Leena Kaartinen

Afganistanin vuorilla 1970-luvulta asti työskennellyt sankarilääkäri Leena Kaartinen palasi Suomeen joulukuussa. Läksiäisjuhlissa Kabulissa työtoverit ihmettelivät, miten hän jaksaa olla ilman haasteita. Lepäillä torkkupeiton alla eläkeläismuorina?

Teksti: Katri Simonen

KehitysyhteistyöKehitysyhteistyön laatuTerveysEurooppaLänsi-EurooppaSuomi

vox1.jpg Leena Kaartinen torkkuu keinutuolissa eläkepäiviään. (Kuvaaja: Raisa Karjalainen)

Lahtelaisen kerrostalon kotioven avaa iloisesti katsova pieni nainen. Virkatut tossut, punainen oloasu, jäntevä olemus. Ei mitään pyrkimystä ohjailla tilannetta. Seinillä maalauksia: afganistanilaisilta vaikuttavia öljymaalauksia ja heleitä akvarelleja. Ovatko ne hänen tekemiään?

"Minulla oli koulussa piirustus kymppi. Aina kun olen ollut Suomessa lomilla, olen käynyt maalauskursseilla ja ajatellut, että eläkepäivinä alan sitten todella maalata", Leena Kaartinen, 65, hymyilee.

Vuonna 1991 menomatkalla Kabuliin hän näki Amsterdamissa Vincent Van Goghin maalauksen Auringonkukkia. Hän päätti aloittaa maalaamisen heti. Oman Kabulin kodin puutarhassakin kasvoi talonkorkuisia auringonkukkia. Perillä hän asettui talon yläkertaan, maalasi ja unohti kaiken ympärillään, kunnes illalla naapuritaloon osui raketti.

Nyt Kaartinen on eläkkeellä eivätkä raketit lentele. Hän on Lahden Taideyhdistyksen sihteeri, saa opetusta ja maalaa useana päivänä viikossa. Töitä on näytteillä Jorvin sairaalassa, ja kesällä tulee yksityisnäyttely Lahteen. Hän maalaa Afganistanissa ottamiensa tuhansien valokuvien pohjalta.

Muutakin toimintaa "eläkeläismuorilla" on. Tekeillä on kahdeksas kirja.

"Harrastan myös kuntoliikuntaa. Olen hiihtänyt melkein tuhat kilometriä, ladulla on niin mukava panna ajatuksia järjestykseen. Olen miettinyt Suomen politiikkaakin, kun kristillisdemokraatit pyysivät minua eduskuntavaaliehdokkaaksi heti tultuani. Kirjoitin Kabuliin, että haasteita tuli", Kaartinen nauraa virnottaa.

Hän ei tullut valituksi eduskuntaan, mutta kiertää kertomassa kokemuksistaan ja on - ainakin jonkin ajan kuluttua - valmis taas toimimaan kansainvälisenä kouluttajana ja asiantuntijana.

Siskonpetissä kirppujen kanssa

Kaartinen näyttää vanhaa valokuvaa pikku-Leenasta. Tytöllä on toinen käsi edessä kuin valmiina tarttumaan toimeen. Hamosen alta pilkistävät vankat pohkeet. Silmät katsovat arasti kuin suuntaansa hakien.

Suunta selvisikin varhain. Jo nelivuotiaana hän leikkeli nukkeja ja halusi mustien lasten lääkäriksi. 17-vuotiaana hän koki kristillisen herätyksen ja pyrki opiskelemaan lääkäriksi. Ei päässyt. Pääsi sitten Saksan Göttingenin yliopistoon. Se oli kulttuuri


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!