Kohtalokas, laiton merimatka unelmien Eurooppaan

Painajaismaiset muistot venematkasta laittomana maahanmuuttajana Kanariansaarille piinaavat senegalilaista "Henrietteä". Saliou Sow taas olisi valmis uuteen matkaan.

Teksti: Margherita ZilliacusTeksti: Mia Jokiniva

PitkätMuuttoliike ja pakolaisuusMatkailuTalousAfrikkaLänsi-AfrikkaEurooppa

kanaria1.jpg Senegalin rannikolla lepää puuveneitä odottamassa kalastusmatkaa tai laittomien maahanmuuttajien kuljettamista Kanarialle.(Kuvaaja: Marcherita Zilliacus)

21-vuotias "Henriette" asuu Senegalin pääkaupungissa Dakarissa. Kuulen hänestä ja hänen matkastaan meren yli yhteisiltä tutuiltamme.

Otan Henrietteen yhteyttä. Ensin hän kieltäytyy haastattelusta, sitten myöntyy. Sovittuun tapaamiseemme Henriette ei kuitenkaan tule. Soitan uudestaan ja hän kertoo olevansa sairas.

Jonkun ajan kuluttua Henriette ottaa yhteyttä ja pyytää minua tapaamiseen.

Nyt Henriette kertoo avoimesti kuinka hän yhdessä isoveljensä kanssa päätti koettaa onneaan ja lähteä veneellä Eurooppaan. Äiti hyväksyi sisarusten suunnitelmat, mutta muilla perheenjäsenillä ei ollut aavistustakaan siitä, että he olivat matkalla Eurooppaan. Matka Kayarin kaupungista Dakarin pohjoispuolelta maksoi Henrietelle noin 600 euroa.

"Neljältä aamulla, paljon ennen auringonnousua, kokoonnuin satapäisen matkaajajoukon mukana rannalle. Joukossa oli nuorempia ja vanhempia miehiä, naisia, nuoria, mutta ei lapsia", Henriette kertoo.

Matkatavaroita ei saanut ottaa veneeseen ja Henrietellä oli mukanaan vain pieni käsilaukku.

Kylmyyteen hän oli varautunut kerrospukeutumalla. Kädessä oli lapasetkin.

Kuolleet yli laidan

Aluksi Henriette jutustelee iloisesti ja halukkaasti, mutta sitten tapahtuu jotakin. Kun kysyn ihmisten sairastumisesta, hän puhkeaa itkuun. Hän itkee kauan.

"Kyllä, monet sairastuivat, monet antoivat ylen kunnes oksensivat verta. Monet kuolivat. Kuolleet heitettiin laidan yli, sillä he alkoivat mädäntyä ja haista, eikä heitä enää voitu pitää veneessä."

Muistot ovat kiusanneet Henrietteä siitä lähtien.

Kun alus neljän päivän päästä lähestyi rantaa, täytyi matkustajien heittäytyä veteen ja uida viimeiset sadat metrit. Espanjan poliisi oli pian paikalla, mutta Henriette ja hänen veljensä onnistuivat kiertämään poliisit.

Henriette oli sairas, sekä psyykkisesti että fyysisesti. Eräs espanjalainen nainen auttoi hänet sairaalaan, jossa häntä pidettiin jonkin aikaa. Henrietten äiti Dakarissa oli huolestunut ja pyysi tytärtään ilmoittautumaan viranomaisille ja palaamaan takaisin Senegaliin.

"En enää koskaan lähde veneellä meren yli", vakuuttaa Henriette. Eurooppaan hän kyllä haluaa matkustaa, mutta mieluummin lentokoneella, laillisesti.

Matkansa jälkeen Henriette on kärsinyt päänsärystä, unettomuudesta ja painajaisista.

"En voi unohtaa laivalla tapahtunutta. Kaikkia niitä mereen heitettyjä", hän sanoo.

Voileipä ja viisitoista euroa

kanaria2.jpg Saliou Sow houkuteltiin sisämaakylästään matkustamaan meren yli laittomana siirtolaisena. (Kuvaaja: Marcherita Zilliacus)

"Ei, ei, en pelännyt tippaakaan", kertoo nuori Saliou Sow ja katsoo syvälle silmiin. Ei ollut peloissaan, vaikka ylitys kesti yksitoista päivää ja aallot olivat talon korkuisia.

"Olen valmis tekemään sen uudestaan milloin vain! Myös perheeni haluaa sitä ja kannustaa minua."

Ajelehdittuaan yksitoista päivää merellä matkaajat saapuivat Fuerte


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!