Ahneet biopiraatit

Teksti: Jukka Aronen

NäkökulmatTalousMaatalous ja maaseutuYhtiöt

Nykyaikainen merirosvo ei seilaa silmälappu päässä eikä papukaija olalla. Hän lentää ensimmäisessä luokassa liituraita päällä ja kännykkä taskussa.

Viime vuosina alkanut ennennäkemätön bioteknologiabuumi on johtanut siihen, että teollisuusmaiden suuryritykset patentoivat kaikkea auringon alla luotua, josta voi tehdä taloudellista voittoa.

Patenttien kohteena ovat useimmiten kehitysmaiden kasvit. Pavut, riisit ja kassavat eivät kuitenkaan ole tupsahtaneet kehitysmaihin sattumalta vaan ovat pitkän jalostustyön tuloksia. Ulkomaiset firmat ja yliopistot saavat kuitenkin patentin perinnekasveille, jos muuttavat alkuperäistä lajiketta hieman. Tätä paikallisten yhteisöjen luoman tiedon ahnetta ja luvatonta anastusta on alettu kutsua biopiratismiksi.

Koska patenttilait eivät tällä hetkellä suojaa kollektiivista hengentuotetta, apua on toivottu yhteisörekistereistä. Monet kansainväliset järjestöt ja avunantajat ovat innostuneet laatimaan tietokantaa kehitysmaiden paikallisyhteisöjen perinnetiedosta, jotta sitä ei lainattaisi luvatta.

Moni on kuitenkin huolissaan siitä, että perinnetiedon digitalisointi vain helpottaa varkauksia. Johannesburgissa suuren mediasirkuksen varjoon jäänyt kehitysmaiden biopiraattikokous päätti kehottaa kaikkia tahoja lopettamaan perinnetiedon dokumentoinnin.

Tiedon kopiointia helpottava digitaalinen vallankumous koskettaa jo siis alkuperäiskansojakin. Nyt tarvitaan entistä parempia takeita siitä, että perinnetieto säilyy varmasti paikallisyhteisöjen omistuksessa.

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Jukka Aronen, taustalla MaKun logo.

Jukka Aronen

Kirjoittaja on globaalikysymyksiä yli 20 vuotta seurannut freelance-toimittaja, joka pyörittää Diippimedia-viestintäyritystä.