Romanien arjesta on romantiikka kaukana

Romanit ovat aina olleet syrjitty siirtolaiskansa, joka ei edelleenkään ole löytänyt oikeudenmukaista paikkaa minne asettua. YK:n mukaan Kaakkois-Euroopassa elää miljoona romanilasta vailla minkään valtakunnan virallisia papereita, terveydenhuoltoa tai koulutusta.

Teksti: Maippi Tapanainen

IhmisoikeudetMuuttoliike ja pakolaisuusVähemmistöt

Suomen romanien viisisataa vuotta kestänyt kiertolaisuus päättyi, kun valtio alkoi kantaa vastuuta romanien asuinoloista 1970-luvulla. Romaniyhdistyksen sihteerille Päivi Majaniemelle kiertolaiselämä ei ole omakohtaisesti tuttua, mutta romanivanhusten kertomuksissa muistot elävät.

"Talvella paleltiin ja nähtiin nälkää, kesällä asiat olivat vähän paremmin", Majaniemi kertoo.

"Romanit kiersivät samoilla alueilla, tutut isännät ja talot antoivat heidän majoittua. Usein majapaikka oli sauna, lato tai aitta. Joskus jopa tuvan lattia."

Naiset hoitivat pyykin ja muut askareet tien päällä parhaansa mukaan.

"Moni on keittänyt ruokansa kurkkupurkissa nuotiolla. Kauniilla ilmalla se sujuu, mutta sateella, tuulella ja pakkasella siitä on ollut leikki kaukana. Ja kun ruokaa ei ollut, keitettiin vettä särpimeksi."

Yhteiskunnan palveluja romanit eivät saaneet edes rahasta. Myös kirkko suhtautui tylysti kiertolaisiin.

"Toki pääväestön joukossa on aina ollut säällisiä ihmisiä, jotka ovat auttaneet oman maineensa menetyksenkin uhalla. Ilman näitä monet olisivat talvella kuolleet tien päälle", Majaniemi uskoo.

Joskus romaniperheen lapset, sairaat ja vanhukset saivat jäädä taloon, kun aikuiset lähtivät leivän perään. Läheisten jättäminen ei ollut helppoa, mutta ilman sitä moni lapsi olisi menehtynyt.

"Moni pääväestöstä on kertonut, että romanit olivat ihastuksen ja pelon aiheuttajia. Vieraat saattoivat käyttää vieraanvaraisuutta hyväkseen, siksipä monet talot ottivat kokemuksesta viisastuneena vain tuttuja romaneja taloonsa."

Näille perinteisesti ystävällismielisille paikoille romanit jäivät myöhemmin pysyvästi asumaan. Kun rinnakkaiselo oli puolin ja toisin reilua, ei paikkakunnille haluttu epäsosiaalista ainesta.

"Joskus taas taloihin pääsivät kaikki, eikä joidenkin pahojaan tehneiden romanien kautta tuomittu toisia. Ja toisaalta, toivathan romanit tullessaan ’uutisia’ muualta Suomesta, laulua ja iloa ja usein myös ruokaa pirtin pöytään."

Tapana olikin, että jos isäntä oli reilu, niin sitä olivat myös romanit, jotka jakoivat omastaan minkä pystyivät. Miehet osallistuivat talon töihin isännän kanssa, ja naiset työskentelivät tuvassa. Romantiikka oli kiertolaiselämästä Majaniemen mukaan kuitenkin kaukana.

"Monet kertovat että aamulla ei saanut rynnätä ylös reippaasti, kun yöllä oli ollut niin kylmää ja kosteaa, että tukka ja vaatteet jäätyivät lattiaan kiinni."

Kurjuutta ei kaipaa kukaan, mutta jotain hyvääkin menneessä elämässä nähdään.

"Vanhat ihmiset kaipaavat yhteisöllisyyttä ja sitä köyhyyden solidaarisuutta, mikä silloin oli vallalla, samoin sitä arvostusta, mikä silloin liittyi vanhuuteen. Niitä oloja kukaan ei kokopäiväisesti haluaisi takaisin, mutta usein kuulee toivomuksen romanileirin pystyttämisestä kesäpäivänä järven rannalle."

Slovakialaiset "turvapaikkaturistit"

Puutteistaan huolimatta suomalainen nyky-yhteiskunta on usean eurooppalaisen romanin silmissä maanpäällinen paratiisi.

Slovakian romanien asema on yksi Euroopan kurjimpia. Monille vapautusta merkinnyt kommunismin romahdus Tsekkoslovakiassa maksoi romaniväestölle työpaikat ja inhimilliset asunnot.

