Hiljainen vallankumous sademetsässä

Teksti: Mika Rönkkö

DemokratiaHallintoIhmisoikeudetAmerikkaLatinalainen AmerikkaEtelä-AmerikkaBrasilia

Acren ja Amapán pienissä osavaltioissa Amazonasin vastakkaisilla puolilla valtaan ovat nousseet demokratialiikkeet, jotka haluavat pysäyttää sademetsän hävittämisen amazonaslaisten omaksi parhaaksi.

Kuva: Mika Rönkkö
Amapán kuminkerääjäjohtaja Joaquim de Souza ja Rio Mazagaon kylän puhemies Valdemar Carvalho vakuuttavat, että paras keino Amazonasin metsien suojelemiseksi on taata keräilyyn perustuvan elinkeinon kannattavuus. (Kuva: Mika Rönkkö)

Brasilian Amazonasin sademetsää hakataan ja poltetaan vuosittain yli 20 000 neliökilometriä. Satelliittikuvat todistavat, kuinka vielä 70-luvulle tultaessa vain yksi prosentti Brasilian Amazonasista oli hävitetty. Nyt sademetsää on tuhottu jo 15 prosenttia, Ranskan kokoinen alue.

Sademetsää on silti jäljellä Länsi-Euroopan verran, yli kolme miljoonaa neliökilometriä. Amazonas on Maailman luonnonsäätiön mukaan suurin maailman jäljellä olevista vanhoista metsistä ja käsittää kaksi kolmasosaa maailman trooppisista metsistä.

Brasilian Amazonasin yhdeksässä osavaltiossa elää 20 miljoonaa ihmistä, joista suurin osa asuu jokivarren kaupungeissa. Silti metsiin riittää miljoonia asukkaita.

"On selvää, että metsän kohtalo riippuu sen asukkaiden hyvinvoinnista", sanoo Brasilian läntisimmän osavaltion Acren kuvernööri Jorge Viana. Viana kuuluu Brasilian työväenpuolueeseen, joka sai äänivyöryn viime syksyn paikallisvaaleissa eri puolella maata. Yksi työväenpuolueen perustajista 20 vuotta sitten oli Acren osavaltion maatyöläisjohtaja Francisco 'Chico' Alves Mendes Filho.

Kansan nousu

Acrelainen suurtilanomistaja Darly Alves da Silva tuskin aavisti millaisen maailmanlaajuisen paheksunnan onnistui synnyttämään kun lähetti 22. joulukuuta 1988 poikansa Darcin murhaamaan kuminkerääjien paikallisen johtajan Chicon. Amazonasin sademetsän kohtalosta huolestunut länsimainen media teki salamurhatusta maatyöläisjohtajasta ensimmäisen ekomarttyyrin.

Salamurha antoi Acressa potkua demokratialiikkeelle, joka on sittemmin vallannut osavaltion hallituksen ja kaksi liittovaltion senaattorin paikkaa. Viime marraskuun paikallisvaaleissa työväenpuolue otti kymmenen kaupunkia haltuunsa. Silti liike on alakynnessä osavaltion parlamentissa ja kuvernööri elää jatkuvien tappouhkausten alla.

Maatyöläisten, maattomien, pienviljelijöiden, keräilijöiden ja katolisen kirkon organisoimien paikallisryhmien ehdokkaiden valtaannousu on syrjäisissä sademetsäkaupungeissa merkinnyt todellista vallankumousta, vaikka suurin osa Amazonasista on edelleen suurmaanomistajien poliittisessa kontrollissa.

Köyhä kansa Amazonasin syrjäseuduilla on totuttu pitämään tottelevaisena pelottelemalla, väittää Brasilian maatyöläisten liiton Fetacrin aluekoordinaattori Raimundo Momato. "Suurmaanomistajien hallitsemalla maaseudulla ei siedetä maatyöläisten järjestäytymistä eikä maattomien maanjakovaatimuksia."

"Täällä Etelä-Parássa suurmaanomistajat käyttävät järjestelmällisesti palkkasotilaita, pistoleiroja, terrorisomaan maatyöläiset ja maattomat köyhät tottelevaisiksi", Momato sanoo.

Tuhon politiikka

Amazonasia ovat pitkään hallinneet metsien perinteisten asukkaiden ja köyhien uudisasukkaiden hyvinvoinnista piittaamattomat poliittiset johtajat, jotka ovat viime vuosikymmeninä suosineet suurimittaisia kehityshankkeita liittovaltion tuella.

José Cariberibe (Kuva: Mika Rönkkö)Valtavat nautakarjatilat, teolliset soijaviljelmät, maailman suurimmat avokaivokset ja sahateollisuuden avohakkuut aiheuttavat suurimman osan sademetsän hävityksestä. Amazonasin metsäisimmän osavaltion Amapán kuvernööri José Alberto Rodriques Cariberibe kuuluu vallitsevan kehityspolitiikan vastustajiin.

