Thaimaalainen Tuonelan virta

Teksti: Timo Kuronen

TerveysYmpäristöSaasteAasiaKaakkois-AasiaThaimaa

Pienen länsithaimaalaisen kylän asukkaat taistelevat sananmukaisesti hengestään puron tuomaa hidasta kuolemaa ja viranomaisten välinpitämättömyyttä vastaan.

Kuvat: Timo Kuronen
Jokiveden mukanaan tuoma myrkky on aiheuttanut vakavaa sairastelua ja 10 kyläläisen ennenaikaisen kuoleman. (Kuva: Timo Kuronen)

Pieni kirkasvetinen joki mataline putouksineen mutkittelee rehevän metsikön keskellä. Auringon paisteessa vihreänä kimalteleva metsä heijastuu vedenpinnasta. Tekee mieli pulahtaa virkistäytymään keskellä kuumaa päivää. Muistan kuitenkin varoitukset. Todellakin, useat rannan puista ovat kuivuneet pystyyn. Hyönteiset ja sammakot ovat ihmeellisellä tavalla hiljaa. Paikka on petollisen kaunis.

Edellisenä iltana kymmenet kyläläiset punaisissa ja valkoisissa perinneasuissaan kokoontuivat saman puron rannalle. Jokainen heistä asetti nokareen tahmeaksi keitettyä gluteenipitoista riisiä ja toisen nokareen taroa koristellun bambulautan päälle. Sen jälkeen kynttilän- ja kuunvalossa askaroineet kyläläiset lausuivat rukouksen ja laskivat lautan kellumaan veden päälle.

Kuva: Timo KuronenTammikuun täydenkuun aika on perinteisesti Länsi-Thaimaan metsäalueilla asuvien karenien, Thaimaan suurimman etnisen vähemmistön, sadonkorjuun juhlaa. Pieniltä viljelystilkuiltaan, metsästä ja joesta elantonsa saavat yhteisöt järjestävät vuosittain näyttävän juhlan pellon ja metsien henkien kunniaksi ruokaseremonioineen, lauluineen ja tansseineen.

Parinsadan ihmisen Klity Laang -kylässä Klity-puron varrella (katso kartta) tämänvuotinen juhla omistetaan erityisesti puron hengelle, joka on ollut kateissa useita vuosia. Epätoivon tunnelmassa myöskään sadonkorjuujuhlia ei ole järjestetty seitsemään vuoteen.

Syynä on jokiveden mukanaan tuoma myrkky, joka on aiheuttanut vakavaa sairastelua ja 10 kyläläisen ennenaikaisen kuoleman. Myrkkyä puroon on lykännyt peninkulman päässä yläjuoksulla samassa luonnonpuistossa yli 20 vuotta toiminut lyijynerotuslaitos Klity Mine.

Vähemmistö vaikenee

Kyläläiset muistelevat, kuinka ennen niin kirkkaan, kaloja, rapuja ja katkarapuja vilisseen joen vesi alkoi 1990-luvulla yhä useammin muuttua ruosteenväriseksi ja pahanhajuiseksi. Varsinkin sadekauden aikana lyijynerotuslaitoksen jätevedet kiviaineksineen ja kemikaaleineen vuosivat yli jätealtaan reunan suoraan Klity-jokeen.

Ilmaisen ruoan katoamisen lisäksi juomaveden saannista tuli ongelma, ja pian siipikarjaa ja vesipuhveleita alkoi menehtyä, kun ne olivat juoneet puron vettä. Erityisesti kuivalla kaudella vettä oli mahdotonta saada muualta.

Silloin tällöin tehdas pysäytettiin valitusten vuoksi joksikin aikaa, mutta pian ongelmat palasivat. Alajuoksun kyläläiset eivät halunneet tuoda kärsimyksiään esiin julkisesti, sillä useita kaivoksia pyörittävän Phol & Sons -yhtiön omistaa vaikutusvaltainen poliitikko, Kanchanaburin maakunnan entinen kansanedustaja.

Kuva: Timo Kuronen
Puhdasta vettä ei riitä kaikille, joten lyijyvettä on pakko käyttää. (Kuva: Timo Kuronen)

Kyläläiset halusivat tulla toimeen omillaan, ja julkisen kohun ajateltiin vain pahentavan heidän ja muiden karenien asemaa maakunnassa.

Jo vuonna 1989 silloinen kansallinen ympäristölautakunta mittasi erittäin korkeita lyijypitoisuuksia tehtaan läheisyydessä, ja Klityn alajuoksun suuren Srinagarindin tekoaltaankin veden lyijymäärä ylitti nelinkertaisesti juomaveden turvarajan. Paikallisia asukkaita ei kuitenkaan tuolloin testattu.

Vettä sakeampaa

Viranomaisten hitaasta toiminnasta kertoo se, että saasteviranomaiset mittasivat joen veden ja sedimenttien lyijypitoisuudet uudelleen vasta vuonna 1998, kun kansalaisjärjestöt ja lehdistö olivat kertoneet uusista pahoista jätevesipäästöistä ja Klity Laangin ihmisten myrkytyksen oireista.

