Galaxy soittaa monikulttuurista perinnemusiikkia

Teksti: Markus Ojala

PitkätMuuttoliike ja pakolaisuusMaailma kylässä -festivaaliKulttuuriMusiikkiAfrikkaLänsi-AfrikkaSenegalEurooppaLänsi-EurooppaSuomi

Senegalilaista popmusiikkia soittava Galaxy tähtää uudella levyllään euroopanlaajuiseen menestykseen. Suomeen asettuneen bändin tarina on malliesimerkki kulttuurien kohtaamisesta.

Kuva: Petri Kuokka
Rumpali Ousseynou M'Baye, laulaja ja saksofonisti Rane Diallo sekä basisti Pape Sarr kuuntelevat miksauspöydän ääressä äänitysten tuloksia. (Kuva: Petri Kuokka)

Basisti ja Galaxy-bändin johtohahmo Pape Sarr elää kiireistä kevättä. Maailman musiikin keskuksen studiolla äänitetään parhaillaan Galaxyn uutta levyä, ja nauhoitukset pitäisi saada valmiiksi ennen kesän konserttikiertueita. Puhelin on käynyt viime päivinä kuumana, kun bändiä on kyselty festivaaleille ympäri pohjolaa ja Baltian maita.

Pape Sarr kertoo, ettei kesän suunnitelmia ole lyöty vielä lukkoon: tilanne elää kaiken aikaa ja kalenterissa on yhä tilaa. Epävarmuutta tässä vaiheessa kevättä ei yhtään vähennä Britanniassa riehuva suu- ja sorkkatauti, jonka vuoksi saarivaltion festarit ovat vaarassa. Galaxylle se merkitsisi ainakin Walesin matkan peruuntumista.

"Suomen tapahtumista on varmistunut esiintyminen Kihauksen kansanmusiikkijuhlilla, ja Maailman musiikin keskuksen kanssa on myös tänä vuonna suunnitteilla Teranga-klubi", Pape luettelee. Kulttuurikaupunkisäätiön tukemana vuosi sitten henkiin herätetty maahanmuuttajamuusikoiden klubisarja on siis saamassa jatkoa. Pape isännöi suuren suosion saanutta klubia viime kesänä.

Vuorenvarmaa joka tapauksessa on, että Galaxya kuullaan toukokuun lopulla Kaisaniemessä Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen järjestämillä Maailma kylässä -festivaaleilla. Tapahtuma on bändille tuttu jo neljän vuoden takaa. "Töölön makasiineilla oli hieno tunnelma ja paljon ihmisiä", Pape muistelee vuoden 1997 tapahtumaa. Tänä vuonna väkeä on takuulla vielä enemmän.

"Kappale ei ole koskaan valmis"

Galaxyn parhaillaan studiossa työstämä uusi levy julkaistaan kesällä. Vielä nimettömänä pysyvästä pitkäsoitosta on tulossa erittäin monipuolinen. "Levyllä on vaikutteita ainakin salsasta, reggaesta ja bolerosta. Mukana on myös traditionaalista mbalaxia sekä täysin rumpupohjaista musiikkia", Pape Sarr valottaa.

Muodikkaista lattarisaundeista huolimatta mbalax eli moderni senegalilainen popmusiikki on edelleen kaiken perusta. "Juuremme ovat mbalaxissa, ja sen sabar- ja tama-rumpuihin perustuva rytmivoittoinen sointi on yhä tallella", vakuuttaa Pape. "Levyllä kuultava salsakin on enemmän 'salsa-mbalaxia' kuin aitoa salsaa", basisti naurahtaa.

Rane Diallo (Kuva: Petri Kuokka)Levyä on valmisteltu pitkään ja hartaasti, onhan bändin edellisen albumin Nobeelin julkaisusta jo nelisen vuotta. "Työskentelytapamme on aikaa vievä. Sävellämme kappaleita useaan kertaan, ja kuukausien aikana biisit muuttuvat paljon. Haluamme usein myös soittaa kappaleita yleisön edessä, mikä antaa meille uusia ideoita ja tuntemuksia", Pape kuvailee albumin syntyprosessia.

