Suomioppia sudanilaisille

Vaikka Suomi ei voi kehuskella pakolaisten suurella määrällä, se on nyt ensimmäisenä Euroopan maana ottanut vastaan sudanilaisia kiintiöpakolaisia. Kyseessä oli myös ensimmäinen kerta, kun saapujille annettiin Suomi-koulutusta kolmannessa maassa.

Teksti: Sanna Negus

Muuttoliike ja pakolaisuusKehitysyhteistyöAfrikkaPohjois-AfrikkaEgyptiSudanEurooppaLänsi-EurooppaSuomi

Suomi-kurssin päätösjuhla Egyptissä (Kuva: Saija Niemi/IOM)



Sudanin lähes 20 vuotta kestänyt sisällissota on vaatinut yli kaksi miljoonaa uhria ja saanut aikaan valtavan pakolaisvirran. Islamilaisen vallankumouksen jälkeen vuonna 1989 pakolaisvirta varsinkin kristinuskon ja alkuperäisuskontojen hallitsemasta etelästä kasvoi. Islamia vanhoillisesti tulkitseva Sudanin hallinto ei ole maltillisten muslimienkaan suosiossa. Heitäkin on paennut maasta suurin joukoin.

Monelle sudanilaiselle pakolaiselle pohjoinen naapurimaa Egypti on ollut ensimmäinen etappi. Siellä uudelleensijoitusta on voinut joutua odottamaan useita vuosia. Kukaan ei tarkalleen tiedä, kuinka paljon pakolaisia Egyptissä on. YK:n pakolaisstatuksen saaneita on noin 3 000 mutta joidenkin arvioiden mukaan sudanilaisia olisi maassa jopa viisi miljoonaa.

Elämä Egyptissä, joka on itsekin kehitysmaa, on vaikeaa. "Sudanilaisilla ei ole työlupia Egyptissä, ja lasten koulutusmahdollisuudet ovat huonot," kertoo YK:n pakolaisviraston UNHCR:n Kairon-toimistossa työskentelevä Anna-Mari Ojutkangas-Hedlund. Korkeastikin koulutetut sudanilaiset toimivat lapsenvahteina, tekevät hanttihommia rakennuksilla tai siivoavat pimeästi.

"Sudanilaisilla on täällä sellainen maine, että he tekevät töitä, jos vain pystyvät, eivätkä ole nirsoja," Ojutkangas-Hedlund jatkaa.

Suomi-kurssin malli siirtolaisjärjestöltä



Suomeen tulevat pakolaiset on valinnut Suomen työministeriön ja ulkomaalaisviraston valtuuskunta viime keväänä.

"Suomi toivoi erityisessä suojelutarpeessa olevia pakolaisia eli esimerkiksi yksinhuoltajaäitejä sekä sosiaalista suojelua ja erikoissairaanhoitoa tarvitsevia ihmisiä", Ojutkangas-Hedlund selittää. Eri heimoista koostuvien tulijoiden mukana on paitsi yksinhuoltajia isojen perheiden kanssa, myös yksittäisiä henkilöitä, joista jotkut odottavat muita perheenjäseniään myöhemmin Suomeen. Alunperin Suomeen tulijoita piti olla 110, mutta sittemmin luku on kasvanut kolmella vauvalla.

Nyt ensimmäistä kertaa Suomeen tuleville pakolaisille järjestettiin kolmipäiväinen suomalaiseen kulttuuriin perehdyttämiskurssi, orientaatio. Vaikka samantyylisiä kursseja on järjestetty muun muassa Irakissa al-Tashin pakolaisleirillä, ei Suomella ole ollut järjestelmällistä kulttuuriorientaatio-ohjelmaa. Kurssin aikana pakolaiset saivat tietoa muun muassa Suomen ilmastosta, hallintorakenteesta, suomalaisten tavoista ja kielestä.

Pakolaisiksi valittujen nimet julkistetaan seinällä (Kuva: Sanna Negus)



Aikaisemmin pakolaisia on perehdytetty vasta Suomessa vastaanoton alkuvaiheessa, mutta sudanilaisten kohdalla päätettiin tehdä poikkeus, koska sudanilaiset poikkeavat suomalaisista kulttuurisesti paljon enemmän kuin monet muut ryhmät.

