Hyvä, paha verovähennys

Yleishyödyllisiin tarkoituksiin tehtyjen lahjoitusten verovähennysoikeudesta on väännetty kättä jo pitkään. Pitäisikö hyväntekeväisyyden tuntua kevennyksenä omissa veroissa vai syökö lahjoitusten suosiminen pohjaa hyvinvointivaltiolta?

Teksti: Pia Laine

PitkätKehitysyhteistyöTalous

Verolapset (Kuva: Anni Valtonen)Mazahua-lapsia Méxicon Iztapalapan lähiössä. (Kuvaaja: Anni Valtonen)

 

 

Viime elokuussa kolme suomalaisjärjestöä, Kirkon Ulkomaanapu (KUA), SPR ja Suomen Unicef, toivoivat hallitukselle tekemässään aloitteessa verovähennysoikeutta kehitysaputyötä ja humanitaarista työtä harjoittaville kansalaisjärjestöille tehdyistä lahjoituksista.

Kolmikko ei suinkaan ollut ensimmäisenä eikä ainoana aiheen kimpussa. Onpa ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäkikin peräänkuuluttanut "veroporkkana-siemenosuutta" kehitysyhteistyön rahoitukseen.

Joukon jatkoksi liittyi marraskuussa myös Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva julkaisemalla Lahjoitukset kasvuun verovähennyksin ‑raportin, jossa se suosittelee lahjoitusten verovähennysoikeuden laajentamista. Evan raportissa keskeistä on kulttuurin tukeminen, mutta myös kehitysyhteistyö ja humanitaarinen työ nostetaan esiin.

Elinkeinoelämä ja kansalaisjärjestöt eivät ole kaikkein todennäköisimpiä petikumppaneita, mutta verovähennysoikeuden kohdalla niiden edut näyttävät käyvän yksiin. Verovähennys toisi todennäköisesti yleishyödyllisille yhdistyksille enemmän yksityistä rahaa ja yrityksille mahdollisuuden saada verohyötyä lahjoituksistaan.

Toiveena suurempi rahoitus

 

Tällä hetkellä Suomessa on lahjoituksista verovähennyksiä tarjolla niukasti. Niitä saavat tehdä vain yritykset ja vain kahteen eri tarkoitukseen annetuista lahjoituksista: suomalaisen kulttuuriperinteen edistämiseksi ja tieteen tai taiteen tukemiseksi.

 

Verovähennyksistä määrätään tuloverolain pykälässä 57. Sitä on eduskunnassa yritetty muuttaa useita kertoja, useilta eri osin. Tuorein, viiden kristillisdemokraattisen edustajan viime syyskuussa tekemä lakialoite, jossa perätään lisätukea kehitysyhteistyölle, on parhaillaan valiokuntakäsittelyssä. Aiemmat py­kälän muutosta koskeneet aloitteet on hylätty.

Verovähennyksen laajentamisesta käytävässä keskustelussa puhutaan itse asiassa kolmesta erityyppisestä laajentamisesta. Toisaalta halutaan laajentaa sitä, mihin kaikkiin tarkoituksiin tehdyistä lahjoituksia vähennyksen voi saada, toisaalta taas laajentaa oikeus koskemaan yritysten lisäksi myös yksityisä henkilöitä. Lisäksi suurennuslasin alla on vähennykseen oikeuttavan lahjoituksen koko.
 

Yksityinen raha täydentäisi julkista

Kolmannen sektorin ammattimainen varainhankinta on Suomessa vielä tuore asia. Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa on totuttu siihen, että kun minä maksan veroni, niin valtiovalta huolehtii siitä, että kaikki tarpeellinen tulee tehtyä.

Kaikki juttua varten haastatellut korostavatkin myös julkisen vallan tuen tärkeyttä. Yksityisin lahjoituksin halutaan siis vain täydentää, muttei korvata julkista tukea.

Suomalaista varainhankintaa toistakymmentä vuotta seurannut Varainhankinta.net -sivuston tuottaja Petteri Niskanen muistuttaa, että verovähennyksiin sisältyy myös riskejä.

"Tietynlaiseen laajenemiseen on perusteita, mutta täytyy tietenkin katsoa kokonaisuutta. Muuten on vaarana toiminnan vääristyminen. Mediaseksikkäimmät lahjoituskohteet hyötyisivät, mutta toisaalta monet tärkeätkin kohteet kärsisivät, jos ne eivät saa suurelta yleisöltä vastakaikua", Niskanen toteaa.

Verovähennysoikeuden laajentamisen puolesta puhuvat sellaiset järjestöt, joiden omaa varainhankintaa verovähennys todennäköisesti tukisi. Mahdollisia riskejä ei kielletä tai mitätöidä, mutta kokonaisuus - rahan kerääminen tärkeisiin kohteisiin - nähdään tärkeämpänä.

