Kumarrus ympäristölle

Keväällä 2001 sai alkunsa merkillinen liike. Ideana oli kutsua yksittäisiä ihmisiä keräämään maasta vähintään yksi roska päivässä. Liikkeen jäsenet sitoutuvat haastamaan mukaan yhden uuden ihmisen. Roska päivässä -liike onkin levinnyt nopeasti läpi Suomen ja Internetin välityksellä myös muihin maihin.
 

Osattomat eivät piittaa ympäristöstään

Roskaamisongelma voi kehitysmaissa – kuten esimerkiksi Etelä-Afrikassa – liittyä epäoikeudenmukaisiin maanomistusoloihin.

”Mustat afrikkalaiset eivät käytä roskakoreja. Apartheid teki meistä ulkopuolisia omassa maassamme. Ilman sitä ylpeyttä, jonka saa oman maansa omistajuudesta, monet mustat eivät välitä pitää paikkoja siistinä. Miksi pitäisivätkään, kun kaikki mitä he näkevät mailien säteellä kuuluu jollekin toiselle?”, pohtii johannesburgilainen katusiivooja Mavis Landu’s Sisyphean.

Roskien kerääminen on IN!Etelä-Afrikan epäoikeudenmukainen lainsäädäntö esti mustia omistamasta maata edes asuttamissaan kurjissa slummeissa. Roskaamisesta tuli toisaalta ylevä protesti osattomuutta kohtaan ja toisaalta vain huono, itseään ylläpitävä tapa. Järjestelmä söi luonnollisen kaupunkilaissuhteen asukkaiden ja kaupunkiympäristön väliltä.

”Pitkän aikaa tämä ei ollut meidän kaupunkimme”, sanoo Sam Mafatshe, 30, joka on kasvanut Sowetossa, poliittisen aktivismin ytimessä.

”Kaupunki ja sen kauniit pohjoiset esikaupunkiosat kuuluivat valkoisille. Me emme nähneet mitään väärää roskaamisessa. Näimme vanhempiemme roskaavan, ja kun itse teimme samaa, he eivät kieltäneet meitä. Nyt kun omistamme itse kaupungin, tilanne on alkanut hyvin hitaasti muuttua. Mutta on hyvin vaikeata muuttaa tapojaan, kun on koko ikänsä tottunut heittämään roskat ulos ikkunasta”, Mafatshe jatkaa.

Sama osattomuuden tuoma välinpitämättömyys heijastuu monissa kehitysmaiden suurkaupungeissa. Varaton ja maaton väestö vaeltaa jo ennestään ylikuormitettuihin kaupunkeihin, jotka hukkuvat jätteisiin ja roskiin. Erityisen paha tilanne on monissa Aasian suurkaupungeissa, kuten Manilassa, Bangkokissa ja Jakartassa. Esimerkiksi Manila tuottaa Greenpeacen tilastojen mukaan 6 000 tonnia kiinteätä jätettä päivässä, kolmanneksen enemmän kuin viisi vuotta sitten.

Oma toiminta luo osallisuutta

”Ratkaisu välinpitämättömyyteen on välittäminen”, sanovat Roska päivässä -liikkeen aktiivit. Ensin vaikka yhden roskan muodossa, joka kerätään maasta joka päivä. Jos miljoonakaupungin miljoona asukasta tekee tämän pienen teon joka päivä, tuloksia syntyy nopeasti.

”Roskien kerääminen myös ehkäisee roskien heittämistä. Ihminen, joka kerää maasta toisten roskia, ei varmasti roskaa itse. Samoin on tutkimuksissa todettu, että jo valmiiksi roskaiseen ympäristöön heitetään helpommin lisää roskia kuin siistinä pidettyyn ympäristöön”, sanoo Roska päivässä -liikkeen perustaja Tuula-Maria Ahonen.

”Ympäristöongelmat vyörytetään usein tiedotusvälineissä tavallisten ihmisten päälle niin massiivisina ja ylivoimaisina, että yksittäinen ihminen lamaantuu toimintakyvyttömäksi niiden alle. Roska päivässä -liikkeen toimintafilosofia on päinvastainen”, liikkeen perustaja pohtii.

Kun ihminen havahtuu ensin toimimaan lähiympäristönsä puolesta pienellä päivittäisellä teolla, tämä muutos alkaa vähitellen vaikuttaa toimijan ekologiseen – ja muuhun ajatteluun. Jotkut kriitikot huomauttavat kuitenkin, että pelkkä roskien maasta noukkiminen ei riitä – ainakin kehitysmaissa vaaditaan suuria investointeja koko jätehuoltoketjun parantamiseksi ennen kuin pysyvää muutosta voidaan saada aikaiseksi.

Roska päivässä -liike saattaa kuitenkin toimia oivana asenteen muokkaajana. ”Pienessä teossa voi asua suuri henki”, tiivistää liikkeen jäsen Raimo O. Kojo.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!