"Kyseessä on ensimmäinen kiintiöpakolaisina tuleva sudanilaisryhmä, eikä heillä ole esimerkiksi sellaisia sukulaisia maassamme, jotka olisivat jo voineet kertoa etukäteen Suomesta," kertoo Katriina Teittinen työministeriön maahanmuutto- ja työlupa-asioiden tiimistä. Päätökseen vaikutti myös se, että Kansainvälisellä siirtolaisjärjestöllä IOM:llä oli jo valmis kurssimalli Kairossa. Järjestö oli käyttänyt kurssia Pohjois-Amerikkaan ja Australiaan matkaavien pakolaisten perehdyttämisessä.

Kulttuurierot askarruttavat



Perehdytys olikin tarpeellinen. Kun kysyttiin, missä Suomi sijaitsee, syvän hiljaisuuden rikkoi kirjavaan paitaan pukeutuneen miehen kommentti: "Se sijaitsee jossain Atlantin ja Mustanmeren välissä." Suomesta tiedettiin myös että "siellä on aina kylmä" ja että asukkaat ovat "kaikki kristittyjä" - mutta siihen se sitten jäikin.

Monesta oli huojentavaa tietää, että kesällä tarkenee ilman toppatakkia, mutta yötön yö sai monen puistelemaan päätään. Pakolaisille kuvat kesäisestä Suomesta toivat mieleen eteläisen Sudanin, jossa on samantyylistä vehreää järvimaisemaa, ja jotkut suomen kielen sanat kuulostivat etelässä puhutulta dinkalta.

Pakolaisia perehdyttänyt IOM:n konsultti Saija Niemi kertoo, että tietyt asiat herättivät keskustelua joka ryhmässä: erityisesti naisten ja miesten roolit - kuten työtehtävät ja perheen sisäinen työnjako - Egyptissä, Sudanissa ja Suomessa.

"Monenlaisia kysymyksiä ja kommentteja herätti se, että Suomessa naiset ja miehet työskentelevät ja osallistuvat lasten kasvatukseen ja kodinhoitoon," Niemi sanoi. Kun Sudanissa naiset ovat useimmiten kotona ja hoitavat lapsia ja kotitaloutta, Egyptissä roolit ovat menneet päälaelleen: miesten on vaikea saada töitä, kun taas naispuolisille lapsenvahdeille riittää kysyntää. Niiden väliin jää Suomen malli, jossa nainen ja mies ovat tasa-arvoisia - sitä oli monen vaikea mieltää.

Myös perhemalleista tuli puhetta. Eräs dinka-heimoon kuuluva mies kertoi, että heillä on normaalia, että miehellä on jopa 10 vaimoa. Tähän on miesten mukaan syynä se, että sairaudet verottavat vaimoja ja lapsia niin paljon, että halutaan varmistaa, että suku jatkuu. Monia kummastutti se, ettei morsiamesta makseta myötäjäisiä ja että lapset - jopa tytöt - muuttavat usein pois kotoa ennen avioliittoa. Sudanissa se ei olisi turvallista.

Eräs naisista pelkäsi menettävänsä tyttärensä, jos he päättävät muuttaa pois kotoa Suomessa, ja toinen kysyi, mitä tehdä, jos tytär ei suostu myötäjäisiin. Kysymyksiin vastattiin kertomalla, että Suomessa pakolaiset saavat toimia perheen sisällä omalla tavalla, lainsäädännön sallimissa rajoissa. Heille annetussa vihkosessa kerrotaan muun muassa, että Sudanissa yleinen naisten ympärileikkaus tai moniavioisuus on Suomessa kielletty. Suomessa lasten kuuluu käydä koulua, eikä heidän odoteta käyvän töissä, eikä heitä tai puolisoa saa kurittaa fyysisesti.

Suomalaiset kuvattiin pakolaisille rauhaa rakastavina, luotettavina sekä yksityisyyttä ja luontoa arvostavina. Pakolaiset saivat kuulla, että suomalaiset pitävät siitä, kun ulkomaalaiset opettelevat suomea. Suomalaisten vaitonaisuus ei tarkoita välttämättä epäluuloisuutta tai vihamielisyyttä, sillä suomalaiset eivät paljoa turise keskenäänkään.

