Vuosituhatkylillä eroon köyhyydestä?

MDG-kylähankeen resepti köyhyyden poistamiseksi on selvä: rysäytetään afrikkalaiskylissä kerralla kuntoon monta eri asiaa ja laajennetaan malli kattamaan koko maata. Tuloksia on jo nähtävissä.

Teksti: Katja Alaja

KöyhyysKehitysyhteistyöKehitysyhteistyön laatuVuosituhattavoitteetAfrikkaItä-AfrikkaKenia

Vuosituhattavoitteet ovat saavutettavissa, sillä vuosituhatkylien perustoimenpiteet voidaan ulottaa koko Afrikkaan lyhyessä ajassa. Se edellyttää, että hallitukset toimivat johdonmukaisesti ja avunantajat kantavat vastuunsa", yhdysvaltalaisen Columbian yliopiston professori, ekonomisti Jeffrey Sachs sanoo häntä kuuntelemaan tulleille toimittajille Nairobissa.

Vuodesta 2002 lähtien Sachs on pannut päänsä pantiksi YK:n vuosituhatjulistuksen puolesta. Hän on toiminut YK:n ex-pääsihteeri Kofi Annanin vuosituhatprojektin vetäjänä ja sittemmin kehittämänsä vuosituhatkylähankkeen parissa.

Saharan etelänpuoleisesta Afrikasta on valittu kaksitoista 5 000 asukkaan kylää. Niiden köyhyyskierre pyritään katkaisemaan pysyvästi. Vuosituhatkylissä tuetaan samanaikaisesti monia hyväksi havaittuja yksinkertaisia toimenpiteitä. Kustannukset ovat noin 110 Yhdysvaltain dollaria henkeä kohti vuodessa.

Hankkeessa parannetaan samanaikaisesti kylien maataloutta, infrastruktuuria, terveyttä ja koulutusta. Kylätasolta toimet halutaan levittää laajemmalle, aina kansalliselle tasolle asti. Toteutusvastuu on vuosituhatkylillä ja maiden hallituksilla. Sachsin perustaman Earth Instituten ja YK:n kehitysohjelman UNDP:n asiantuntijat tukevat hanketta.

"Tämä on investointipainotteinen pako köyhyydestä. Antamalla siemeniä ja lannoitteita ilmaiseksi ja opettamalla uusia viljelytekniikoita ei vain tuoteta ruokaa, vaan autetaan kylien asukkaita muuttumaan paitsi omavaraisiksi ruuantuottajiksi myös kaupallisiksi viljelijöiksi ja muiden alojen yrittäjiksi", Sachs kiteyttää.

Apua oikeassa mittakaavassa

Lahjoitukset ovat herättäneet kritiik­kiä avunantajien ja muiden kehitysyhteistyön toimijoiden keskuudessa. Brittiläisen Overseas Development Instituten eli ODI-tutkimuslaitoksen vuosituhatkyliä käsittelevässä artikkelissa todetaan, että ilmaiseksi saaminen ei välttämättä sitouta kyläläisiä kehitykseen.

”Mutta köyhillä ei ole varaa investoida. On paljon halvempaa antaa siemeniä etukäteen kuin auttaa silloin, kun ruokakriisi iskee”, Sachs puolustautuu.

Samassa ODI:n artikkelissa todetaan, että vuosituhatkylähanke muistuttaa integroituja maaseudun kehittämishankkeita, joita tehtiin 1970–80-luvuilla. Niitä on kritisoitu ylhäältä alas -otteesta, liiallisesta luottamisesta ulkopuoliseen tietotaitoon ja pitkän tähtäimen hallintorakenteiden puuttumisesta. Pitkään kehitysmaissa työskennellyt Matti Kääriäinen, Suomen suurlähettiläs Keniassa, näkee näissä kahdessa tavassa joitakin keskeisiä eroja.

”Hyttysverkkojen lahjoittamisessa ei ole mitään uutta. Merkittävää on se, että rahallinen panostus menee suoraan kylätasolle”, Kääriäi­nen sanoo.

”Sachs painottaa myös oikeassa mittakaavassa liikkumista. Vaikka hän on kumppaneineen laskenut, että terveyden ylläpitäminen maksaa 30–40 Yhdysvaltain dollaria vuodessa yhtä ihmistä kohti, avunantajat tekevät yhä 5–7 Yhdysvaltain dollarin terveysbudjetteja ja ihmettelevät, miksei muutosta tapahdu.”

