Faces-festari: 10 vuotta erilaisuuden ylistystä

Faces sai nimensä ajatuksesta tutustuttaa perisuomalaiset Elovena-tytön kasvot monenvärisiin seuralaisiinsa. Vuosien varrella etnofestivaali on laajentunut monikulttuurisesta myös eri taiteenaloja yhdistäväksi tapahtumaksi.

Teksti: Marie Jaakkola

PitkätRauhaKulttuuriMusiikkiTaideEurooppaLänsi-EurooppaSuomi

faces.jpgFaces sai nimensä siitä, että festivaali tutustuttaisi vaaleat kasvot monenvärisiin ihmisiin. (Kuvaaja: Nana Hietanen)

Tämä ei ole uutinen: kolme blondia sisustaa Billnäsin ranta­lavan tänäkin vuonna. Sisustaa, ja on tehnyt niin jo yhdeksän vuoden ajan. Aina heinä-elokuun vaihteessa.

"Me olemme jo käsite. Ei meitä enää edes kysytä somistus­työhön, me teemme sen automaattisesti", Maija Saksman naurahtaa.

Hän on todellinen festivaalikonkari, ollut mukana Facesissä niin kauan kun tapahtumaa on järjestetty Karjaalla, Billnäsin vanhalla ruukkialueella. Saksman ei siis voi vielä juhlia kymmenettä, vaan yhdeksättä henkilökohtaista Faces-vuottaan.

Facesin perustaja Börje Mattsson sen sijaan täyttää pyöreitä vuosia festivaalin mukana. Etnofestarit saivat alkunsa vuonna 1998, jolloin tapahtuma järjestettiin Tammisaaressa, vanhan Raaseporin linnan raunioilla.

Faces on jatkoa 1980-luvun rauhankonserteille, joita Mattsson oli jo mukana järjestämässä. Alunperin musiikkiin painottunut Faces on myöhemmin laajentunut tasaveroiseksi kuvataiteiden, teatterin, tanssin ja monen muun taiteen areenaksi.

 

Balkanilta Kosovoon ja aktiiviseen rakennustyöhön

Festivaalin pääpaino on kautta vuosien ollut rasismin vastaisessa työssä. Facesin oli jo alun perin tarkoitus kerätä yhteen erilaisia kulttuureita ja tarjota niiden äänikirjolle yhteinen ja tasavertainen areena.

"90-luvun lopulla Balkanin ja Sarajevon tilanteet toivat eettisen vastakkainasettelun ja rasismin kysymykset julkisuuteen. Me halusimme nimenomaan näyttää, että Suomi on jo monikulttuurinen ja että se on hyvä, hauska ja värikäs asia", Börje Mattsson kertoo.

Uudentyyppinen rauhanfestivaali sai alkunsa. Passiivinen näyttäminen ei riittänyt kuitenkaan kovin kauan, vaan maailman tilanteen muuttuessa myös haasteet ovat kasvaneet.

"Esimerkiksi Irakin ja Kosovon konfliktit toivat festivaaliin mukaan ajatuksen siltojen rakentamisesta, building bridges -teeman", Mattsson kertoo.

Facesin taustajärjestö Etnokult onkin saanut aikaan monenlaisia kulttuuriprojekteja muun muassa Bosniassa ja Kosovossa sekä tukenut aidsin vastaista työtä tuomalla afrikkalaisia artisteja esiintymään Suomeen.

Tänä vuonna Faces-festivaali painottaa vastuuta: aktiivinen siltojen rakentaminen on jokaisen ihmisen tehtävä.

Iloa, yhteishenkeä - ja hieman melusaastetta

Maija Saksman muistaa ensikontaktinsa festivaaliin vuonna 1999.

"Muutin Billnäsiin ja menin alun perin katsomaan, millainen tapahtuma on. Jo vuoden päästä olin vapaaehtoistyöntekijänä."