Vaikka tulokset olivat hälyttäviä, terveysviranomaiset tulivat ottamaan veritestejä kyläläisiltä vasta seuraavana vuonna.

Kyläläisten veri paljastui lyijynsakeaksi. Aikuisten keskimääräinen lyijypitoisuus oli 23–28 mikrogrammaa desilitrassa, kun thaimaalaisten normaali arvo on noin 5. Alle kuusivuotiaitten klityläislasten lyijyarvot vaihtelivat 20 ja 44 mikrogramman välillä.

Tulokset eivät saaneet kuitenkaan terveysviranomaisia määräämään lääkitystä tai jatkotutkimuksia. Vasta Karenien tutkimus- ja kehittämiskeskuksen julkisen kampanjoinnin jälkeen pahimmasta lyijymyrkytyksestä kärsivät lapset otettiin väliaikaiseen sairaalahoitoon.

Lyijyvettä on pakko käyttää

Kaksivuotias Orathai Nasuantasanee on yksi uhreista. Tyttö näyttää kalpealta ja heikolta ja itkee lähes koko ajan. Orathain isä Anant kertoo, että tyttären veren lyijypitoisuus on 35 mikrogrammaa ja hän vietti viime lokakuussa sairaalassa 10 päivää äitinsä kanssa.

Nyt äiti on kuollut: hän otti lyijymyrkytyksestä ja epätoivosta kärsineenä itseltään hengen viime vuoden lopulla. Anant hoitaa neljää lastaan yksin.

"En voi viedä lastani lääkäriin, sillä matka lähimpään kaupunkiin on pitkä ja maksaa paljon. Parasta olisi jos lääkärit voisivat tulla kylään säännöllisesti", Anant sanoo.

"Kylään tulee nyt vuorilta vettä ohutta putkea pitkin, mutta se ei riitä kaikille. Joudumme turvautumaan puroveteen myös silloin, kun työskentelemme päiväkausia etäisillä riisipelloilla. Vettä on mahdotonta kantaa sinne asti", hän jatkaa kyläläisten tilanteesta.

Monet kyläläiset kärsivät samoista oireista kuin kahdeksan aiemmin kuollutta. Heillä on huimausta, lihaskipuja ja turvotusta kaikkialla kehossa. Useat pikkulapset ovat joko ruumiinrakenteentaan tai älyltään alikehittyneitä. Yksi tyttö syntyi ilman sukuelimiä, eräällä pojalla oli 12 sormea ja varvasta.

Viranomaiset vaativat näyttöä

Terveysministeriössä ollaan vahvistettu Klityn korkeat lyijypitoisuudet mutta yhteyttä korkeaan sairastavuuteen ei haluta myöntää. Erään ministeriön korkean virkamiehen sanoin: "On todennäköistä, että joillekin kyläläiselle on kehittynyt krooninen lyijymyrkytys, mutta on ennenaikaista panna kuolemantapaukset ja epämuodostumat lyijyn syyksi ilman tieteellistä näyttöä."

Viranomaisten mukaan syrjäisten alueiden ihmiset kärsivät usein epämääräisistä taudeista, joihin syynä voivat olla malaria, aliravitsemus tai perintötekijät. Ilman pitäviä todisteita kyläläiset eivät voi voittaa korvauksia oikeudenkäynnissä kaivosyhtiötä tai viranomaisia kohtaan.

Karenien tutkimus- ja kehittämiskeskuksen johtajan Surapong Kongchantukin mukaan kyläläisillä on riittävästi empiiristä näyttöä: he ovat nähneet ongelman synnyn ja eläneet sen kanssa vuosikausia. Lääkärit sen sijaan ovat käyttäneet diagnoosiensa tekemiseen vain muutamia tunteja.

"Klityn pilaantuminen on aiheuttanut koko yhteisön sairastumisen. Eri alojen viranomaisten tulisikin toimia aktiivisesti yhdessä kyläläisten kanssa, jotta heidän hoitonsa onnistuisi ja elinympäristö puhdistuisi", Surapong toteaa.

Klityn lyijynerotuslaitos suljettiin vuonna 1998, eikä sen toimilupaa ole sen jälkeen uusittu. Sakkoja ympäristölainsäädäntöä rikkoneen tehtaan omistaja sai noin 300 markkaa. Vaikka puron vesi näyttääkin nykyään kirkkaalta, sen pohjaan ja penkkoihin on 20 kilometrin matkalla kasaantunut arvioiden mukaan 15 000 tonnia lyijypitoisia sedimenttejä. Niiden poistamista on suunniteltu, mutta hanke saattaa johtaa uuteen luonnonpuistoa ja alajuoksun vesistöjä haavoittavaan ympäristökatastrofiin.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Timo Kuronen