IOM:n sudanilainen konsultti Benaiah N. Duku, joka laati käsikirjan Saija Niemen kanssa, teki usein kurssin aikana rinnastuksia sudanilaisten ja suomalaisten tapojen välillä. Kun Sudanissa juhlat jatkuvat aamuyöhön eikä kukaan viitsi valittaa melusta, Suomessa pitää olla hiljaa jo iltakymmeneltä etteivät naapurit häiriinny. Kun Sudanissa mies juo liikaa ja hoilottaa pitkin katuja, häntä pidetään onnellisena - Suomessa tämä ei kuulemma käy päinsä. Vaikkei luonnehdinta välttämättä vastaa todellisuutta, sudanilaisille ei toisaalta varmaankaan tule kauheana kulttuurishokkina nähdä lähiöiden arkipäivää, missä "onnellisia" suomalaisia miehiä ja naisia joskus näkyy.

Rohkein mielin matkaan



Kurssilla painotettiin suomen tai ruotsin kielen oppimisen tärkeyttä - se on avain sopeutumiseen. Kun oppii kieltä, saa helpommin töitä ja sopeutuu nopeammin, heille kerrottiin. "Kerro sinne Suomeen, että me aiomme tehdä kovasti töitä", yksi nainen evästi kouluttajaa. Yksi miehistä puolestaan totesi, että jos pystyy tekemään töitä Egyptissä - missä työolot ja palkkaus ovat surkeita - pystyy tekemään töitä missä vaan. Usealla Suomeen tulevalla on perhettä tai sukua edelleen Sudanissa. Sukulaisille pienikin avustus tilipussista olisi tervetullut.

Suomen aikuiskoulutusmahdollisuudet herättivät kiinnostusta. Kahden pienen tyttären kanssa Suomeen muuttava yksinhuoltajaäiti Gisella John kertoi, ettei saanut koulua päätökseen Sudanissa, mutta haluaisi jatkaa sitä uudessa kotimaassaan. "Suomeen tultuani haluan tietää maasta kaiken mahdollisen. Haluan ystävystyä suomalaisten kanssa, olla kuin sisarukset," hän sanoi toiveikkaana.

Myös viereisellä tuolilla istunut Festo Badi, joka lähtee Suomeen ilman vaimoaan, pitää suomalaisista saamaansa kuvaa myönteisenä, vaikkeivät he kuuleman mukaan ilmaise tunteitaan. "Tietysti alussa on outoa olla uudessa maassa. Mutta kyllä varmasti muutaman kuukauden kuluttua sitä on jo sopeutunut", hän arveli. Kukaan ei pitänyt mitään suomalaista tapaa tai asiaa vaikeana - ehkä peläten sitä, että arvostelu voisi jotenkin viedä jo luvatun paikan Suomen-koneessa.

Saija Niemen mukaan palaute pakolaisilta onkin ollut myönteistä. "He ovat olleet kiitollisia ja tyytyväisiä, että Suomesta saakka ollaan tultu auttamaan heidän sopeutumistaan Suomeen." Myös työministeriö pitää palautetta rohkaisevana. "Erityisesti kunnan työntekijät ovat kiitelleet kurssia hyödylliseksi ja toivoneet, että siitä tulisi vakituinen käytäntö. Pakolaiset, jotka jo lähtömaassa saavat tietoa Suomesta ja tulevaisuudestaan uudessa maassa, ovat huomattavasti rauhallisempia ja heidän odotuksensa suomalaiselta yhteiskunnalta ovat paljon realistisemmat", Teittinen kertoo. Samaa mallia toivotaan käytettävän jatkossakin muista maista tulevien pakolaisten kanssa.

Kaikki kurssille osallistuneet sudanilaiset ovat jo saapuneet Suomeen.


 

Faktaa Suomen pakolaispolitiikasta

 



  • Nykyisen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikan alkuna pidetään chileläisten pakolaisten vastaanottoa vuosina 1973-1977. Tämän jälkeen vastaanotettiin vietnamilaisia "venepakolaisia" vuonna 1979.
     
  • Vuonna 1985 Suomi alkoi vastaanottaa niin sanottuja kiintiöpakolaisia.
     
  • Suomen ulkomaalaisväestö kasvoi suhteellisen paljon 1990-luvulla. Vielä vuonna 1990 ulkomaan kansalaisten määrä Suomessa oli noin 21 200. Vuoden 2001 alussa ulkomaalaisia oli jo 91 100, mikä vastasi 1,7 prosenttia koko väestöstä.
     
  • Suomen ulkomaalaisten prosenttimäärä on yhä alhaisimpia koko Euroopassa.
     


Linkit
Tilastotietoa ulkomaalaisista Suomessa


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!