Levollisia kuvia Indonesiasta

Kimmo Kirveksen kuvat Sumatralta Acehin maakunnasta kertovat siitä arjesta, jota mellakat ja levottomuudet eivät tavoita.

Teksti: Johanna Kurki

PitkätKulttuuriTaideAasiaKaakkois-AasiaIndonesia

Joensuulainen valokuvaaja Kimmo Kirves on pakannut rinkkansa neljänä viimeisenä kevättalvena suunnaten Indonesian Sumatralle, kolmena vuonna erityisesti saaren pohjoiseen maakuntaan Acehiin. Matkat ovat taittuneet maastopyörällä, vaikka korkeuserot vuoristoisessa maakunnassa hipovatkin Norjan luokkaa. Extreme-matkailijaksi Kirves ei kuitenkaan itseään tunnista.

"Matkanteko jaksottuu ajamiseen ja lepäämiseen. Tarkoituksena ei ole rynnätä paikasta toiseen, vaan tärkeintä on pysähtyä ja jäädä seuraamaan, miten elämä ympärillä sujuu. Kontaktit syntyvät luonnollisemmin, kun liikun pyörällä ja pyrin elämään kuten paikallisetkin", Kirves kertoo.

Kuva: Kimmo Kirves
Skootterimatkalle koko perheen voimin. (Kuva: Kimmo Kirves)

Matkoillaan Kirves on kuvannut acehilaisia arkielämän askareissaan. Valokuvista on koottu näyttely Sateenkirkastama vihreä, joka on parhaillaan esillä Joensuun Carelicumissa. Monet näyttelyssä vierailleet ovat hämmästelleet, kuinka rauhallinen ja levollinen tunnelma kuvista välittyy. Missä ovat ne levottomuuden merkit, joita uutisten kautta on viime vuosina Indonesiasta koteihimme välitetty?

"Uutisointi juurruttaa mielikuvaa jatkuvista levottomuuksista ja epätoivosta. Levottomuudet keskittyvät kuitenkin suurimpiin kaupunkeihin ja ovat usein opiskelijaryhmien ajamia. Mellakoiden voima ei ylety pieniin maalaiskyliin, joissa enemmistö maan väestöstä kuitenkin asuu", Kirves painottaa.

Maailman suurimmasta muslimivaltiosta on välitetty myös uutiskuvia, joiden kautta tietyt ääriryhmät ovat alkaneet leimata käsitystä koko maan uskonnollisesta käyttäytymisestä.

"Arjen islam maaseudulla on toista. Lapset kasvatetaan pienestä pitäen sellaisten oppien mukaan, jotka kannustavat rauhaisaan rinnakkaiseloon ja luovat samalla turvallisia rajoja. Perheyhteisön ja lähimmäisten tärkeyttä korostetaan suvaitsevaisessa hengessä."

Kirveksen kuvissa aherretaan pelloilla viljelysten parissa, levähdetään kahvitauolla, teurastetaan nautoja, matkustetaan koko perheen voimin mopolla, taitetaan matkaa jokiveneillä, hiljennytään rukouksiin Ramadanin päättyessä ja pelataan maakunnassa suosittua peliä, lentopalloa.

"Kampung-Melidin kylässä isännät tavasivat sanakirjan avulla elämänohjeita. Heidän mielestään minun olisi kannattanut opetella sahaamaan, alkaa elää kuin kunnon muslimi, rukoilla, perustaa perhe ja opetella pelaamaan lentopalloa. Samalla olisin voinut unohtaa pohjoisen maailmankolkan, jossa heidän mielestään on niin paljon turhaa."

Ihmiset kyllästyneitä taisteluun



Vaikka suurin osa acehilaisista suhtautuikin pyöräilevään valokuvaajaan myönteisesti ja luottavaisesti, kohtasi Kirves matkoillaan myös epäluuloisia katseita. Maakunnan itsenäisyyttä ajavan Vapaa Aceh -sissiliikkeen kannattajat ovat varuillaan, sillä alueella parveilee Indonesian lähettämiä sotilas- ja poliisijoukkoja, jotka ovat sortuneet myös ihmisoikeusloukkauksiin.

