Jättiläiset hiekkalaatikolla

Nyt on valtava tarve kansainvälisyyskasvatukselle sekä täällä pohjoisessa että etelässä, kirjoittaa Sini Kuvaja.

Teksti: Sini Kuvaja

NäkökulmatEurooppaLänsi-EurooppaSuomi

Kolumnisti: Sini Kuvaja Ystäväni palasi työelämään monen vuoden kotiäitiyden jälkeen ja sanoi hiekkalaatikkokiistojen ratkomisen valmentaneen oivallisesti työhön. Yhtä typeriä riitoja kuuli työpaikalla akateemisten ihmisten kiukutellessa.

Maailman viimeaikaiset tapahtumat toivat mieleeni hiekkalaatikkokiistat: "En varmasti pyydä anteeksi, en se minä ollut." "Ai et pyydä? Sitten itket ja pyydät."

Kylmän sodan hiekkalaatikolla vertailtiin: "Mul on isommat pommit ku sulla." "Mul onki niin isot pommit et voin räjäyttää koko maailman." "Mä voinki räjäyttää kolme maailmaa!"

Oikeasti minua ei naurata yhtään aikuisten keskenkasvuisuus. Se pelottaa. Liikaa ihmisiä on kuollut profeetan pilkkaamista vastustaneissa, väkivaltaisiksi kääntyneissä mielenosoituksissa. Liikaa tappouhkauksia on huudettu ilmaan. Yksi surullisimmista uutisista oli se, jossa kerrottiin 5000 pakistanilaislapsen saaneen koulusta lomaa mielenosoitukseen, jossa he huutaen vaativat Muhammed-pilakuvien piirtäjien tappamista.

Maailma ei tarvitse sellaisia opettajia, jotka yllyttävät väkivaltaan. Päinvastoin nyt on valtava tarve kansainvälisyyskasvatukselle sekä täällä pohjoisessa että etelässä. Maailma on ehkä yksi suuri kylä, mutta sen asukkaat eivät ymmärrä toisiaan. Tarvitaan opettajia, jotka puhuvat suvaitsevaisuuden, rauhan ja väkivallattomuuden puolesta, opettajia jotka auttavat ymmärtämään eri uskontoa tunnustavia ihmisiä, erilaisia kulttuureja, erilaista tapaa hahmottaa maailmaa. Olen tavannut paljon tällaisia hyviä opettajia sekä Suomessa että kehitysmaissa.

Kansainvälisyyskasvatus ei rajoitu kouluihin. Sen tarkoituksena on auttaa ymmärtämään erilaisuutta ja ohjata ihmisiä kohti globaalia yhteisvastuuta. Siinä riittää opiskeltavaa kelle tahansa koko elämän ajaksi.

Ihmiset, jotka ovat rakentaneet siltoja islamilaisen maailman ja länsimaiden välille, ovat nyt turhautuneita. Miksi rakentaminen on paljon vaikeampaa kuin rikkominen? Yksi loukkaus riittää sytyttämään vihanpidon. Yksi mies ja ase riittää tekemään tuhansien rauhallisesta mielenosoituksesta väkivaltaisen. Yksi uhkaus riittää myrkyttämään elämän.

Siltojen rakentajat eivät voi kuin itkeä hävitystä ja aloittaa rakennustyön uudestaan.

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 4/2006

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!