Meksikon intiaanikylien yhteisöradio

Meksikon intiaanikylissä yhteisöradio korvaa sanomalehden ja puhelimen. Oaxalainen kylä saa voimaa omasta radiostaan.

Teksti: Anna-Reetta Korhonen

PitkätKulttuuriMediaAmerikkaLatinalainen AmerikkaKeski-Amerikka

Alfredo Landa astuu pieneen huoneeseen, jonka seinät on vuorattu munakennoilla. Hän istuu mikrofonin eteen ja valitsee tietokoneelta saman kappaleen kuin joka ikinen aamu.

Kun kello lyö seitsemän, San Juan Guichicovin kylän yhteisöradiossa Radio Ayuukissa soi Meksikon kansallislaulu paikallisella mixen alkuperäiskielellä. Mixe on yksi Etelä-Meksikossa sijaitsevan Oaxacan osavaltion monista intiaanikielistä.

Landa lähettää edellisenä iltana tekemiään puhelinhaastatteluja, joissa paikallista kuvernööriä vastustaviin mielenosoituksiin osallistuneet kertovat tapahtumista.

"Televisio kertoo Oaxacan konfliktista vain hallituksen version", Landa sanoo.

"Viestintävälineet ovat täällä vallan välineitä. Siksi yhteisöradiolla on suuri merkitys. Se voi toimia ihmisten tietoisuuden herättäjänä, kertoa ihmisille oikeudesta järjestäytyä ja oikeudesta parempaan elämään. Pienissä kylissä ihmisiä kuolee tavalliseen flunssaan. Radiossa ihmisiä voi kouluttaa ehkäisemään sairauksia", Landa kertoo työvuoronsa jälkeen.

Landan mukaan muodollinen koulutus ei ole kylille yhtä tärkeää kuin perheen sisällä tapahtuva kasvatus. "Käyt ala-asteen, yläasteen ja lukion, jotta voit lähteä kylästäsi. Radion tarkoitus taas on kasvattaa niitä ihmisiä, jotka jäävät kyliin."

Monissa syrjäisissä kylissä todellista valtaa ei pidä paikallishallinto vaan caciquet, mafiaottein toimivat epäviralliset johtajat. He ovat sidoksissa Meksikoa 70-vuotta hallinneeseen PRI-puolueeseen. Radio Ayuuk on kritisoinut avoimesti caciqueja ja Oaxacan virallista hallintoa. Radion toimittajat ovat saaneet puolueen kannattajilta tappouhkauksia.

"Muutoksen tekijänä Radio Ayuuk on alueellaan hyvin tärkeä, ja juuri siksi sitä uhkaillaan. Kyse on vain pelottelusta. Siksi on vain astuttava rohkeasti mikrofonin eteen ja peitettävä pelko niin, etteivät ihmiset kuule sitä", Landa sanoo tiukasti.

Radio on avoin kaikille tekemisestä kiinnostuneille, mutta radiolähetyksiä toimittavat lähinnä nuoret.
"Monet ajattelevat, että aiomme vain pelleillä. Mutta ihmisillä on kodeissaan radio päällä."

Landaa kuunnellessa ihmetyttää, mikä saa hänet tekemään radio-ohjelmia palkatta.

"Olen mixe-intiaani, voittaja. Espanjalaiset eivät koskaan voittaneet meitä, koska piilouduimme maillemme, nousimme ylös vuorille. Tällä hetkellä meitä eivät yritä valloittaa espanjalaiset, vaan monikansalliset yritykset, caciquet, Wal-Mart, Plan Puebla Panama. Emme anna heidän tehdä sitä."

Intiaanikielten opetusta radiossa

Oaxacan kaupungissa Laura Victoria Chávez Salar, 17, hitsaa kahta kupariputkea yhteen. "Tästä tulee antenni", hän kertoo.

Chávez Salar osallistuu työpajaan, jossa hän yhdessä naapurinsa kanssa rakentaa kyläänsä radiolähettimen ja antennin.

Hän toivoo, että radio auttaisi oman kulttuurin säilyttämisessä. "Padiush tarkoittaa sitä, että kun kylässä on juhla, vieraat kiertävät taloissa pyytämässä ruokaa."

