Roolipelillä kehitysmaahan

Roolipelit syventävät ymmärrystä toisten maiden arjesta ja ongelmista. kahdeksasluokkalaiset Pohjois-Tapiolasta lähtivät pariksi tunniksi kuvitteelliseen bengaliaan.

Teksti: Mike Pohjola

PitkätIhmisoikeudetKulttuuriLapset ja nuorisoEurooppaLänsi-EurooppaSuomi

Tämä kuvitteellinen Bengalian valtio on allekirjoittanut lapsityövoiman kieltävän sopimuksen, kertoo Hanna Miettinen, Taksvärkki ry:n kansainvälisyyskouluttaja. Hän on ennenkin käynyt puhumassa Pohjois-Tapiolan koulun 8F-luokalle, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun koululaiset pääsevät toden teolla pelaamaan roolipeliä.

Bengalia on kolmannen maailman maa, jonka pääkaupungin nimi on Durgu. "Ai Turku vai Durgu?" huudetaan luokasta. Melkein kaikilla on hupparit. Nuorten aikaisemmat roolipelikokemukset ovat vähäisiä, jotkut pelaavat nettipeli World of Warcraftia. Tällaista livenä pelattua roolipeliä ei kukaan ole vielä kokeillut.

Oppilaat jaetaan viiteen ryhmään, joista kukin edustaa yhtä lapsityökonferenssiin saapunutta tahoa. Mukana ovat niin YK kuin Bengalian hallituskin, mutta myös lapsityövoimaa käyttäviä firmoja. Jokainen ryhmä valitsee keskuudestaan yhden, joka osallistuu neuvotteluihin, muut roolipelaavat tämän taustajoukkoja.

Miettinen esittelee roolihahmot muulle luokalle. "Tämä on Michael McGordon, Cheap-yhtiön toimitusjohtaja. Ja hän väittää olevansa yllättynyt näistä lapsityövoimasyytöksistä."

Avustustyöntekijä Abdul Dohan nimi naurattaa.

Kun kaikki ovat sisäistäneet roolinsa ja sen näkökulman lapsityövoimaan, siirtyvät ryhmät miettimään perusteluita ja puheenvuoroja, joita voivat kokouksessa esittää. Neuvottelu alkaa. "Joo, meil on vähän... Joo. Tää lapsityövoimahan on väärin ja johtuu siitä, kun..."

Monipuolinen väline

Taksvärkin koulukoordinaattori Nina Jutila on tyytyväinen Bengalia-roolipeliin. "Nykyään opettajat käyttävät enemmän aktiivista tekemistä. Olisi hienoa, jos saisi kaikki opettajat ymmärtämään, miten paljon se antaa oppilaille ja miten helppo sitä kautta on oppia."

"Palaute on ollut varsin hyvää, koska oppilaat itse joutuvat pohtimaan ja miettimään. He ymmärtävät, että ei ole vain yhtä näkökulmaa, että lapsityövoiman käyttö olisi yksioikoisesti väärin. He oppivat, miksi jotkut voivat kokea väärät asiat oikeina, saavat taustaa ja globaalin näkökulman asioihin."

Bengalia on tähdätty vanhemmille oppilaille, ysiluokkalaisille ja lukiolaisille, mutta se toimii nuoremmillakin. Nuorten on tarkoitus oppia ymmärtämään kansainvälisen politiikan, YK:n ja talouden välisiä suhteita.

"Aikaahan se vie", Jutila myöntää. "Varsinkin kun oppitunnit ovat monesti vain 45 minuuttia. Roolipeli pitää saada sisällytettyä opinto-ohjelmaan niin, että sitä voi käsitellä kahdella tai kolmella tunnilla. Toisaalta se kyllä sopii monen oppitunnin sisältöön, esimerkiksi historiaan, yhteiskuntaoppiin tai elämänkatsomustaitoon. Jos opettajat näkisivät tämän yhteyden, roolipelejä olisi helpompi viedä kouluille."

"Yleensä roolipeliämme onkin ollut helppo viedä kouluun, tosin koulut yleensä haluavat myös jonkun vierailijan paikalle vetämään roolipeliä. Pelihän on myös ladattavissa nettisivuiltamme, jolloin opettajat itsekin voivat sen toteuttaa."

Armeija käyttöön

Alustusten jälkeen roolipeli pääsee vauhtiin ja kasiluokkalaisten ansiokkaasti esittämät roolihahmot alkavat miettiä ehdotuksia, joilla ongelmat voitaisiin ratkaista. Radikaaleimmat ideat esittää YK:n edustaja. "Ehdottaisin, että tehdään laki, jolla lasten palkat säädetään korkeammiksi kuin aikuisten."

Koululaisten arkiroolit katoavat taustalle, ja nekin oppilaat, jotka eivät välttämättä muuten ole opetuksesta kiinnostuneita, saavat tilaisuuden loistaa. Välillä rooleista innostutaan niin paljon, että ryhmien sisäinen neuvottelu toimintamalleista vie huomiota itse neuvotteluilta - aivan kuten oikeissakin kokouksissa voi käydä.

Lopulta YK laittaa kovan kovaa vastaan: "Pistetään lapsityövoimasta vankilaan." Miten tätä sitten valvottaisiin? "Otetaan armeija käyttöön."

Miettinen esittää johdattavia kysymyksiä: "Jos sekä armeija että hallitus kuluttavat rahaa, niin kumpi maksaa paremmin itsensä takaisin?" Lopulta vahvin kiistely käydään siitä, pitäisikö vähiä resursseja suunnata koulutukseen vai sosiaaliturvaan.

Nina Jutila kertoo, että Pohjois-Tapiolassa peli sujui todella hyvin ajan lyhyyteen nähden. Normaalisti Bengaliaa pelataan ainakin neljä tuntia, nyt selvittiin yhdessä kaksoistunnissa.

"Ideoita tuli kuulemma aika paljon. Joskus kun kunnolla pääsee rooliin, niin niitä ideoita ja mielipiteitä rupeaa tulemaan. Joskus uskaltaa sanoa enemmän, kun on roolihahmossa."


Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2007


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Mike Pohjola