Kongo sai uuden mahdollisuuden

Kongon vaalit olivat jännitysnäytelmä, jonka pelättiin johtavan väkivallan kierteeseen. Nyt Afrikan jättivaltio on nousemassa jaloilleen, mutta ilman kansainvälisen yhteisön tukea se ei pysy pystyssä.

Teksti: Jukka Huusko

PitkätDemokratiaVaalitRauhaAfrikkaKeski-Afrikka

Kongo1 (kuva: Jukka Huusko)Ulkonaliikkumiskielto ei estänyt juhlimasta Kabilan voittoa. (Kuvaaja: Jukka Huusko)

On jo ilta, kun kongolaiskaupunki Bunian keskustasta kuuluu yllättäen iloista huutoa. Kuluu viisi minuuttia, ja kuoppaiset kadut täyttyvät tanssivista ja laulavista kulkueista. "Kabila, Kabila!" erottuvat huudot rummutuksen keskeltä.

YK on määrännyt ulkonaliikkumiskiellon, mutta sen noudattamiseen päivä on aivan liian historiallinen: Kongon demokraattinen tasavalta on saanut ensimmäisen vaaleilla valitun presidenttinsä 46 vuoteen.

"Olen niin onnellinen!" hihkuu kadulla tanssiva 24-vuotias, työttömäksi ilmoittautuva Kamiki. "Kongoon tulee vihdoin rauha, ja ihmiset saavat töitä!"

"Nyt kaikki muuttuu!" iloitsee kauppiaana työskentelevä Kasereka Beye, 27. "Äänestin Kabilaa, sillä hän toi kapinalliset saman pöydän ääreen. Kongolaiset eivät kaipaa muuta kuin rauhaa."

Kamiki ja Kasereka ovat onnesta sekaisin, mutta he puhuvat voittajan äänellä. Sodan raunioittamassa Itä-Kongossa sijaitseva Bunia on vaalit voittaneen Joseph Kabilan, 35, vankkaa tukialuetta.

Samaan aikaan maan toisella laidalla Kinshasassa vaalien häviäjän, Jean-Pierre Bemban, kannattajat mellakoivat kaduilla ja ovat valmiina tarttumaan aseisiin.

Maailman vaikeimmat vaalit

Kongossa heinäkuusta marraskuuhun kestäneitä vaaleja on sanottu kalleimmaksi ja vaikeimmaksi vaalioperaatioksi, mihin kansainvälinen yhteisö on koskaan osallistunut. Pelissä oli paljon: toisaalta YK:n uskottavuus, toisaalta koko Afrikan suurten järvien alueen vakaus.

"Tämä on ollut helvetinmoinen urakka", toteaa Buniassa työskentelevä, nimettömänä pysyttelevä EU:n vaalitarkkailija. "Kansainvälinen yhteisö on sijoittanut vaaleihin lähes 500 miljoonaa dollaria. Kaikki on mennyt paremmin kuin kukaan uskalsi toivoa, mutta vielä on liian aikaista sanoa, johtaako tämä Kongon vakautumiseen."

Vielä syksyllä moni oli valmis lyömään vetoa sen puolesta, että vaalit päättyisivät verisesti. Pelko ei ollut aiheeton: Presidentinvaalien ehdokaskaksikko, Kabila ja Bemba, ovat entisiä kapinallisjohtajia, jotka ovat nousseet valtaan asein. Molemmilla oli, ikään kuin henkivakuutuksena häviön varalta, omat raskaasti aseistetut yksityisarmeijansa valmiustilassa.

Yllätysmomentti piili myös kapinallisryhmissä, jotka pesiytyivät Itä-Kongon metsiin sodan päätyttyä 2003. Kukaan ei tiennyt, miten nämä ryhmät ottaisivat vaalituloksen vastaan.

Jälkikäteen katsottuna Kongon vaalit olivatkin pieni ihme. Bemba tunnusti hammasta purren tappionsa, eikä Kinshasan pieniä levottomuuksia lukuun ottamatta ehdokkaiden välillä vaihdettu laukaustakaan. Iturin maakunnassa kolmen suurimman kapinaliikkeen johtajat ilmoittivat olevansa valmiita laskemaan aseensa.

"Mahdollisuudet vakauteen ovat nyt hyvät, ehkä paremmat kuin koskaan", sanoo YK:n Kongon rauhanturvaoperaation Monucin poliittinen asiantuntija Jacob Mogeni. "Erityisesti täällä Iturin maakunnassa rauhanprosessi on edennyt hyvin. Puuttuu enää varsinainen aseistariisunta, joka vie aikansa, mutta tulee tapahtumaan."

Mogeni toivoo, että jos Ituri saadaan rauhoitettua, neuvotteluhalukkuus leviäisi myös muihin kapinallisten riivaamiin maakuntiin Itä-Kongossa.

