Ideologioiden maailmannäyttely

Onko Maailman sosiaalifoorumi tyhjänpäiväinen massajuhla vai maailman toinen supervalta?

Kuva: Sosiaalifoorumin henkeä. (Kuvaaja: Henri Myrttinen

Maailman sosiaalifoorumia odotettiin ennakolta ristiriitaisin tuntein. Uusliberalistiselle globalisaatiolle vaihtoehtoja etsivä tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa Porto Alegren ulkopuolella, ja sen siirtämisessä Intian Mumbaihin nähtiin sekä uhkia että mahdollisuuksia.

Pessimistit epäilivät intialaisten kykyä selvitä järjestelyistä, mutta kaikkinensa yli 120 000 osallistujan jättitapahtuma sujui suuremmitta vaikeuksitta. Uutta oli ainakin ruohonjuuritason liikkeiden laaja osallistuminen.

”Täällä on läsnä paljon enemmän marginaalissa eläviä ihmisiä kuin aiemmissa tapahtumissa. Suuret nimet eivät enää vedä kokoussaleja täyteen, mutta työpajoista on tulossa entistä tehokkaampia. Foorumi muuttuu”, arvioi kaikkiin neljään Maailman sosiaalifoorumiin osallistunut Ruby van der Wekken.

Monet toivoivat Mumbain tekevän foorumista aidosti globaalin tapahtuman. Intiaan odotettiin muun muassa Porto Alegresta puuttuneita aasialaisia ja afrikkalaisia aktivisteja. Aasialaisia ja varsinkin intialaisia delegaatteja saapuikin luonnollisesti kymmenin tuhansin, mutta afrikkalaisten määrä jäi tänäkin vuonna muutamaan sataan. Afrikkalaisten lopullista esiinmarssia saataneen odottaa siihen saakka, kun sosiaalifoorumi järjestetään ensimmäistä kertaa Afrikassa – Mumbaissa kiertäneiden huhujen mukaan ehkä jo vuonna 2006.

Vastarinnan vastarintaa

Tapahtumapaikan ulkopuolella sosiaalifoorumia ei huomannut 18 miljoonan asukkaan Mumbain katukuvasta juuri lainkaan. Paikallisissa tiedotusvälineissä tapahtuma leimattiin aluksi räyhäkommunistien kokoontumiseksi.

Maailmanlaajuisesti ajatellen sosiaalifoorumi alkaa kuitenkin olla vakiintunut tapahtuma. Maailman talousfoorumin varjotapahtumaksi aikanaan luotu sosiaalifoorumi sai Mumbaissa jopa oman varjotapahtumansa. Sosiaalifoorumia kritisoiva Mumbai Resistance 2004 näkyi Mumbain katukuvassa yllättäen jopa paremmin kuin itse päätapahtuma.

Varjotapahtuma kokosi yhteen lähinnä kommunistijärjestöjä, jotka ovat eivät halunneet omien sanojensa mukaan rakentaa siltoja, vaan barrikadeja. Varjotapahtuman järjestäjien mielestä sosiaalifoorumin kaltaisen avoimen keskustelutilan luominen on turhaa, sillä heillä on jo nyt tiedossaan sekä syy maailman köyhien ahdinkoon että keinot imperialistisen globalisaation vastustamiseksi. Sosiaalifoorumin vastustajien mielestä edes väkivaltaa ei pidä kaihtaa, jos se on tarpeen muutoksen aikaansaamiseksi.

Miltä näytti tapahtuma, joka kritisoi maailman sosiaalifoorumia turhaksi keskustelukerhoksi? Naamioita, mielenosoituksia ja kivienheittelyä? Ne, jotka uskaltautuivat sosiaalifoorumista tien toiselle puolelle huomattavasti pienempään vastatapahtumaan, yllättyivät näkemästään.

Tapahtuma näytti varsin samankaltaiselta kuin sosiaalifoorumi: alueella oli järjestökojuja, keskustelutilaisuuksille varattuja telttoja ja joka paikassa vastaan tulevia lentolehtisiä. ”Keskustelukerhon” vastustajat perustivat siis viereen toisen, aivan samanlaisen keskustelukerhon.

Jubilee South -liikettä sosiaalifoorumissa edustanut filippiiniläinen Lidy Nacpil katsoi, että osa varjotapahtuman esittämästä kritiikistä oli aivan paikallaan. ”Sosiaalifoorumin vastustajat eivät ole kuitenkaan ensimmäisiä kritiikin esittäjiä. Kritiikki on noussut foorumin sisältä ja uskon, että ongelmat voidaan myös poistaa parhaiten sisältä käsin.”

Mitä jäi käteen?

Kun sosiaalifoorumia oli jatkunut useampia päiviä, sosiaalifoorumia huomattavasti pienemmän vastatapahtuman saama huomio kutistui ja itse sosiaalifoorumi pääsi vastaavasti paremmin esille.

Tiedotusvälineissä ehkä näkyvimmiksi teemoiksi nousivat Irakin-sodan ja Palestiinan miehityksen vastustaminen, mutta on mahdotonta sanoa, mitkä tapahtuman sadoista teemoista keräsivät eniten huomiota paikan päällä. Seminaareissa, paneelikeskusteluissa, mielenosoituksiassa ja lentolehtisissä oli tarjolla vähintäänkin tuhansia teemoja, ja yksittäisillä kävijöillä oli mahdollisuus seurata vain murto-osaa sosiaalifoorumin koko tarjonnasta.