Nauhoitukset ovat Papen mukaan sujuneet hyvin tuottaja Eero Koivistoisen johdolla. "Eero tuo mukaan puhallinsoittimia ja soittaa itsekin levyllä", hän kertoo. Jazzin konkarisaksofonisti ja säveltäjä Koivistoinen on Galaxylle tuttu viime vuosien yhteisistä jazz-projekteista. Senegalese Drums -nimellä esiintyneet galaxylaiset ovat kiertäneet Koivistoisen ja kosketinsoittaja Seppo Kantosen kanssa lukuisissa jazz-tapahtumissa ja äänittäneet myös yhteisen levyn.

Mbalax uppoaa kaikenikäisiin

Galaxya pidetään yhtenä Euroopan korkeatasoisimpana afrikkalaisyhtyeenä. Bändin taival alkoi Suomessa vuonna 1992, mutta kolme sen jäsenistä saapui pohjolaan jo aiemmin. Kitaristi Hasse Walli kokosi 80-luvun lopussa senegalilaisista muusikoista Asamaan-kokoonpanon, johon Pape Sarrin lisäksi nykyisistä galaxylaisista liittyivät saksofonisti ja laulaja Rane Diallo sekä tama-rumpua soittava Yamar Thiam.

Kolmikko tuntee toisensa jo 1970- ja 80- luvuilta, jolloin he soittivat Senegalin johtavissa yhtyeissä. Rane Diallon historiaan kuuluu muun muassa mbalax-musiikin kansainväliseen menestykseen johtaneen Youssou N'Dourin Super Etoile -bändi. Asamaanin vähitellen hajotessa Suomeen kotiutuneet Pape, Rane ja Yamar muodostivat Galaxyn, ja mukaan tulivat yhtyeen nuoremmat jäsenet, kitaristi Libasse Sall ja rumpali Ousseynou M'Baye.

Lukuisat yhteiset esiintymiset, musiikkityöpajat ja harjoittelu ovat vuosien varrella hioneet ryhmän yhteissoiton tiiviiksi. Yhtye äänitti 90-luvulla kolme kasettia Senegalin markkinoille, ja vuonna 1997 Maailman musiikin keskuksessa näiden materiaalista koottiin bändin ensimmäinen albumi Nobeel.

"Nobeel oli suuri menestys paitsi Senegalissa myös Pohjoismaissa", Pape Sarr kertoo. "Ruotsissa levy oli vielä suurempi menestys kuin Suomessa, ja sen julkaisun jälkeen kaikki paikat täyttyivät yleisöstä kiertueillamme Pohjoismaissa."

Kuva: Petri Kuokka
Rane Diallo purkittaa uuden levyn lauluosuuksia Maailman musiikin keskuksen studiolla Helsingin Kruununhaassa. (Kuva: Petri Kuokka)

Galaxyn soittama rytmikäs tanssimusiikki sopii kaikille yleisön koostumuksesta päätellen. "Yleisössä on kaiken ikäisiä: nuoria, keski-ikäisiä, jopa yli 60-vuotiaita. Musiikkimme ei ole häiritsevää, joten sitä voi sekä tanssia että vain kuunnella paikallaan." Mbalax tuntuu siis olevan koko kansan musiikkia aivan kuten kotimaassa Senegalissakin, jossa yhtye on vieraillut lähes joka talvi.

Nykyaikaista mutta juurevaa

Senegalilainen musiikki elää ja kehittyy jatkuvasti, eikä siitä saa oikeaa kuvaa kuuntelemalla Youssou N'Dourin tai Baaba Maalin levyjä - eikä edes astetta perinnetietoisemmaksi tituleerattua Galaxya. "Otamme vaikutteita kotimaamme uusista tuulista mutta jätämme myös pois paljon sellaista, joka tuntuu meistä olevan liikaa", Pape Sarr selittää.

"Mbalax perustuu rytmille, ja Senegalissa se on vielä monimutkaisempaa, lähes häiritsevää. Myös Galaxyn soitossa rytmi on pääosassa mutta hieman kevyempänä ja yksinkertaisempana."

Senegalilaisen yleisön korvaan Galaxyn soitto kuulostaakin seesteiseltä ja kurinalaiselta paikallisen mbalaxin villinä hakkaavien rytmien lomassa, Pape kertoo. Se ei ole ainakaan vähentänyt yhtyeen suosiota kotimaassa. Nobeelin Bet Sebbi -single soi kuukausien ajan Senegalin radiossa ja video pyöri televisiossa jatkuvasti. "Kappale on hyvin tehty mutta ei mitenkään kovaääninen tai monimutkainen."