Ennätyssadot löivät ällikällä

Vielä on liian aikaista sanoa, puolittuuko köyhyys Sachsin reseptillä. Myönteisiä tuloksia on kuitenkin nähtävissä. Pisimmälle on päästy Keniassa Viktoria-järven kupeessa sijaitsevassa Saurin kylässä, joka on osallistunut hankkeeseen kahden vuoden ajan.

Saurilaisten sadot ovat kaksinkertaistuneet kunnon raaka-aineiden ja tehokkaampien viljelymenetelmien ansiosta.

”Viljelijät eivät osanneet odottaa, että he saavat niin valtavat maissisadot. Se oli ihme”, vuosituhathankkeessa työskentelevä kenialainen maatalouden asiantuntija Herine Okoth sanoo ja lisää, että kyläläiset ovat perustaneet viljapankin ylijäämäviljalle.

Yksi hyötyjistä on Leonida Okoth, joka on vesikomitean jäsen.

”Olen ryhtynyt kasvattamaan maissia ja muita vihanneksia ja oppinut hankkimaan tuloja. Lisäksi olemme oppineet suojelemaan vesilähdettä, ja vesiperäiset taudit ovat vähentyneet.”

Viljavarasto pullistelee ruskeiden ylijäämäsäkkien lisäksi valkoisista maissisäkeistä, joiden sisällöstä valmistetaan ruokaa Saurin 710 peruskoululaiselle.

”Nälkäiset lapset olivat passiivisen poissaolevia tai jäivät kokonaan pois koulusta. Nyt kun lapset saavat monipuolisen aterian, he jaksavat urheilla ja keskittyä. Oppimistulokset ovat parantuneet”, rehtori Joseph Lanyo selittää.

Saurin vuosituhatkylän koordinaattori Patrick Mutuo lisää, että hyönteismyrkyllä käsiteltyjen hyttysverkkojen ansiosta malaria on vähentynyt puoleen.

Sen sijaan perhesuunnittelu ei nouse esiin erilaisista toimenpiteistä puhuttaessa. Tämä ihmetyttää, sillä Kenian väestö kasvaa rajusti. Lääkäri Rehana Ahmed kuitenkin kertoo, että perhesuunnitteluun ollaan panostamassa. Keinoksi on valittu kierukka.

Tiet ja sähköt kuntoon

Joidenkin Saurissa toteutettujen uudistusten kanssa on Mutuon mukaan ollut ongelmia. Esimerkiksi kuljetuskomitean alaisuudessa ollut rekka ei ole palvellut kaikkia kyytejä tarvitsevia, kuten vaikka sairaalaan haluavia naisia. Samankaltaiseen ongelmaan on törmätty muissakin kehitysyhteistyöhankkeissa. Tulevaisuudessa rekka tullaankin korvaamaan kolmella ambulanssilla.

”Ja vaikka Kenian hallitus ja ministeriöt hyväksyvät Saurin vuosituhatkylähankkeen, yhteistyössä on aukkoja. Jotkut näkevät hankkeen kansalaisjärjestötoimintana tai ulkomaisena ponnisteluna”, Mutuo tietää.

Tilanne muuttunee, sillä YK:n vuosituhattavoitteita pyritään saaman osaksi Kenian omaa kansallista suunnittelua. Myös Suomi rahoittaa hanketta.

Sachs ja Mutuo tiedostavat, että vuosituhatkylien laajentaminen tuo mukanaan uusia haasteita. Saurin hanke on jo laajentunut 11 kylää ja 55 000 ihmistä kattavalle alueelle.

”Ongelmia ei voi ratkaista teoretisoimalla, vaan tekemällä”, uskoo Sachs.

Nairobin vuosituhattavoitekeskuksen johtajalla Glenn Denningillä on odotuksia tulevasta.

”Jotta laajentuminen onnistuisi, meidän täytyy saada taloushallinnolliset rakenteet ja prosessit kuntoon ja uusia työntekijöitä. Lisäksi aluetason infrastruktuuria, kuten teitä ja sähkönjakelua täytyy kehittää.”

Pohtimista riittää myös siinä, miten mahdollisilta ylituotanto-ongelmilta vältytään ja minne ja miten ylijäämävilja myydään ja kuljetetaan.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!