Oaxacan osavaltion asukkaista noin 70 prosenttia kuuluu eri alkuperäiskansoihin. Tämä on suurin prosentuaalinen osuus koko Latinalaisessa Amerikassa. Siitä huolimatta intiaanit kokevat syrjintää. Monet salaavat alkuperänsä saadakseen työpaikan, eivätkä vanhemmat enää opeta lapsilleen intiaanikieliä. Chávez Salar puhuu itse zapoteekkia. "Radion avulla voisimme opettaa kieltä niillekin, jotka eivät sitä puhu."

Chávez Salarin kotikylä Tanetze oli muutama vuosi sitten jakaantunut rajusti kahteen leiriin. Hänen mielestään radio voisikin yhdistää ihmisiä asettumatta kenenkään puolelle.

"Radio voisi muistuttaa kylän yhtenäisyyden tärkeydestä. Kylässä olisi jo saavutettu monia uudistuksia, jos se olisi ollut yhtenäinen."

Chávez Salar on yksi työpajan naispuolisista osanottajista. "Monissa kylissä on vielä vallalla machismo. Ajatellaan, että miesten on kuljettava kylän asioilla. Meidän kylässä otetaan jo onneksi naiset mukaan."

Monet naiset ympäri maailman ujostelevat teknisiä asioita. "Jos ei ota riskiä, ei ikinä opi."

Demokraattinen viestintäväline

Radiotyöpajaa vetää kalifornialainen Stephen Dunifer.

"Työpajan tarkoitus on varustaa 12 kylää radioilla. Viidessä päivässä ihmiset, joilla ei ole mitään aiempaa kokemusta, rakentavat kyläänsä radiolähettimen. Se on hyvin voimaistava kokemus."

Koulutukseen valituilta kyliltä vaadittiin asukkaiden sitoutuminen hankkeeseen. Kylät äänestivät edustajansa työpajaan.

Yhteisöradion rakentaminen on halpaa. Lähettimen ja antennin voi rakentaa noin 800 eurolla. Koulutuksen takana on TUPA-järjestö eli Transmitters Uniting the People of Americas. Koulutus on kylille ilmaista. Rahoitus tulee yhdysvaltalaisilta pieniltä säätiöiltä ja yksityisiltä ihmisiltä.

Pitkän linjan radioaktivisti harmittelee Meksikon lainsäädäntöä, joka hankaloittaa yhteisöradioiden perustamista. Oaxacassa lähes kaikki yhteisöradiot toimivat luvatta. Joitain radioita on tuhottu ja suljettu viranomaisten toimesta.

"Meksikossa yhteisöradioiden perustamiselle on järjettömiä teknisiä vaatimuksia, vaikka lähetyksiä voi tehdä hyvinkin yksinkertaisella laitteistolla."

Laillista tai ei, Duniferin mukaan ihmisillä on oikeus kommunikoida keskenään. Radio on siihen demokraattisin viestintä­väline. Monissa kylissä ei ole puhelimia eikä sanomalehtiä. Radion kuunteluun tarvitaan vain viiden dollarin radio.

”Yhteisöradiot kiinnittävät yhteisön dialogiin ja vaihtoon. Radiossa voidaan tehdä niinkin yksinkertaisia asioita kuin ilmoittaa, että joku on hukannut sikalaumansa.”

Ympäri maailman televisiouutisissa ja sanomalehdissä kerrotaan pörssikurssien nousuista ja laskuista. Tämä palvelee sitä pientä vähemmistöä, joka ostaa osakkeita. Yhteisöradiot sen sijaan palvelevat tavallisten kyläläisten tarpeita. Näin tapahtui Haitilla 1990-luvun lopulla.

”Haitilla maanviljelijät eivät tienneet viljan, vihannesten ja hedelmien markkinahintoja, joten kyliin tulevat ostajat käyttivät heitä hyväkseen. Paikallinen yhteisöradio alkoi julkaista eri tuotteiden markkinahintoja, jolloin maanviljelijät pystyivät pitämään paremmin puoliaan.”

Vaikka radio on Duniferin mukaan kehitysmaissa ylivoimainen internetiin verrattuna, voi välineitä käyttää yhdistämällä. Kylät voisivat laittaa radiolähetyksensä nettiin, jolloin Yhdysvalloissa asuvat meksikolaiset siirtolaiset voisivat kuunnella kylänsä lähetystä, tai jopa lähettää sitä paikallisessa yhteisöradiossa.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Anna-Reetta Korhonen