Vuosituhannen vaihteessa Suomeenkin saapui tuhatkunta slovakialaista turvapaikanhakijaa, jotka palautettiin lähes bumerangina takaisin kotimaahansa. Turvapaikan perusteeksi ei riitä, että asuinpaikat muistuttavat kaatopaikkaa, työttömyysaste on 90 prosenttia ja lapsikuolleisuus 10 prosenttia. Yleistä huonoa kohtelua ei tulkita yksilöön kohdistuvaksi etniseksi vainoksi.

Euroopan unionin jäsenyyteen valmistautuminen pakotti Slovakian kohentamaan ainakin nimellisesti romanivähemmistönsä oloja, mutta maan liityttyä unioniin vuonna 2004 Suomeen saapui jälleen kolmisensataa turvapaikanhakijaa. Romanit käännytettiin hätäisesti, mikä sai monet epäilemään turvapaikkahakemusten käsittelyn yksilöllisyyttä. Joukossa epäiltiin käännytetyn myös ihmisiä, joiden ihmisoikeuksia oli loukattu - esimerkiksi naisia, jotka oli pakkosterilisoitu.

Romaniturvapaikanhakijoita nimiteltiin estottomasti turvapaikkaturisteiksi aina korkeaa valtionjohtoa myöten. Romaneille ominaiseksi oletettu "luontaisesti kiertelevä elämäntapa" vilahteli jälleen asian tiimoilta käydyssä julkisessa keskustelussa.

Tien päälle Slovakian romaneja ajavat kuitenkin aivan muut syyt. Milan Simencka -säätiö ja Euroopan romanien oikeuksia ajava ERRC julkaisivat maaliskuussa 2007 raportin, jonka mukaan slovakialaisiin romaneihin kohdistuu parhaillaan pakkohäätöjen aalto, jonka seurauksena heidät karkotetaan yhä syrjäisemmille alueille, yhteiskunnan laitamille.

Ihmisoikeusloukkaukset ovat tavallisia, ja ne jäävät yleensä tutkimatta ja rankaisematta. Myös viranomaiset syyllistyvät syrjintään.

YK:n maaliskuussa julkaiseman selvityksen mukaan koko Kaakkois-Euroopassa elää miljoona "näkymätöntä" romanilasta. Heillä ei ole minkään valtakunnan kansalaisuusdokumentteja, ei terveydenhuoltoa, ei koulutusta.

Kylmää lännessä ja etelässäkin

Ranskassa eri ryhmiin kuuluvia romaneja kutsutaan - ja kohdellaan - eri tavoin. Metrossa kerjäämällä itsensä elättävät mustalaiset ovat eri joukkoa kuin gens du
voyaget eli kiertolaiset. Ja nämä taas kuuluvat eri porukkaan kuin ranskalaiset manouche-jazzia soittavat romanit. Myös Espanjasta ja Välimeren alueelta peräisin olevat romanit tulkitaan eri ryhmäksi kuin Itä-Euroopasta maahan tulleet.

Eräiden arvioiden mukaan Ranskassa asuu noin puoli miljoonaa romania, toisissa lukumäärä nousee 1,2 miljoonaan. Suuri osa heistä kuuluu kiertolaisiin, käytännössä siis ihmisiin, jotka asuvat vakituisesti asuntovaunuissa.

Kodittomien parissa työtä tekevän Medecins du Monde -järjestön mukaan ranskalaisiakaan romaneja ei aja maantielle kiertämisen kaipuu. Ranskassa romanit ovat ryhmä, jonka hyvinvoinnista juuri kukaan ei ole kiinnostunut. Romanit saavat asettua leirintäalueille vain muutamaksi päiväksi, jonka jälkeen heidät ajetaan pois.

Kaupunkien romaneille osoittamat leiripaikat ovat usein kaatopaikan vieressä, eikä puhdasta vettä tai sähköä ole saatavilla. Maata tai asuntoja heille ei myydä. Medecins du Monden mukaan romaneja ahdistelevat paitsi rasistit ja tavalliset kansalaiset, myös poliisit.

Italiassa romanit tulkitaan kiertolaisiksi. Heidän asioitaan käsitellään maahanmuuttohallinnon alaisessa kiertolaisasiain
virastossa. Suurin osa asuu fyysisesti erillään valtaväestöstä, ghetoissa ja kaatopaikoilla. Romanit myös valtaavat hylättyjä taloja tai leiriytyvät tienvarsille, joista heidät kuitenkin säännönmukaisesti häädetään.

Romanit tulivat Eurooppaan tuhat vuotta sitten Pohjois-Intiasta. Miksi, sitä ei kukaan varmasti tiedä. Tuhannessa vuodessa kulkupeli on ehkä vaihtunut hevoskärryistä asuntoautoon, mutta kiertolaisuuteen Euroopan romaneja ajaa edelleenkin pakko, ei veren veto tai vapauden kaipuu.


Julkaistu Kumppani-lehdessä 10/2007


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!