Joki tekee mutkan

Sadekausi paisuttaa eteläisen Afrikan jokia taas, niin kuin aina keväisin. Kun sataa, joki tulvii. Alueen kehitys- ja kauppakysymykset ovatkin hyvin sidottuja jokeen.

Teksti: Esa Salminen

Maatalous ja maaseutuYmpäristöVesi ja jätehuoltoAfrikkaEteläinen Afrikka

Ne liplattavat ja kohisevat. Ne kantavat pimeyden sydämestä verta, ulosteita ja orkideoja. Ja vettä, aivan valtavat määrät vettä.

Sadekausi paisuttaa eteläisen Afrikan jokia taas, niin kuin aina näihin aikoihin. Hyvät sateet täyttävät maanosan mahtavat, myyttiset suonet, joista on kirjoitettu klassikoita. Ne mutkittelevat viidakoissa ja syöksyvät satoja metrejä putouksissa, jotka ovat niin kauniita, että enkelitkin pysähtyvät niitä katsomaan kun ohi lentävät.

Ne ravitsevat niin pellot, metsät kuin krokotiilit ja virtahevotkin. Kun sateet ovat hyvät, maanviljelijät itkevät onnesta. Mantereen neljänneksi pisimmän virran, Sambesi-joen varrella, elää nykyään noin 32 miljoonaa ihmistä, ja heistä 80 prosenttia saa elantonsa maanviljelystä. Sateet saavat toiset itkemään epätoivosta - vesi vie tulviessaan pellot, kodit ja elämän.

Viisas ihminen - osa luontoa - on taltuttanut mahtavan Sambesinkin kolmesta kohtaa: Kariballa ja Cahora Bassalla, pienimuotoisemmin Viktorian putouksilla. Vesivoima sähköistää suuren osan Sambesi-joen halkaisemista alueista. Kariba tukkii virran tekojärveksi, joka näkyy kuustakin.

Kun sataa, alangot ja suistot tulvivat. Padoista avataan tulvaportit, ja alajuoksuilla tulvii entistä enemmän.

Sambesin jumalat lähinnä kohauttelevat olkiaan kaikelle tälle. Heitä ei ole näkynyt yli puoleen vuosisataan, sitten Kariban padon valmistumisen. Nyami nyami, käärmeen ruumis ja kalan pää, joutui eroon vaimostaan ja lapsestaan, kun pato kohosi heidän välilleen. Aikansa jumalat yrittivät tuhota patoa, ja melkein onnistuivatkin, sillä suuret tulvat olivat viedä sementtiseinän mukanaan vuonna 1958.

Tonga-vanhimmat tyynnyttivät Nyami nyamin, sen jälkeen jumalperheen jäseniä ovat sattumalta nähneet vain kalastajat. Jumalten tehtävä oli suojella jokea ja sen ympärillä asuvia ihmisiä ulkopuolisilta uhilta. Nyt heidän kiinnostuksensa on lopahtanut.

Alueen kauppa- ja kehityskysymykset ovat auttamattomasti sidotut jokeen: maatalous, turismi ja sähkö elävät veden ehdoilla. Tänäkin keväänä reilusti yli satatuhatta ihmistä lähti nousevaa vettä pakoon, ja avustushelikopterit pörräsivät.

Suloinen, pelastava ja pelottava Sambesi kulkee omia teitään. Vähän meidän ansiostamme, mutta kuitenkin täysin meistä piittaamatta. Nyami nyamiin harva enää uskoo, mutta julma joki raivoaa edelleen. Joka vuosi se määrää miljoonien ihmisten elämästä paljon konkreettisemmin kuin kehitys- tai kauppapolitiikka. Tulviin voi toki varautua, muttei vaikuttaa, niin kuin vaikka politiikkaan.

Suuret virrat tuovat pimeyttä moniin sydämiin ja elämää monille pelloille.

Kirjoittaja Esa Salminen on toiminut Sambesin keskivaiheilla Sambiassa Sepan yhteystoimitsijana. Tällä hetkellä hän toimii Kepan kehityspoliittisena tiedottajana joen alajuoksulla Mosambikissa.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!