Kunnon pihvi maistuu limonaditehtaassa

Argentiinalaisen tehtaan ruokatauolla nautitaan oman maan lihasta.

Teksti: Inka Kaakinen

PitkätTyöKulttuuriTalousRuokaAmerikkaLatinalainen AmerikkaEtelä-AmerikkaArgentiina

Sánchezin veljekset tuskin osasivat uneksia kolmestasadasta työntekijästä pullottaessaan ensimmäisiä soodalitrojaan 60-luvun Córdobassa, Argentiinassa. Puhumattakaan viimeisen päälle automatisoidusta tehtaasta ja sen kolmesta tuotantolinjasta, jotka tahkoavat väsymättä 250 000 litraa virvoitusjuomaa vuodessa. Se tekee 200 pulloa virvoitusjuomaa minuutissa.

Mutta markkinat olivat janoiset, tuotanto kasvoi ja halli toisensa jälkeen kävi pieneksi. Tehdas vaihtoi paikkaa ja nimeä, kunnes vuosituhannen vaihteessa, ennen maan talouskriisiä, Pritty S.A. avasi tuotantolinjansa Córdoban laitaman teollisuus­alueella, vilkkaan kehätien ja pölyävien paikallisteiden risteyksessä.

Uuteen tehtaaseen sopi uusi tyyli: lounaspalvelut ulkoistettiin. Lähistöllä ei ole riittävästi ruokapaikkoja ja kolmen vartin tauko jättäisi työntekijät helposti nälkäisiksi. Niinpä tehtaan yhteyteen, aitojen sisäpuolelle, avattiin työpaikkaravintola.

Juan ja Marcela Colazo voittivat tarjouskilvan, eivätkä ruokailijoiden palautteen perusteella ole vaarassa sitä menettää. "Maukasta ja monipuolista ruokaa", henkilöstöpuolella työskentelevä Marcela Salerno kiittää. "Hinta-laatu-suhde on kohdallaan."

Pritty S.A. tukee työntekijöidensä lounasta maksamalla 60 prosenttia lounaan hinnasta. Työntekijän maksettavaksi jää loput 3,30 pesoa päivässä eli vajaan euron verran. Rahalla saisi kahvilassa kupin espressoa ja muutaman voisarven.

Ruokalan lista on runsaampi ja monipuolisempi. Alumiiniselta tarjoilutiskiltä ruokailijat voivat noutaa alkupaloikseen leikkelelautasen tai haluamansa sekoituksen kuudesta raakasalaatista kastikkeineen. Sen lisäksi saa keitettyä perunaa, riisiä, kesäkurpitsaa, porkkanaa, parsaa. Pääruoaksi on saatavilla keittiön bravuuri ja Argentiinan ylpeys: reilu pihvi. Sen kyytipoikana on tänään tarjolla vielä paahdettuja kasviksia.

"Argentiinalainen liha on maailman parasta", Juan Colazo tekee selväksi. Keittiössä ja salin puolella nyökytellään yksimielisesti. Kyllä listalla on välillä kalaa tai kanaakin. Kasvissyöjät otetaan myös huomioon, kuten muutkin erikoisruokavaliota tarvitsevat.

Tiskin vieressä seisovan television tasaista monologia ei tunnu kukaan kuuntelevan. Jokaisessa ruokapöydässä on omat kuppikuntansa ja oikean puheenaiheen löytyessä ruoka jäähtyy lautaselle. Yhteistä aihetta ei tarvitse hakea kaukaa, sillä syömään tullaan työryhmittäin. Tuotanto, hallinto ja markkinointi, tehtaan jokainen porras, nauttii lounaansa erikseen.

Marcela Salernon henkilöstöryhmä tuo työt pöytään joulukuun alussa. Prittyn pikku­joulujen suunnittelu on vielä kesken. Mikä yhtye palkataan soittamaan? Voiko tehtaan työntekijöilleen antama toilettilaukku olla keltainen vai pitääkö valita maskuliinisempi väri?

Ennen pitkää pöydissä kuitenkin päädytään samaan aiheeseen. Tänään(kin) puhutaan jalkapallosta, sillä Boca Juniors pelaa Córdoban Belgranoa vastaan Belgranon kotikentällä. Boca veisi voittaessaan myös maan liigamestaruuden Buenos Airesiin. Bocan hävitessä ratkaisu siirtyy tuleviin peleihin.

Kahden korvilla päivän toinen kattaus alkaa olla lopuillaan. Hetken päästä saapuu seuraava satsi ja keittiössä työvuoro vaihtuu. Marcela Colazo kiertelee pöydästä toiseen tarjoamassa jälkiruokaa: mansikoita vanilijavaahdolla tai makeaa membrillo-marmeladia juuston kanssa. Prittyn kuplivia virvokejuomia saisi juoda niin paljon kuin jaksaa, jälkiruoaksi, sen painikkeeksi tai pääruoan kanssa. Tarjolla on San Remoa, Doble Colaa, Mister Locoa.

Mutta työpäivässä on näemmä Prittyä tarpeeksi. Lähes kaikilla on lasissaan pelkkää vettä.

 


Julkaistu Kumppani-lehdessä 02/2007

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Inka Kaakinen