Näkökulmat

Kaikki maailman hyvät rasistit, yhtykää

Mika Railo

Kun ensimmäisen kerran törmäsin hollantilaiseen rasismiin, hätkähdin. “Arabit ovat pilanneet tämän asuinalueen”, töksäytti nelivuotiaan Reubenin isä hiekkalaatikon reunalla istuessaan.

Hieman kankea englanti taisi tehdä tepposen perihollantilaiselle perheenisälle. Varmaan hän tarkoitti “rikastuttaneet” tai “elävöittäneet”, uskoin naiivisti.

Jatko ei kuitenkaan jättänyt epäilykselle sijaa: “Ennen täällä oli rauhallista, mutta nyt tämäkin alue on pilalla”, isä jatkoi. Suomalaiseen korrektiin keskustelukulttuuriin tottuneilla korvillani oli vaikeuksia hyväksyä kuulemaansa.

En tiedä, ovatko suomalaiset pohjimmiltaan yhtään suvaitsevaisempia kuin hollantilaiset, mutta ainakaan meillä ei ole tapana tunnustaa ennakkoluulojamme puolitutuille. Niiden parin vuoden aikana, jotka asuin perheeni kanssa Amsterdamissa, sain kuulla samanlaisia tunnustuksia muutaman kerran. Kaikki “rasistit” olivat koulutettuja ja kaupunkilaisia nuoria aikuisia, vapaamielisiä keskieurooppalaisia.

Suvaitsevaisuus on jo vuosikymmenet ollut valtion virallinen ideologia Alankomaissa. Elämän erilaisia ilmenemismuotoja on suvaittu ja tulijat toivotettu tervetulleiksi.

Valtion julkinen suvaitsevaisuus ei ole kuitenkaan muuttunut yksityisten kansalaisten hyväksynnäksi. Kun ääri-islamilainen kiihkoilija murhasi raa’asti “radikaalin” toimittajan Theo van Goghin viime vuoden lopulla, repesi teeskentelyn esirippu: moskeijaan ja islamilaiseen päiväkotiin heitettiin palopommeja. Pääministeri Jan Peter Balkenende yritti kuvata väkivaltaisuuksia “epähollantilaisiksi”.

Van Gogh ei missään nimessä ollut mikään pulmunen. Räävittömien kirjoitusten takia useammastakin päivälehdestä potkut saanut räksyttäjä kutsui muslimeja muun muassa “vuohennussijoiksi”. Hän osasi käyttää hyväkseen median viehtymystä konflikteihin ja äänekkäisiin ääripäihin.

Median myllytyksessä yhden totuuden toitottajat peittävät alleen maltilliset äänet. Monia islamin edustajia ärsyttää, että länsimainen media kuvaa islamia menneisyyden uskontona. Islamistien äärinäkemys leimaa uskonnon kuvaa.

Median luoma kuva sävyttää myös tavallisten kansalaisten tulkintoja. “Maassa maan tavalla!” kuittaa moni passiivinen median kuluttaja ja uskoo, että ongelmat poistuvat, kunhan tulokkaat tottuvat uuden kotimaansa vapaisiin asenteisiin. “Tavat ne pitää olla maassakin!” vastaavat esimerkiksi Ranskan kuusi miljoonaa muslimia, joiden mielestä tyttöjen huivi on uusi ranskalainen tapa, jota myös valtion pitää kunnioittaa.

Euroopan linnoituksen vapaamielisimmät maat, Alankomaat, Tanska ja Ruotsi ovat kiristämässä ulkomaalaispolitiikkaansa. Nämä kiristykset määrittelevät kahden maailmanuskonnon rinnakkainelon sävyn ja sisällön sukupolviksi eteenpäin. Muutokset eivät voi olla vaikuttamatta myös unionin lakeihin.

Pahan voittoon riittää hyvien ihmisten saamattomuus, väitti konservatismin isä Edmund Burke. Meidän “hyvien” on aika karistaa saamattomuus, ettei kummankaan puolen toitotuksesta tule meille uutta virallista totuutta.

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2005

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!