"Laulu on suora tie toisen ihmisen sieluun"

Sateenkaarikuoro tulkitsee työ- ja häälauluja noin kymmenestä eri maasta.

Teksti: Anni Valtonen

PitkätKulttuuriMusiikkiEurooppaLänsi-EurooppaSuomi

 

 Sateenkaarikuoro esiintymässä. (Kuvaaja: Johnny Korkman)
 

Viime syksystä lähtien parikymmentä naista on kokoontunut kerran viikossa kulttuurikeskus Caisan olohuoneeseen laulamaan. Vuorollaan naiset ovat tuoneet kuorolle mieluisia lauluja omista maistaan – Somaliasta, Sambiasta, Nigeriasta, Sri Lankasta, Bangladeshista, Turkista, Romaniasta ja Suomesta.

Kun sanat on kopioitu kaikille ja laulun vieraskielinen tarina tullut tutuksi, alkaa harjoittelu. Melodian ja sanojen ohella haltuun otetaan vaikkapa tamilin, somalin tai turkin vieraat äänteet.

"Kaikkein vaikeimpia tuntuvat olevan somalin kurkkuäänteet. Viimeksi turkkilainen Yonca toi meille azerbaidzanilaisen laulun, jossa on myös outoja äänteitä", kuoroa johtava ja laulut sovittava Sanna Kurki-Suonio, 36, sanoo.

Yoncan laulu on ilmiselvä azerbaidzanilainen versio kalevalaisesta Väinön ja Ainon tarinasta: vanha äijä yrittää vikitellä nuorta tyttöä, vaikka hampaat eivät meinaa enää suussa pysyä.

Pääosassa laulu ja sen tuoma yhteinen ilo

Sateenkaarikuoron repertuaarissa turkkilaista kansanlaulua saattaa seurata vaikkapa kalevalamittainen häälaulu ja nigerialainen juomalaulu. Vaikka ohjelmisto on laaja, Kurki-Suonio ei halua kuoron ohjelmistoon iskelmiä tai lauluja Jumalasta.

"Kukaan ei ole edes tuonut harjoitettavaksi hengellisiä lauluja. Kaikki ymmärtävät, että uskonnolliset tekstit toisivat vain sotkua", Kurki-Suonio sanoo.

Kurki-Suonio sanoo tehneensä kuoron kanssa perustyötä: työstänyt ryhmää soinnillisesti ja laulullisesti yhtenäisemmäksi, kehittänyt naisten laulutaitoa ja ilmaisukykyä. Joukosta osalla on enemmän laulukokemusta, sambialainen Bina Nkwazi on ammattimuusikko.

"Sateenkaarikuoron tavoitteet eivät kuitenkaan ole teknisiä tai ammatillisia. Johdan ryhmää, jossa lauletaan yhdessä ja voidaan hyvin", Kurki-Suonio sanoo.

Tilaa uussuomalaisille naisäänille

Raivoisat Ruusut -teatteriryhmän synnyttämään monikulttuuriseen Kassandra-projektiin kuulunut Sateenkaari–esitys nähtiin kesällä 2000. Kurki-Suonio veti tuolloiselle työryhmälle laulutyöpajaa. Näytelmä kuopattiin, mutta samanniminen kuoro jäi elämään. Mukaan on tullut suuri joukko uusia kasvoja, mutta kantasuomalaisten osallisuutta on yritetty pitää kurissa. Tilaa toivotaan nimenomaan uussuomalaisten naisten äänille.

Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolta valmistunut Kurki-Suonio tunnetaan ruotsalaisen Hedningarna-yhtyeen solistina ja yhteistyöstään useiden nykysäveltäjien kanssa. Niinikään Kurki-Suonio opettaa laulua useissa musiikkialan oppilaitoksissa. Pian hänellä on edessä lähtö Joensuuhun, jossa odottaa paikka laulunopettajana ammattikorkeakoulussa ja konservatoriossa. Nyt Kurki-Suonio etsiikin itselleen seuraajaa Sateenkaarikuoron johtoon.

"Olen luvannut kuorolaisille, että paikalleni tulee mahdollisimman ihana ihminen. Tällaista kuoroa vetävällä täytyy olla aito halu tutustua vieraisiin kulttuureihin ja ihmisiin. Musiikkia opetetaan koko persoonalla. Näille ihmisille kuoro on henkireikä."

Laulu murtaa ennakkoluuloja

Laulu yhdistää ja siinä on parantavaa taikaa. Kun vieraassa maassa pystyy yhtymään lauluun, jonka itse osaa, silta ihmisten välillä on valmis. Tilastot ulkomaalaisiin kohdistuneista pahoinpitelyistä tulevassa kotikaupungissa huolestuttavat Kurki-Suoniota.

"Joensuussa jos missä tarvittaisiin tällaista monikulttuurista kuoroa, jossa ihmiset saavat laulaa ja soida yhdessä. Laulu on suora tie päästä kurkkaamaan vieraaseen kulttuuriin ja toisen ihmisen sieluun. Laulujen avulla pääsee myös näkemään välähdyksiä eri maalaisten ihmisten sisäisestä olemuksesta."

Kurki-Suonio haluaa antaa myös Joensuussa opiskeleville kansanmusiikkipedagogeille valmiuksia eri kulttuurien kohtaamiseen. "Jos suomalaiset tuntisivat vaikkapa somalialaista kansanmusiikkia, ennakkoluulot saisivat kyytiä. Kun sen elämänvoimaa kuuntelee, eivät mieleen tule ensimmäiseksi sisällissota, pömppövatsaiset aliravitut lapset tai kumarassa asennossa kulkeva pakolainen."

Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 2/2003


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Kuvassa Maailman Kuvalehden päätoimittaja Anni Valtonen

Anni Valtonen

Anni Valtonen on Maailman Kuvalehden päätoimittaja. Hän vastaa Maailman Kuvalehden sisällöstä: ideoinnista, juttujen tilaamisesta sekä niiden editoinnista.