"Matkustellessa alueella, jossa käydään sissisotaa, joutuu usein kohtaamaan epäluulon eri muodot ja vainoharhaisuuden. Juuret epäluuloisuudelle ovat syvällä maassa, jossa on ollut paljon levottomuuksia ja jossa erilaiset etniset ryhmät taistelevat tilastaan. Vaikka presidentti Megawati Sukarnoputri pyysi elokuisessa puheessaan anteeksi alueella tapahtuneita ihmisoikeusloukkauksia, epäluulon siemenet ovat yhä syvällä", Kirves pohtii.

Sissiliikkeen kannattajat yrittävät saada ääntään kuuluville tekemällä erilaisia rikkeitä, minkä Kirves havaitsi niin käytännössä kuin lukemalla paikallisia sanomalehtiäkin.

"Sissiliikkeen kannattajat häiritsevät valtion polttoaine- ja muuta tavarankuljetusta räjäyttämällä rekkoja. Myös valtion rakennuksia, kuten kouluja ja virastoja on räjäytetty. Keväällä 2001 sissitoiminta tuntui keskittyneen erityisesti luoteiskolkkaan, jossa saattoi törmätä täysin autioituneisiin kyliin", Kirves kertoo.

Sissiliikkeen toiminta kiinnostaa kuitenkin vähemmistöä acehilaisista, useimmiten asialla ovat nuoret opiskelijat. Suurin osa maaseudun väestöstä on väsynyt ja kyllästynyt vapaustaisteluun.

"Levottomuudet ja sissisota eivät maatalon isännän elämää heilauta. Tärkeämpää on miettiä, kuinka saa ruokaa perheelle. Pelloilla tehdään töitä, sillä olot ovat pysyneet nyt jonkin aikaa vakaina ja ansiotaso on kohoamassa", Kirves toteaa.

Sateenkirkastama vihreä Joensuussa Carelicumissa 3.2.2002 asti.


 

Faktaa Acehista

 



  • Acehia pidetään islamilaisuuden satamana, sillä aluetta hallitsivat jo 1200-luvun alussa muslimisulttaanit. Acehista islam levisi muualle Indonesiaan.
     
  • Vapaa Aceh -itsenäisyysliike perustettiin noin 20 vuotta sitten, vaikkakin liikkeen juuret ovat paljon syvemmällä. Liikkeen kannattajat käyvät sissisotaa.
     
  • Indonesian hallinto on lähettänyt alueelle sotilaita ja poliiseja sekä perustanut tarkastuspisteitä. Acehilaiset syyttävät armeijaa väärinkäytöksistä ja raakuuksista erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana.
     
  • Suharton kaudella Aceh oli Indonesian armeijan erikoisvalvonnassa vuoteen 1998 saakka. Nykyinen presidentti Megawati Sukarnoputri on tyrmännyt itsenäistymishaaveet.
     
  • Aceh on Indonesian vaurainta aluetta öljy- ja maakaasuesiintymien vuoksi. Suurin osa alueen tuloista menee kuitenkin Jaavan keskushallitukselle.

    LÄHDE: Heikkilä-Horn M.-L. & Miettinen J. O. 2000. Kaakkois-Aasia. Historia ja kulttuurit. Keuruu: Otava.
     



Kumppani-linkit:
6/01: Afrikkalaisia sankareita ja häntäheikkejä
6/01: Suurvallan öljyturva
6/01: Valta kiehtoo myös auttajaa
6/01: Vaihtoehtolatinot ufojen kyydissä
6/01: Ruokamatkalle Afrikkaan
6/01: Suomioppia sudanilaisille
6/01: Aikamme sankari: Rita Rahayu

Kumppani 6/01 etusivu
Uusin Kumppanin numero


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!