Jakautunut maa

Kongo2 (Kuva: Jukka Huusko)Joseph Kabilan kannattajia juhlimassa Bunian kaduilla. (Kuvaaja: Jukka Huusko)

Seitsemän kertaa Suomen kokoinen Kongo on etnisesti, kielellisesti ja taloudellisesti äärimmäisen jakautunut maa. Vaalit vahvistivat vanhoja jakolinjoja ja loivat myös uusia. Tämä näkyy myös Bunian katukuvassa.

"Etsitkö Bemban kannattajia?" kysyy Yambin torilla kaalikauppiaana työskentelevä Micheline Dhizbazi, 34. "Täältä et heitä löydä. Sinun on mentävä kokonaan toiselle torille kaupungin toiselle laidalle."

Huolta aiheutti se, että ehdokkaiden kannatus noudatti usein etnisiä jakolinjoja.

"Äänestin Bembaa kuten monet muutkin hemat, sillä hän on Kabilaa vanhempi ja viisaampi", sanoo ravintolassa tarjoilijana työskentelevä Silvie Basila, 27.

Vaalit eivät olleet hänelle kuitenkaan elämän ja kuoleman kysymys. "En iloitse Kabilan voitosta, mutta kaikkein vähiten toivon uutta sotaa. Pystyn elämään myös Kabilan kannattajien kanssa."

Etnisten jakolinjojen lisäksi vaalit vahvistivat vastakkainasettelua suahilinkielisen idän ja lingalankielisen lännen välillä. Kuvaavaa on, että siinä missä idässä Joseph Kabilaa pidetään sankarina ja rauhan takuumiehenä, maan toisella laidalla häntä pidetään länsivaltojen kätyrinä ja sotarikollisena.

"Jako idän ja lännen välillä on todellinen, eikä se katoa hetkessä", sanoo poliittinen asiantuntija Jacob Mogeni. "Se, mitä vastakkainasettelusta seuraa, riippuu täysin johtajista. Jos he haluavat kärjistää tilannetta, näin tulee käymään, jos kaventaa eroja, niin myös tapahtuu."

Kohti alueellista vakautta?

Kongolla jos millä on traumoja ulkovaltojen sekaantumisesta asioihin. Traumat ulottuvat Belgian kuninkaan Leopold II:n aikana tehdyistä julmuuksista Kongon ensimmäisen vaaleilla valitun johtajan, Patrice Lumumban, murhaan 1961, jossa Belgian ja CIA:n roolit olivat ilmeisiä.

Ei siis ihme, että kansainvälisten joukkojen läsnäoloon vaalien aikana suhtauduttiin epäluuloisesti.

Jälkikäteen on kuitenkin selvää, että ilman maailman suurinta YK:n rauhanturvaoperaatiota Monucia vaalit tuskin olisivat sujuneet rauhallisesti. Nyt kysymys kuuluu, mitä Monucille tapahtuu, kun sen tärkein tehtävä, vaalien turvaaminen, on hoidettu?

"Mielestäni olisi ennenaikaista vetää YK-joukot Kongosta", toteaa Jacob Mogeni. "Jos Monuc lähtee, pelkään maan ajautuvan uuteen sotaan kuukaudessa."

Kongon vakaus on siis edelleen vaakalaudalla, mutta jos rauha kyetään kansainvälisellä yhteistyöllä säilyttämään, sen heijastusvaikutukset ulottuvat kauas.

"Burundin rauhanprosessissa on onnistuttu, Ruandassa on vakaata ja Ugandakin käy neuvotteluja Herran vastarinta -armeijan kanssa. Kun katsotaan koko suurten järvien aluetta, elämme suurten mahdollisuuksien aikaa", kuvailee Mogeni.

Parhaassa tapauksessa Kongon vaaleilla voi siis olla laajoja alueellisia kehitysvaikutuksia. Haasteita kuitenkin riittää, eikä niistä selvitä ilman kansainvälistä tukea.

"Aseistettujen ryhmien integrointi viralliseen armeijaan, tieverkoston rakentaminen, terveydenhuolto, koulutus, yli miljoonasta maan sisäisestä pakolaisesta huolehtiminen", luettelee Mogeni. "Jos Kongon tukemista ei jatketa, vaaleillakaan ei ollut mitään merkitystä."

Viime kädessä pallo on kuitenkin kongolaisten omissa käsissä.

"Olemme väsyneitä sotimiseen ja valtataisteluihin", sanoo autonkuljettajana Buniassa työskentelevä Loui. "Ainakin meillä on nyt demokraattinen hallinto. Sillä mikä maa se sellainen on, jolla ei ole kansan valitsemaa johtajaa?"

 


Julkaistu Kumppani-lehdessä 02/2007


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!