Eurooppalaiselle korvalle kevennettyä rummutusta tai ei, traditionaaliset rytmit ja lyömäsoittimet ovat senegalilaisen popmusiikin suola. "Länsimaisessa popissa lasketaan aina yksi-kaksi-kolme-neljä. Senegalissa me sekoitamme kuviota hieman, jätämme vaikka välistä ykkösen", pohtii Pape musiikkikulttuurien eroja. "Mbalaxissa on aina tilaa improvisaatiolle - itse asiassa koko musiikki perustuu improvisoinnille."

Senegalilaisesta perinteestä kumpuavat myös Rane Diallon sanoitukset. Nobeelilla lauletaan paitsi rauhan ja rakkauden puolesta myös oman kulttuurin vaalimisesta sekä läheisten ihmisten välittämisen tärkeydestä. "Teemat ovat läsnä senegalilaisessa kulttuurissa, opimme ne jo lapsena. Mutta Suomessa olon aikana olemme todella ymmärtäneet, kuinka tärkeää on pitää hyvät suhteet ystäviin ja sukulaisiin", Pape kertoo.

Jatkuvaa liikettä

Perinteiden ja niiden arvostuksen väheneminen pistää Papen silmään nykyisessä kaupunkikulttuurissa. "Itä- ja Pohjois-Suomessa ihmiset arvostavat perinteitä ja ne ovat läsnä heidän elämässään. Matkustaessani maaseudulla huomaan, että ihmiset yhä toivottavat vieraat tervetulleiksi."

"Täällä Helsingissä elämäntyyli on toinen: ajatellaan menoja, rahaa, kahvia, hoidettavia asioita. Kellään ei ole aikaa. Kaupunkeihin muutto on muuttanut ihmisten käsitystä traditioista ja niiden arvosta. Samanlainen kehitys näkyy myös Senegalin kaupungeissa."

Jos maaseudulla näkyy omien perinteiden mukainen elämäntapa, Helsingissä tulee esiin yhä enemmän monikulttuurisuus. Papen mielestä monikulttuurisuus on eri kulttuurien yhdessäeloa, mikä ei aina ole ongelmatonta. Hän on muuttanut paljon elämäntyyliään Suomeen muutettuaan.

"Uuteen kulttuuriin sopeutuminen ei ole helppoa. Aluksi ihmettelee erilaisia tapoja ja kysyy, miksi näin tehdään. Ajattelin monta kertaa "tämä on väärin, hän ei tee oikein", kunnes aloin ymmärtää syitä toisen käytökseen. Vain oppimalla tuntemaan toisen ihmisen voi ymmärtää hänen käytöstään. Se juuri on oikeaa monikulttuurisuutta: oppia ymmärtämään toista ennen kuin kritisoi."

Suomen muuttumista monikulttuurisemmaksi ilmentävät hyvin lukuisat kansainvälisen musiikin tapahtumat, joista Maailma kylässä -festivaali on oiva esimerkki. "Maailma kylässä on tilaisuus, jossa erilaiset ihmiset voivat olla yhdessä ilman erottelua", Pape näkee. Samalla se on paikka, jossa tarjoutuu mahdollisuus oppia tuntemaan erilaisia ihmisiä. Tämä vaatii myös suomalaisilta monikulttuurista asennoitumista.

"Suomalaisten pitää oppia lähestymään ja olemaan helpommin lähestyttäviä: kanssakäyminen on ehto toisen tunteiden ymmärtämiselle. Pitää hyväksyä se, että maailma on monikulttuurinen. Suomalaisetkin ovat aikoinaan tulleet tänne muualta, sillä ihmiset matkustavat, ovat aina matkustaneet. Sellainen on maailma - moving around."

Aikooko Galaxykin lähteä vielä liikkeelle? "Vain musiikillisesti", Pape nauraa. "Kotimme on Senegalissa ja Suomessa: meillä on jo perheet täällä."


Galaxyn kotisivut löytyvät Maailman musiikin keskuksen sivustosta:
Global Music Centre - Maailman musiikin keskus


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!