Nepalin maolaishallituksella edessään valtava urakka

Kunda Dixit valottaa Nepalin nykytilannetta.

Teksti: Kunda Dixit

NäkökulmatDemokratiaAasiaEtelä-AasiaNepal

Nepalin nykyinen pääministeri Prachanda tuomitsi tiuhaan "amerikkalaisen imperialismin" ja "Intian laajentumishalun" johtaessaan maolaista sissiliikettä Nepalin sisällissodassa. Vuonna 1998 antamassaan haastattelussa hän jopa sanoi, että sissit olivat valmiita lyömään Intian armeijan ja levittämään Nepalin vallankumouksen Intiaan ja koko maailmaan.

Pääministeri Prachanda teki syyskuussa virallisen vierailun Intiaan. Länsimaiseen pukuun ja solmioon sonnustautunut Prachanda vakuutti Intian politiikan ja talouden johtajille, että he voivat luottaa maolaisiin. Hän toivoi Intian sijoittavan suuria summia Nepalin vesivoimaan, teollisuuteen ja infrastruktuuriin. Sen jälkeen entinen sissijohtaja matkusti New Yorkiin puhumaan YK:n yleiskokouksessa ja tapaamaan Yhdysvaltain ulkopolitiikan johtoa.

Prachandan johtamat maolaiset aloittivat aseellisen taistelun vuonna 1996 ja saavuttivat nopeita sotilaallisia voittoja. Vuonna 2005 Prachanda sai parlamentin puolueet kuningasvallan kaatamisen taakse. Tämän vuoden huhtikuun vaaleissa maolaiset nousivat Nepalin suurimmaksi puolueeksi ja koalitiohallituksen johtoon.

Muutama vuosi sitten olisi ollut vaikea kuvitella, että Nepal siirtyisi monarkiasta tasavallaksi ilman verenvuodatusta tai että Prachandasta tulisi maailman ensimmäinen vaaleilla valittu maolainen pääministeri.

Mutta nyt maolaisten pääideologi Baburam Bhattarai on valtiovarainministeri. Hänen syyskuussa julkistamastaan budjetista etsittiin merkkejä maolaisten vaatimasta radikaalista maauudistuksesta, kovista omaisuus- ja ylellisyysveroista ja rahanjaosta köyhille. Budjetti olikin 30 prosenttia edellisvuotista suurempi, mutta paljon käytännönläheisempi kuin osattiin odottaa. Maolaiset näyttävät päättäneen, ettei ole dogmatismin aika.

Iso osa budjetin varoista on osoitettu sissien itsensä tuhoaman infrastruktuurin korjaamiseen. Pääministeri Prachanda joutunee huomaamaan, että on helpompaa käydä sotaa kuin täyttää sen aikana annettuja utopistisia lupauksia.

Useimmat nepalilaiset haluavat suoda maolaisille mahdollisuuden. Bhattarain talousohjelma pyrkii luomaan työpaikkoja sijoittamalla infrastruktuuriin. Tarkoitus on kymmenkertaistaa vesivoiman tuotanto kymmenessä vuodessa ja kiihdyttää talouskasvu ensin seitsemään prosenttiin ja vuonna 2011 jo kaksinumeroiseksi. Henkilöä kohti laskettu kansantulo aiotaan kasvattaa nykyisestä 320 Yhdysvaltain dollarista 3 000 dollariin vuoteen 2020 mennessä, ja koko kansa on tarkoitus opettaa lukemaan kolmessa vuodessa.

Suurin haaste on nepalilaisten talousahdingon helpottaminen. Yli puolet maan 28-miljoonaisesta väestöstä elää köyhyydessä.

Ruoasta on valtava pula, ja elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet yksin tänä vuonna viidenneksen. Valtiolla ei ole varaa tukea polttonesteiden hintoja, ja kansa on jo kaksi vuotta joutunut jonottamaan bensa-asemilla. Työmarkkinoille tulee joka vuosi 450 000 nepalilaista, joista noin puolet joutuu hakeutumaan ulkomaille.

Maolaiset ovat lähestyneet kotimaisia ja intialaisia sijoittajia ja vakuuttaneet, että kunnioittavat markkinoiden vapautta ja yksityisomistusta. Uskottavuus kuitenkin horjuu, sillä liikkeen nuorisosiipi kiristää yrittäjiä, ja tiukka ammattiyhdistysliike säikyttelee ylikansallisia yhtiöitä.

Maolaisten johto näyttää kuitenkin uskovan pikemminkin Deng Xiaopingin malliin kuin Mao Zedongin kulttuurivallankumoukseen. Olennaista on pitää koalition rivit koossa, jotta keväällä valittu kansalliskokous pääsee laatimaan perustuslakia.

Kansalliskokouksen on kahden vuoden aikana hahmoteltava valtaa hajauttava liittovaltiorakenne, ja haasteet ovat valtavia. Mutta kun otetaan huomioon, miten sulavasti dramaattinen muutos toteutui, uusi hallitus saattaa onnistua. IPS


Kirjoittaja on Katmandussa ilmestyvän Nepali Timesin päätoimittaja ja kustantaja.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 11/2008


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!