Faces tuntui erilaiselta kuin muut kesän festivaalit. Maija Saksmanin oli helppo lähteä mukaan moraalisesti oikealta tuntuvan tapahtuman rakennustyöhön. Hänen on kuitenkin vaikea kuvata festivaalin alkuperäistä henkeä sanoin - se on jotain, joka liittyy hymyyn, iloon ja yhteishenkeen.

Saksaman toivoo tuon hengen säilyvän aina. Se saisi hänen unelmissaan levitä laajemmalle, yli yhden viikonlopun ja yhden pienen kylän Karjaalla.

"Tietysti festivaalin tekeminen oli alkuun kotikutoisempaa, mutta mielestäni sen kehitys on pysynyt aisoissa eikä se ole antautunut kaupallisuuden houkutuksille", Saksman pohtii.

Facesin periaate pohjaakin vapaaehtoistyöhön. Esimerkiksi puhtauteen ja ympäristön tilaan kiinnitetään paljon huomiota.

Aivan kaikki eivät ole puhtaudesta samaa mieltä. Melusaasteet ja joidenkin vierailijoiden huono käytös ovat menneinä vuosina ärsyttäneet alueen asukkaita.

"Osa paikallisista asukkaista on ollut selvästi ennakkoluuloisia koko tapahtumaa kohtaan, ja joitakin Faces on todella häirinnyt. Nykyään saamme kuitenkin positiivista palautetta myös lähiseudun ihmisiltä", Börje Mattsson sanoo.

Viime vuonna Faces-festarit houkuttelivat viikonlopun aikana ennätykselliset yli 12 000 kävijää. Oli festivaaliyleisön motiivi sitten etnomusiikissa, hyvässä ruoassa tai ruohikolla makoilussa, lienee selvä, että Faces on yhtä kuin Billnäsin vanha ruukkialue. Ja toisinpäin. Ruukkialue nukkuu vuoden ympäri karhun unta ja syttyy eloon yhdeksi viikonlopuksi vuodessa.

Ilman tätä ainutlaatuista mutta rapistuvaa ympäristöä festivaali ei olisi sama.

Ruukkialueen tulevaisuus on ollut vaakalaudalla moneen otteeseen. Pohjan kunta omistaa alueen ja sen myymisestä on puhuttu jo vuosien ajan. Börje Mattssonin mukaan alueen ja rakennusten myyminen on edelleen mahdollista. Tilanne on kuitenkin parantunut kuluneen vuoden aikana ruukkiyhtiön uuden hallituksen myötä.

"Uusi hallitus näkee myös alueen kulttuuriset arvot ja mahdollisuudet. Osaa vanhoista rakennuksista kunnostetaan ja voi olla, että työ valmistuu jo ensi talveen mennessä", Mattsson toivoo.

Elovena kohtaa tuttuja ja tuntemattomia

Sinisilmäinen ja vaaleatukkainen Elovena on siis tavannut vuosien varrella monenlaisia kasvoja, niin Faces-fanien kuin ulkopuolisten ihmettelijöidenkin ilmeitä.

Festivaalin muoto on muuttunut, mutta suuri osa tiiviistä tekijäporukasta on pysynyt samana.

Maija Saksmanin parhaat muistot vuosien varrelta liittyvätkin juuri ystävien eli kahden muun blondin kanssa vietettyihin hetkiin: rakennustyöhön, nauramiseen, nukkumiseen taivasalla.

"Emme itse asiassa tapaa muulloin kun Billnäsissä. Saavumme viikkoa ennen festarin alkua ja aloitamme suunnittelutyöt", Saksman kuvaa.

Faces onkin monelle kävijälleen vuosittainen kohtaamispaikka. Sellainen, jossa on sopivasti uusia ja vanhoja kasvoja.

Perustajalle tärkeintä on kuitenkin uusi: festarisisällön kehittäminen ja kehittyminen vuodesta toiseen, maailman mukana.

"Jos Faces jähmettyy, minä eroan ja lähden", Börje Mattsson naurahtaa.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 06-07/2007


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Marie Jaakkola