Mitä delegaateille jäi käteen sosiaalifoorumin jättimäisestä tarjonnasta? Saiko esimerkiksi Jubilee-liike Mumbaissa uusia eväitä velkatyöhönsä?

”Luulen, että tämä tilaisuus on väärä paikka uusien strategioiden luomiseen. Täällä seminaarit kestävät korkeintaan kolme tuntia – ei siinä ajassa ehdi mitenkään luoda mitään uutta”, Lidy Nacpil totesi.

Hänen mukaansa kymmenien samanaikaisten mielenosoitusten ja kulkueiden täyttämä sosiaalifoorumi ei ole edes kovin inspiroiva ympäristö tehdä vakavaa, syvällistä strategiatyötä. ”Velkaliikkeen suuret linjanvedot pohditaan muualla, ja täällä me keskitymme levittämään velkaongelmaa käsittelevää perustietoa niille, jotka eivät vielä tiedä meistä ja meidän tavoitteistamme.”

Monille sosiaalifoorumin tärkein anti ei ollutkaan asiapuolella. ”Sisältökysymyksissä opin vain vähän uutta, mutta tunnetasolla kokemus oli valtava”, arvioi sambialaisen JCTR-järjestön johtaja Pete Hendriot tapahtuman antia.

Oman värin tapahtumaansa toi myös Intian gandhilainen ja hengellinen vahva perinne. Intian akateemiset jakoivat tilaisuudessa kuin tilaisuudessa Gandhin ajatuksia. Intialainen tutkija C.B.Samuel varoitti kuitenkin hengellisyydestä, joka eristää ihmiset itsetutkiskeluun erilleen yhteiskunnasta: ”Aito hengellisyys palvelee köyhiä.”

Kaikkein suurin merkitys tapahtumalla saattoi olla daliteille, Intian kastittomille, jotka täyttivät äänekkäine kulkueineen foorumin seminaarihallien väliset kulkureitit. ”Tämä on jättimäinen askel dalitien yhteiskunnallisessa järjestäytymisessä. Se, että paikalla on myös muista maista saapuneita marginaalissa eläviä ihmisiä, antaa meille valtavasti energiaa jatkaa työtämme. Nyt tiedämme, ettemme ole yksin”, totesi Somnathiksi esittäytynyt mies Dalit Solidarity Movement -järjestöstä.

Useimmat muutkin omien teemojensa parissa työskentelevät liikket arvioivat kysyttäessä, että kaikkein tärkeintä tapahtumassa on tunne siitä, ettei omaa työtä tarvitse tehdä yksin. Niinpä kaikkia osanottajia ei häirinnyt edes se, että varsinkin foorumin suurten yleisötilaisuuksien puheet ja osin jopa puhujat näyttävät pysyvän vuodesta toiseen samoina. Kriitikot puolestaan nimesivät tapahtuman tyhjänpäiväiseksi karnevaaliksi, jossa samanmieliset puhuvat vain itselleen.

Tuki globaalille demokratialle

Optimistisimmat sosiaalifoorumin puolestapuhujat kutsuivat puolestaan prosessia maailman toiseksi supervallaksi. Foorumeista kirjan kirjoittanut Thomas Ponniah näki yhdeksi Maailman sosiaalifoorumin tärkeimmäksi tehtäväksi globaalien kansalaisliikkeiden synnyttämisen. Paras esimerkki tämänastisista on ollut Irakin sotaa vastustanut maailmanlaajuinen yli sadan liikkeen yhteinen verkosto. Mumbaissa kansalaisliikkeet puuhasivat yhdessä liikekannallepanoa tälle keväälle naisten asian puolesta 8.3., Irakin miehitystä vastaan 20.3. ja maanviljelijöiden puolesta 17.4.

”Maailman sosiaalifoorumi synnyttää uudenlaisen globaalin kansalaisuuden”, Ponniah visioi.

”Foorumi on hienoin kaikille avoin demokraattinen prosessi, mitä koskaan on yritetty. Sen avulla konsultoidaan koko planeettaa. Ihmiset ymmärtävät, ettei heidän etunsa ole pelkästään kansallinen.”

Sosiaalifoorumi ei puhu minkään ryhmittymän nimissä, ja tällaisena avoimena kohtaamispaikkana foorumi halutaan myös säilyttää. Foorumin haaveillaan kuitenkin tukevan uudenlaisten globaalin demokratian instituutioiden syntyä.

”Foorumin puitteissa voisi syntyä globaaleja puolueita. Silloin tarvittaisiin globaali kandanedustuslaitos”, heitti Mika Rönkkö, joka edustaa yhtä sosiaalifoorumin perustajatahoista, Network Institute for Global Democratizationia.

Tulevaisuus paikallisissa foorumeissa

Ensi vuonna Maailman sosiaalifoorumia vietetään jälleen Porto Alegressa, mutta sen tulevaisuus ei ratkea kuitenkaan globaaleissa massatapahtumissa. Paljon tärkeämpää on se, miten sosiaalifoorumin herättämä innostus saadaan kanavoitua paikallistasolle. Tämä prosessi on jo alkanut, sillä vuotuisten päätapahtumien välillä järjestetään eri puolilla maailmaa pienempiä, alueellisia sosiaalifoorumeita.

Varsinkin etelässä alueelliset foorumit ovat olleet ainakin alkuvaiheessa usein pettymyksiä, mutta parhaimmillaan ne tarjoavat poliittisille dialogeille halvemman ja rauhallisemman ympäristön. Viimeistään niistä lienee lupa odottaa myös konkreettisia tuloksia.

Ilmestynyt Kumppanissa 1/2004

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!