"Jos verovähennysoikeus auttaa jotakuta tekemään viisaan päätöksen, niin miksei siihen kannustettaisi", toteaa Aki Temisevä, Vastuullinen lahjoittaminen ry:n puheenjohtaja ja Suomen World Visionin toiminnanjohtaja.
 

Kaikki haluavat apajille

Vero-oikeutta Helsingin kauppakorkeakoulussa opettava yritysjuridiikan professori Heikki Niskakangas muistuttaa, että varallisuutta on nyt Suomessa enemmän kuin koskaan. Verovähennysoikeus voisi auttaa suuntaamaan entistä enemmän yksityistä rahaa yleishyödyllisiin kohteisiin.

Paineita kolmannen sektorin lisärahoitukseen riittää muuallakin kuin kehitysyhteistyössä. Jos verovähennykseen oikeuttavien tarkoitusten määrää lisättäisiin, mukaan haluaisi moni muukin ala. Aihetta on väläytelty niin liikunnan ja kulttuurin kuin tutkimuksen ja koulutuksen puolellakin.

Jos verovähennysoikeutta laajennettaisiin, pitäisi samalla ratkaista miten ja millä kriteereillä uudet tulokkaat hyväksytään verovähennysoikeuden piiriin. Tällä hetkellä laki määrittelee hyväksyttävät tarkoitukset. Sen pohjalta verohallitus nimeää listan kriteerit täyttävistä yksittäisistä kohteista.

KUA:n, SPR:n ja Unicefin aloitteessa nimeäminen säilyisi verohallituksen tehtävänä. Kristillisdemokraattien syyskuinen lakialoite taas sitoisi oikeuden kehitysyhteistyöhön suunnattujen varojen osalta ulkoministeriön hanketukeen. Valta verovähennysoikeudesta päättämisestä siirtyisi siis tältä osin ulkoministeriölle.
 

Veroprosentti vaikuttaa

Eva laskeskelee raportissaan, että nyt yrityksen verovähennyskelpoisiin tarkoituksiin tekemä 1 000 euron lahjoitus alentaa lahjoittajan veroja 260 eurolla, joten lahjoituksen todelliseksi hinnaksi maksavalle yritykselle jää 740 euroa. Lukujen suhde syntyy yhteisöverokannasta, joka on tällä hetkellä 26 prosenttia.

Näkökulman voi kääntää myös ylösalaisin: kun yritys käyttää verovähennysoikeutta, se voi 740 euroa lahjoittamalla saada oikeuden suunnata haluamaansa kohteeseen sellaiset 260 euroa omasta tuloksestaan, jotka muuten päätyisivät yhteiseen veropottiin.

Tilanne näyttäisi erilaiselta, jos myös yksityisille ihmisille annettaisiin oikeus tehdä ansiotuloistaan tekemistään lahjoituksista verovähennyksiä, sillä verojen progressiivisuus vaikuttaisi myös lahjoituksiin. Vielä monimutkaisemmiksi asian tekisivät yksityishenkilöiden käytössä olevat erilaiset verovähennykset.

Yksityinenkin lahjoittaja voisi käytännössä ohjata osan yhteistä veropottia haluamaansa kohteeseen. Veroista tulevan osuuden suuruus lahjoituksesta määrittyisi kuitenkin vasta, kun erilaisten verovähennysten vaikutukset maksettaviin veroihin olisi huomioitu.

Lahjoittaminen antaisi minulle siis käytännössä oikeuden päättää siitä, että verovaroista leikattaisiin jonkin verran euroja haluamaani kohteeseen. Samalla minun pitäisi hyväksyä se, että myös muut lahjoittavat yhteisestä veropotista jonkin verran sellaisiin kohteisiin, joita en itse välttämättä valitsisi.

Verotuksen yksinkertaistamisen nimissä verovähennykseen oikeutettaville lahjoituksille saatettaisiin määritellä yksityishenkilöillekin alaraja. Jo voimassa olevien yritysten verovähennysoikeuksien kohdalla alaraja on 850 euroa.

Asenne verovähennyksiin taitaakin olla uskon asia. Uskooko verovähennyksen tuovan hyvään tarkoitukseen niin merkittävästi uutta rahaa, että sen hyöty peittoaa mahdolliset haitat? Ja kumman uskoo tekevän viisaampia päätöksiä rahojen suuntaamisesta, yksittäisen veronmaksajan vai demokraattisesti valittujen edustajien?


Julkaistu Kumppani-lehdessä 02/2007


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Pia Laine profiilikuva oranssilla taustalla

Pia Laine

Pia Laine on Maailman Kuvalehden toimittaja. Hän kirjoittaa, editoi ja kuvatoimittaa.