merkinnyt sitä, että valtiovarainministeriö on vastannut keskeisestä osasta Suomen kehitysmaapolitiikkaa, vaikka alan pääasiallinen asiantuntemus on ollutkin ulkoasianministeriössä.

Valtiovarainministeriön päävastuu Maailmanpankkiryhmästä on perua niiltä ajoilta, jolloin Suomi vielä sai pankilta lainoja. Vaikka Suomi sai viimeiset lainat Maailmanpankilta 1970-luvun alussa, ei ajastaan jälkeen jäänyttä viranomaisvastuuta ole poliittisen tahdon puutteessa pystytty muuttamaan.

Maailmanpankki on nykyään entistä selkeämmin kehitysmaapoliittinen järjestö, joten vastuun säilyttämiselle valtionvarainministeriössä on vielä vähemmän perusteita kuin kolmekymmentä vuotta sitten.

Valuuttarahasto Suomen Pankilta valtiovarainministeriölle

Arvostettu taloustieteilijä Joseph Stiglitz totesi IMF:stä hiljattain: "Demokraattinen vastuullisuus on entisestäänkin heikentynyt keskuspankkien onnistuessa lisäämään itsenäisyyttään, usein IMF:n itsensä kannustamana."

Vaikka valtiovarainministeriö osallistuu Suomen IMF-politiikan määrittelyyn, kuuluu päävastuu lakisääteisesti Suomen Pankille. Suomen Pankin rooli on siinä mielessä luonnollista, että Suomen noin 10,7 miljardin sijoituusosuus IMF:n jäsenkiintiöstä on Suomen Pankin tekemä.

Ongelmalliseksi vastuukysymyksen tekee se, että samanaikaisesti kun IMF:n toiminnan poliittisuus on vahvistunut Aasian ja Venäjän kaltaisten kriisien myötä, on Suomen Pankin, kuten muidenkin keskuspankkien, poliittinen itsenäisyys vahvistunut.

Suomen IMF-politiikan määrittelyn tasapainoa pitäisikin Suomen Pankin ja valtiovarainministeriön välillä muuttaa siten, että päävastuu siirrettäisiin valtiovarainministeriölle, jolloin Suomen politiikka olisi vahvemmin parlamentaarisessa kontrollissa.

Politiikan sisällöstä keskusteltava

Erilaisten parlamentaaristen mekanismien uudistamisen lisäksi on oleellista, että Suomi yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa edistää sisällöllisiä uudistuksia Maailmanpankissa ja IMF:ssä. Suomen rahoituslaitoksissa harjoittaman politiikan on tuettava YK:n sosiaalisia sekä ympäristö- ja ihmisoikeustavoitteita. Suomen pitäisi entistä aktiivisemmin ja rohkeammin tehdä näitä tavoitteita tukevia aloitteita myös rahoituslaitoksissa. Lipposen hallituksen olisi Maailmanpankin ja IMF:n HIPC-ohjelmien sijasta tuettava YK:n pääsihteerin Kofi Annanin laajempaa ehdotusta köyhimpien maiden velkojen mitätöinnistä.

Maailmanpankin ja IMF:n roolin ja toiminnan kriittinen tarkastelu on nykyaikana tärkeimpiä kansainvälisen politiikan kysymyksiä. Maailmanpankin ja IMF:n kaltaisten järjestöjen politiikan on perustuttava jäsenmaiden kansalaismielipiteeseen ja vahvaan demokraattiseen ohjaukseen. Onkin hämmästyttävää, kuinka vähän poliittista keskustelua Suomessa on viime vuosina käyty maamme roolista Maailmanpankissa ja IMF:ssä.

Suomalainen kansalaisyhteiskunta on antanut selvän viestin Suomen poliittiselle kentälle: se haluaa vaikuttaa Suomen politiikkaan kansainvälisissä talousjärjestöissä. Suomen hallituksen, eduskunnan ja puolueiden olisikin herättävä ja annettava Maailmanpankki- ja IMF-politiikan kaltaisille globaalikysymyksille se keskeinen tila Suomen ulkopolitiikassa, joka niille kuuluu.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Max von Bonsdorff