"Brasilian viranomaiset vaativat vahingollisten suurprojektien ajamista Amazonasilla samalla, kun he käyttävät aluetta maan eteläosien maakiistojen sosiaalisten jännitteiden laukaisijana. Sotilashallituksen soveltama kehitysmalli jatkuu Fernando Henrique Cardoson nykyisellä valtakaudella: se heijastaa suuryhtiöiden, ajastaan jälkeenjääneiden poliitikkojen ja teknobyrokraattien tarpeita", laukoo Cariberibe.

Brasilian sotilashallitus tuki 80-luvulle asti maattoman "liikaväestön" järjestelmällistä muuttoa eteläisen Brasilian maaseudulta ja suurkaupunkien slummeista harvaanasutun Amazonasin alueen kolonisoimiseksi. Siirtolaisten virta ei ole paljon vähentynyt siviilihallitusten aikana. Maattomat köyhät joutuvat kilpailemaan elintilasta suurmaanomistajien viljelyhankkeiden kanssa.

"Suurmaanomistajat ovat sademetsän pahimpia tuholaisia. Heidän nautakarjalaumansa ja soijaviljelmänsä jättävät muutamassa vuodessa jälkeensä pelkän hävitetyn maan", väittää Praia Altan keräilytalousalueen asukkaiden puheenjohtaja José Claudio de Silva.

Soijanviljelyn tarpeisiin raivataan jatkuvasti uusia alueita sademetsää ja nyt Amazon-joen varteen pikkukaupunkeihin rakennetaan soijanvientisatamia. Liittovaltion tukipolitiikka suosii soijan kasvattamista vientiin valuuttatulojen toivossa. Soijaa viedään lähinnä eteläiseen Brasiliaan ja teollisuusmaihin pääosin sikojen rehuksi.

Sademetsistä avohakattu maa on ravinneköyhää ja altista eroosiolle. Brasilian ympäristöviraston Ibaman mukaan laidunmaa köyhtyy Amazonasilla tehokarjatalouden käytössä kelvottomaksi keskimäärin kymmenessä vuodessa. Maan köyhtyessä karjatilalliset ja soijanviljelijät joutuvat jatkuvasti joko raivaamaan metsää tai hankkimaan pienmaanomistajien palstoja. Samalla kun maanomistus keskittyy, maa köyhtyy.

Suurimittaiset kehityshankkeet työntävät köyhiä viljelijäperheitä yhä syvemmälle sademetsään. Pienviljelystä elantonsa hankkivat uudisasukkaat nakertavat metsää osaltaan kaskeamalla koskemattomia metsäalueita henkensä pitimiksi. Kuivaan aikaan kaskitulet leviävät tuhoisiksi metsäpaloiksi.

Luonnon suojelijat

Laittomat kaupalliset hakkuut huolestuttavat Brasilian ympäristöjärjestöjä kuitenkin enemmän kuin uudisasukkaiden kaskitulet. Brasilian strategisten asioiden sihteeristön SAE:n arvion mukaan 80 prosenttia Amazonasin hakkuista on laittomia. Paikallisviranomaiset eivät joko pysty tai halua rajoittaa metsien hakkuita.

"Metsän perinteiset asukkaat ovat ainoa este sademetsän hävittämiselle. He pitävät läsnäolollaan ja vastarinnallaan avohakkaajat loitolla", väittää Amapán osavaltion kuminkerääjäjohtaja Joaquim de Souza sademetsän keskellä kotikylässään Carvãossa.

Ranskan Guyanan kainalossa makaavan vaikeakulkuisen Amapán metsäpeitteestä on osavaltion viranomaisten mukaan jäljellä vielä 98 prosenttia. Harvaanasutun metsän asukkaat hankkivat toimeentulonsa keräilystä, pienviljelystä ja kalastuksesta.

"Kumipuun kautsun, pará-pähkinöiden, açaí-palmun uutteen ja muiden metsän hedelmien keräilijä ja kalastaja haluaa säilyttää metsän monimuotoisuuden, koska hänen elantonsa perustuu sen kestävälle hyväksikäytölle", vakuuttaa de Souza.

Huumeen korruptoimat

Amapán vaihtoehtokuvernöörin José Cariberiben hallintokaudella on päättäväisesti ajettu "kestävän kehityksen ohjelmaa", joka on herättänyt osavaltion entisissä vallanpitäjissä kiihkeää vastustusta. Osavaltion parlamentti äänesti viime vuoden lopulla Cariberiben erottamisesta. Suoralla kansanvaalilla valitun kuvernöörin erottaminen tosin todettiin Brasilian liittovaltion korkeimmissa hallinto-oikeudessa jo kertaalleen laittomaksi, mutta Amapán edustajainhuoneen enemmistö haluaa yhä päästä Cariberibesta eroon.

Kuvernöörin esikunta selittää vastustusta korruptiolla: monilta johtavilta virkamiehiltä ja poliitikoilta paljastui yhteyksiä huumekauppaan, kun osavaltion hallitus kutsui Amapáan liittovaltion huumepoliisin erityistutkimusyksikön. Muun muassa Amapán parlamentin puheenjohtajaa syytetään huumekauppaan sekaantumisesta.

Artikkeli jatkuu >>>


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!